Lue keskustelun säännöt.
4v. ei syö ruokaa, hermot menee!!!
14.11.2011 |
Kaikki välipalat ja herkut kyllä kelpaisi, mutta kun laitan ruuan pöytään niin sanoo jo heti ettei maistu. Noin kaksi lusikallista syö ja muutaman vihanneksen palan. Tätä on ollut jo kesästä asti. Jos ostetaan kotipizzat niin saattaa syödä koko pizzan! Ja aina haluais syödä vaan nuudeleita ja kalapuikkoja. Saa niitä ehkä pari kertaa viikossa. Teen terveellistä kotiruokaa. Ymmärrän ettei tietyistä ruuista vain pidä, mutta kun ei kelpaa mikään.
Vatsa ei selvästikään ole täynnä, koska alkaa kerjäämään välipalaa n. 15min. ruuan jälkeen. Ja jankkaa sitä siihen asti kun on välipala-aika. Ruoka-ajoista pidetään kiinni. Tosi laiha tyttö ollut aina. Hermot menee!
Kommentit (38)
klo 7. Sillon syö yhden leivän ja maitoa, ehkä mandariinin vielä päälle. Tänään söi lisäksi kerhossa banaanin klo 10.30. Ruuan tarjosin klo 12.30. Söi yhden pienen (1cmx1cm) kanapalan ja kaks haarukallista riisiä. Ja lasin maitoa. Maitoa menisi tosiaan vaikka kuinka paljon, mutta annan vaan lasin. Ehkä tämä on joku kausi vaan, ei ole koko ikäänsä ollut tollanen. Ja yritänkin tarjota ruokia, joista tiedän että on joskus pitänyt.
toi on jo aika hyvin,kun aamupalalla syö kuitenkin noin hyvin. Kun on hoikasta lapsesta kyse kuitenkin. Ja itse antaisin kanssa ohjeen, että pääasia jos edes maistaa ruokaa.Emmehän me aikuisetkaan tykkää kaikesta ruuasta ja niitä sitten syödään vähemmän. MIksi lapsen sitten pitäisi tehdä toisin? Eli älä hermostu siitä jos lapsi ei ruokaa syö kunnolla,vaan kehu että on maistanut edes ja sanot että voint poistua pöydästä ja välipalana saat seuraavan kerran. Tätä kun toistat niin eikähän se siitä. Ei se lapsi kuole siihen jos jonkun aikaa syö vähemmän ruokaa,mutta en kehottaisi välipalaa jättämään väliin. Päiväkodeissakin pitää maistaa kaikkea mutta pako ei ole syödä paljoa jos ei tykkää ja sit on se välipala jo 1-2 aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harrastaa samaa päiväkodissa tai koulussa. Miksiköhän? Kannattaa siis miettiä omia toimintatapoja tilanteessa.
meillä ei ole kiinteitä ruoka-aikoja
jos on nälkä niin saa välipalaa, jos ei ole nälkä niin ei syö
näin on ollut lapsuuskodistani asti ja meillä on kyllä aina oltu normaalipainoisia ja suhtauduttu ruokaan vain ruokana, ei vallan eikä lohdun tai rangaistuksen välikappaleena
Mitäköhän kannustavaa sanois ;) Mun esikoinen söisi vain makaronia juustoraasteella. Kastiketta ei missään nimessä. Ainoa ruoka jota syö "sekoitettuna" on lasagne. Noin 7v hän alkoi syömään keitettyä perunaa ja kalapuikkoja! Mikä ihme! Tämä lapsi ei halua sekoittaa ruoka-aineita keskenään. Jos syö lihaa, ei syö niitä perunoita jne. Aluksi olin tosi tiukka: pitää maistaa, ei välipaloja, vaihtelevaa tavallista kotiruokaa jne. Muttakun jonkun uuden tai "pahan" ruoan pakollinen maistaminen (1 lusikallinen) sai aikaan sen että ei syönyt enää mitään muutakaan, tajusin ettei tässä ole mitään järkeä! Lapsi syö edes jotain, omien halujensa mukaan ja meidän aikuisien mahdollisuuksien rajoissa. Välipalaksi saa syödä hedelmiä ihan milloin vain (niitä onneksi syö), muut herkut on varattu niille päiville kun on syönyt meidän mittapuussa hyvin oikeaa ruokaa. Ja mehujen juonti on tiputettu minimiin!
Ja relax! ma olen kaynyt lapi "helvetin" todella nirson syojan kanssa. Meni pitka aika oppia, etta ala ota stressia. Ne vaiheet tulee ja menee. Kunhan syo jotain suht jarkevaa :-)
Ja yritä tehdä ruokailutilanteesta rento! Eli lapsen huomion voi kiinnittää johonkin muuhun kuin syömiseen. Kun lapsi tuntee olonsa rennoksi, niin ruokaa voikin mennä monta lusikallista suuhun.
