Mies luki päiväkirjaani ja harkitsee eroa.

Jos joku lukisi mun päiväkirjaa, jättäisin itse sen. Kai se nyt aika nopeasti tajusi mikä se on. Ihme dille.

mitkä oli suurinpiirtein pahimmat jutut mitkä olet sinne kirjoittanut? Ymmärrätkö miestäsi? Jos mä esim. lukisin miehen kirjoittaneen, että olen vastenmielisen näköinen läski, jonka kanssa hän on vain kun ei saa parempaakaan, niin haluaisin erota minäkin.

niitä kiellettyjä tunteita, joita kaikilla on, mutta joita ei ääneen sanota eikä niiden mukaan toimita. Jos mies ei tokene, menkää perheneuvontaan tai pariterapiaan yksityiselle.



Oliko kirjassa jotain pahaa, mitä olit oikeasti tehnyt?

Meillä on kaikilla sopimus, että toisen päiväkirja on pyhä, eikä sitä lueta. Ei lasten eikä aikuisten, juuri tuosta syystä.



Eroisin itsekin itsestäni jos lukisin vanhoja päiväkirjoja, koska ne tulta, tappuraa, epätoivoa, tasapainottomuutta ja sekoilua. Ne on kirjoitettu suurista tunteista, jotka jo seuraavana päivänä ovat asettuneet mittasuhteisiinsa.



Miehesi on törkeä tyyppi. Toisaalta olet luultavasti loukannut häntä peruuttamattomasti, eikä tyyristylleröä saa enää kasaan.



Ehkä ero on ihan oikea ratkaisu?

Lähinnä siis sellaista, että kerron niistä tunteista, joita herää esim. kun lapsi raivoaa ja omat keinoni eivät riitä. Kuvailen siis ne asiat, mitä minulla nousee mieleen tyyliin "tekisi mieli lähteä ovesta ulos ja jättää se sinne kiukuttelemaan" tai "jättää mies yksin viikoksi ja katsoa miten pärjää, kun minä sillä aikaa lomailisin kavereideni kanssa" (Tämä siitä, kun lapset sairastuivat samaan aikaan, kun mies lähti työkavereiden kanssa "työmatkalle", jolla kyllä tehtiin paljon muutakin kuin töitä).



Lisäksi olen pohtinut päiväkirjassani, olisinko onnellinen jossain toisessa elämäntilanteessani jne. Mieheni ulkonäköä ja merkitystä en ole koskaan kyseenalaistanut, mutta kylläkin välillä valittanut hänestä kovin sanoin muuten päiväkirjaani.



Ei todellakaan ollut tarkoitettu miehen silmille kuitenkaan, enkä koskaan näitä ajatuksiani tai tekoja toteuttaisi!

Pystyisitkö elättämään lapsesi ja pitämään yksin heistä huolta?

Sydämeni särkyisi lastemme kodin lisäksi. Tällä hetkellä olen kotiäiti ja raskaana, joten tulen olemaan vielä kotona pitkään. Jos talo myytäisiin, olisi tietysti varaa elättää itseni ja lapset jonkun aikaa, mutta ero ei todellisuudessa ole koskaan käynyt mielessänikään.



Toivottavasti tämä kriisi nyt pian selviäisi!



ap

Lähinnä siis sellaista, että kerron niistä tunteista, joita herää esim. kun lapsi raivoaa ja omat keinoni eivät riitä. Kuvailen siis ne asiat, mitä minulla nousee mieleen tyyliin "tekisi mieli lähteä ovesta ulos ja jättää se sinne kiukuttelemaan" tai "jättää mies yksin viikoksi ja katsoa miten pärjää, kun minä sillä aikaa lomailisin kavereideni kanssa" (Tämä siitä, kun lapset sairastuivat samaan aikaan, kun mies lähti työkavereiden kanssa "työmatkalle", jolla kyllä tehtiin paljon muutakin kuin töitä).

Lisäksi olen pohtinut päiväkirjassani, olisinko onnellinen jossain toisessa elämäntilanteessani jne. Mieheni ulkonäköä ja merkitystä en ole koskaan kyseenalaistanut, mutta kylläkin välillä valittanut hänestä kovin sanoin muuten päiväkirjaani.

Ei todellakaan ollut tarkoitettu miehen silmille kuitenkaan, enkä koskaan näitä ajatuksiani tai tekoja toteuttaisi!

se siitä rauhoittuu jos on aikuinen ihminen. Sano että se on vain purkautumiskanava.

Mitäs meni lukemaan sun yksityisalueelle kuuluvaa tekstiä. Kysy mieheltä, olisiko hän valmis siihen, että sinä saisit aina halutessasi lukea miehen ajatuksia, siihen, että sinä pääsisit miehen pään sisään ja tietäisit tasan tarkkaan, mitä miehen mielessä kaikissa mahdollisissa tilanteissa (myös suutuksissa tai kännissä) liikkuu. Mikäköhän olisi vastaus. Päiväkirja on mulle mielen jatke. Se on yhtä yksityinen kuin mun henkilökohtaisimmat ja intiimeimmät ajatukset, joita en ikinä kellekään kertoisi. Olen aina uskonut, että jokainen tietää muiden ajattelevat välillä aivan kauheita asioita ja että jokainen on onnellinen, ettei jokaista toisen ajatusta tiedä. Ilmeisesti miehesi ei sitten tätä ymmärrä.