Meillä tehtiin toiseksi vanhimman kanssa se virhe, että tuputettiin ja maaniteltiin jne. syömään. Mutta kun älyttiin löysätä pipoa ja juttelin esim. vuotta vanhemman esikoisen kanssa jostain, niin 3 veekin alkoi syömään ihan "vahingossa". Aluksi pienempiä annoksia ja sitten yks päivä pöydästä kuului; äiti mä haluun lisää!
Tyttö söi kuin hevonen n. 2 vuotiaaksi asti ja sitten yks kaks, kaikki oli yök tms. Mutta tämä neiti oli ja on edelleenkin nyt 8 vuotiaana ERITTÄIN voimakas tahtoinen eli voisko siinä olla pääsyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyrällä, nyt viime keväänä tuli koulun terkkarilta lappu, että on "enää" -11 tms käyrällä. Ja tosiaan, lopeta tuputtaminen ja stressaaminen: syö sen verran kun syö ja sen jälkeen pois pöydästä. Meillä pikkuhiljaa löytyy uusia ruokia mistä tykkää, mm. lohikeitto on suuressa huudossa tällä hetkellä, vaikka siitä ei kyllä uppoa muut kuin potut ja lohi ;D
sanoisin samaa kuin jotkut muutkin, älä tee taistelua ruuasta. Unohda kaikki sellaiset vinkit että ei välipaloja ollenkaan koskaan-tai että tarjoa aina samaa se syö joskus. Meillä on 8 v nirso poika jonka kanssa ruuasta tuli taistelu aikoinaan, sillä ei ainakaan mitään hyvää tullut aikaan. Oli oikeasti koko päivän syömättä ja kun lopulta söi sitä makaronilaatikkoa ei ole sen jälkeen sitä syönytkään.. Jos lapsi maistaa niin hyvä niin, meillä tarjotaan leipää ja maitoa tai mitä vain nyt sitten suostuu syömään ja välipalahedelmiä saa syödä aina.
meillä on myös nuorempi 3½ v -20 käyrillä menevä ja ruuan tarve on välillä tosi pieni, välillä syö taas ihan kohtuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Banaani on 4-vuotiaalle iso ja täyttävä juttu. Tarjoaisin ruoan aikaisintaan 13.30, jos kokonaisen banaanin on syönyt. Samaa oli meillä kerhossa käydessä.
sama ongelma oli tytön kanssa, hänen olessa 4-vuotias. Nyt 6-vuotias ja syöpi kiltisti.
Tein näin: noin 2-kertaa viikossa kysyin mitä haluaa ruuaksi ja tein sitä, loppuina päivinä tein tuttuja koti ruokia. Pieni annos nokan eteen ja pöydästä ei saanu poistua ennenkku lautanen tyhjä. (poikkeus kun oli inhokki ruokia, sillon piti vaikka 5-lusikallista syödä) Ja jos söi reippaasti, eikä jäänyt päytään mököttämään sai jälkkärin tai tehtiin jotain kivaa kuten pelattiin :) Ja nykyään syö tosin hyvin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä joudun tekemään ruokaa haluan kyllä itse päättää. Lapset ovat syöneet yleensä kaiken minä olen tehnyt. Jos eivät syö eivätkä pidä ruuasta niin valinta on heidän. Ei tarvitse syödä. Opin tuon tyylin kun oli Italiassa vuoden perheessä töissä. Italian mammat eivät paljon nöyristele naperoiden edessä ja siksi he saavatkin perheen suosion ja heitä rakastetaan ehdoitta.
No just. Olisin iloinen jos lapseni olisi edes -20 käyrällä vaan on -25. Ei paljon naurata 90 cm/10 kg 2,5-vuotiaan kohdalla, jos suostuu syömään jotain max 3 kertaa päivässä. Ei auta ulkoilut. Ennemminkin huonontaa syömistä. Ota vaan rennosti kun neuvola vainoaa ja syyllistää asiasta. Ammattikasvattajat haluavat päteä teorioillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2011 klo 13:31"]Anna syödä nuudeleita ja kalapuikkoja vaikka kaksi kuukautta, ei ne sen kamalampaa ruokaa ole kuin pasta kastikkeineen tai peruna ja lihapullat.
Kyllä se lapsi palaa muiden kanssa samoille kattiloille, kunhan aikaa kuluu ja huomaa, että suhtaudut ruokaan ravintona etkä rakkautena.
[/quote]
Niinpä ja limppareistahan saa hyvin kaloreita ettei kuihdu.
Älkää nyt hyvät ihmiset ostako kotiin niitä herkkuja, jos haluatte että lapsi syö kunnon ruokaa eikä vain napsi herkkuja!