Eikö hän tiedä, ettei toisten päiväkirjoja SAA LUKEA? Juuri siksi, että ne on henkistä oksennusta, joka katoaa kun oksennus on suoritettu.



Minä en haluaisi olla sellaisen kanssa naimisissa, joka lukee toisten päiväkirjoja. Yksityisyyttä pitää myös kunnioittaa ja jokaisella on siihen oikeus, myös liitossa.

jos saatte kriisinne ratkaistua. Mikset ole puhut miehellesi noista asioista?

jos saatte kriisinne ratkaistua. Mikset ole puhut miehellesi noista asioista?

Todellakin ap saa jatkossakin kirjoittaa sydämensä kyllyydestä, eikä miestä voi kuormittaa kaikella ryönällä mitä mielestä esiin nousee. Mies on väärässä ja sillä hyvä.

Eli hänen olisi pitänyt miettiä ennen lukemista, että mitä siitä seuraa, onko hän valmis lukemaan sen mitä on kirjoitettu. Ja selvästi ei ollut valmis vastaanottamaan tekstiä.



Pariterapiaan minäkin teidän sijassa suuntaisin. Kumpikin teistä on toiselle loukkaantunut, joten keskenään jutteleminen on haasteellista. Ulkopuolinen voisi pitää huolta, ettei loukkaannuksissa tule syyteltyä toista.

Että siis löysi koko päiväkirjan! Aikamoinen Pandoran lipas.. Uskon tosiaan, että kaikilla äideillä on joskus sellainen fiilis, että nyt heitän tuon lapsen seinään tai että helkuttiin koko mies! Tunne on kuitenkin eri asia kuin teot, ja on hyvä, että olet saanut purettua näitä tunteitasi päiväkirjaan.



Miten siis saisit miehen käsittämään, että ne ovat omia tunteitasi, jotka olet purkanut paperille, eikä niistä ole tarpeen nyt tämän enempää sanoa tai keskustella. Sehän olisi vähän sama kuin kaivelisi vanhoja riitoja tms.



Mieti nyt jatkossa kuitenkin mitä ja mihin kirjoittelet.

Ei ole kypsä ihminen se miehesi. Meillä saa sanoa suoraan kun jokin asia ärsyttää ja mies ymmärtää senkin kun välillä lapset raivostuttaa eikä puhettakaan erosta. Kyllä kielteisetkin tunteet pitää purkaa, ihme mies sinulla!

että suojaa tekstisi paremmin, jos haluat pitää ne yksityisinä.



-edellinen

Että siis löysi koko päiväkirjan! Aikamoinen Pandoran lipas.. Uskon tosiaan, että kaikilla äideillä on joskus sellainen fiilis, että nyt heitän tuon lapsen seinään tai että helkuttiin koko mies! Tunne on kuitenkin eri asia kuin teot, ja on hyvä, että olet saanut purettua näitä tunteitasi päiväkirjaan.

Miten siis saisit miehen käsittämään, että ne ovat omia tunteitasi, jotka olet purkanut paperille, eikä niistä ole tarpeen nyt tämän enempää sanoa tai keskustella. Sehän olisi vähän sama kuin kaivelisi vanhoja riitoja tms.

Mieti nyt jatkossa kuitenkin mitä ja mihin kirjoittelet.

kertaa ennen kuin lukee toisen henk. kohtaisia asioita...

että suojaa tekstisi paremmin, jos haluat pitää ne yksityisinä.

-edellinen

siis nro 16, kun joku ehti väliin

Vierailija kirjoitti:

Eikö hän tiedä, ettei toisten päiväkirjoja SAA LUKEA? Juuri siksi, että ne on henkistä oksennusta, joka katoaa kun oksennus on suoritettu.

Minä en haluaisi olla sellaisen kanssa naimisissa, joka lukee toisten päiväkirjoja. Yksityisyyttä pitää myös kunnioittaa ja jokaisella on siihen oikeus, myös liitossa.

MItä päiväkirjoissa ja tekstareissa on niin salaista ettei kestä päivänvaloa? jos teksti on semmosta että kestää miksei sais lukea? mitään salattavaa ei pitäs olla. avoimuus on a ja o suhteessa

aviostapäivää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö hän tiedä, ettei toisten päiväkirjoja SAA LUKEA? Juuri siksi, että ne on henkistä oksennusta, joka katoaa kun oksennus on suoritettu.

Minä en haluaisi olla sellaisen kanssa naimisissa, joka lukee toisten päiväkirjoja. Yksityisyyttä pitää myös kunnioittaa ja jokaisella on siihen oikeus, myös liitossa.

MItä päiväkirjoissa ja tekstareissa on niin salaista ettei kestä päivänvaloa? jos teksti on semmosta että kestää miksei sais lukea? mitään salattavaa ei pitäs olla. avoimuus on a ja o suhteessa

Sinunkaltaisesi kannattaisi elää yksin.

Eläkää riittävän kauan niin toteatte, että elämässä tulee väistämättä vastaan tunteita ja ajatuksia, joita ei todellakaan ole valmis jakamaan kenenkään kanssa, tai oman puolison. Jos jonkun mielestä se on hirvittävä synti, on parempi elää vaikka ihmisrobotin kanssa. Minulla ainakin sellaisia on ollut paljon, ja usein mietin myös, että olisi kevyempää elää itsekseen, jolloin ei olisi tilivelvollinen kenellekään.