Jos kaapista löytyy vain porkkanaa ja näkkäriä, niin yksi ongelma ratkeaa ihan itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla todella nirso hoikka 5-vuotias... Me olemme aloittaneet tekemään ruuasta ja ruuanlaitosta hauskan asian. Meillä on tytön kanssa torstaisin aina "kokkikerho" kotona, mitä hän odottaa kovasti. Tänään ostimme erilaisia hedelmiä, mangoa, papaijaa, meloneja, karambolaa, kiwiä, avokadoa yms. Tutkimme niitä, maistelimme, arvostelimme jne. Lopuksi teimme hedelmistä salaatin ja hyvin maistui tytölle ja tosi hauskaa yhdessäoloa :) Viime torstaina ostimme ahventa, kuhaa, lohta ja nieriää ja tutkimme niitä, maustoimme, paistoimme ja kuvailimme makua. Tehtiin lisukkeet ja katoimme pöydän hienoksi ja leikimme ravintolaa. Ja kappas, tyttö söi hyvällä ruokahalulla! Mahdollisuuksia on vaikka mitä!
Ennen stressasin, uhkailin, kiristin ja lahjoin... Tein kaiken (väärin), jotta tyttö olisi syönyt. Ruokailuista tuli ahdistavia kaikille. Sitten päätin koittaa ihan eri lähestymistapaa. Ruoka tehdään lapselle kiinostavaksi ja mielenkiintoiseksi ja samalla hauskaa yhdessäoloa vanhemman kanssa. ILMAN PAINEITA TAI STRESSIÄ! Jos ei syö, niin syö ensi kerralla!
Älkää ostako niitä herkkuja sinne kaappeihin!
Tsemppiä kaikille. Mulle oli todella vaikea opettelemaan olemaan ahdistumatta siitä jos lapsi ei syö. Mun tyttö tulee varmaan aina olemaan ruuan suhteen valikoiva, mutta se on hänen ominaisuus. pakottamisen ja negatiivisuus ja vallankäyttö ruokailuissa ei saa mitään hyvää aikaan.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:40"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2011 klo 13:23"]Meillä lapsille maistuu ruoka hoidossa ja sitten kotona ei enää ole niin nälkä. Herkut kyllä menee jos niitä on saatavilla.
[/quote]
Sama, mutta kotona kiipeävät itse herkkukaapille ja vievät mitä haluaa :(
[/quote]
Siinäpä se: kun on se herkkukaappi.
Laitetaanpa kaappiin kunnon ruokaa, tai vaikka rusinoita ym. sellaista, joka ei ole pelkkää mättöä.
Siinähän sitten ihmetellään lasten herkkupersoutta, kun itsekin syödään niitä. Oikeasti useimmat lapset pitävät ruuanlaitosta ja "kokkikerhoista". Siksi kannattaa käyttää vähän enemmän aikaa ruuanlaittoon yhdessä lapsen kanssa sen sijaan, että tapellaan vasta syödessä.
Yllättävän moni lapsi inhoaa kastikkeita. Mutta mikä pakko ne kaikki ainekset on tunkea yhdeksi mössöksi? Samasta moititaan kouluruokaa, eli ei niistä saa selvää, mitä sisältävät.
Olisko yksi ratkaisu se, että jokainen osa on lautasella erikseen?
Mun mielestä turhaa hössötystä, jos syö vaan herkkuja niin sit syö vaan herkkuja. Jotkut vaan ovat alusta lähtien sellaisia etteivät syö oikeaa ruokaa.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2011 klo 13:23"]Meillä lapsille maistuu ruoka hoidossa ja sitten kotona ei enää ole niin nälkä. Herkut kyllä menee jos niitä on saatavilla.
[/quote]
Sama, mutta kotona kiipeävät itse herkkukaapille ja vievät mitä haluaa :(
mutta moni normaali lapsi käyttää juuri tuossa ikävaiheessa valtaa vanhempiinsa noilla ruokatempauksilla. Yksi merkki on se, että teillä ovat ruokailuhetket jo menneet ahdistaviksi.
Lapsi on pieni ja opettelee vasta. Sinun on nyt otettava rauhallisesti ja päätettävä, minkä linjan otat syömisen suhteen. Jotkut antavat lapsen harrastaa tuota välipalarallia vaikka kuinka pitkään. Se voi sopia teillekin. Mutta missään nimessä itse en hyväksyisi sitä, että jo pöytään tullessa maristaan ja nirsoillaan. Käytöstavat opitaan jo tuossa iässä, eikä ruokaa koskaan sanota pahaksi eikä toisten ruokarauhaa pilata tahallaan. Jopa nelivuotias sen ymmärtää.
Itse sivuuttaisin lapsen temppuilun täysin ja korostaisin, että pöytätavat koskevat kaikkia, mutta pakko ei ole syödä. Ja välipalat eivät tosiaankaan voi olla mikään herkkupalkintokiitos syömättömyydestä, vaan jotakin terveellistä.
Minusta ruoan tuputtaminen lapselle on ihan vihoviimeistä. Rauhallisuudella ja määrätietoisuudella pääsee pitkälle. Monet nelivuotiaat tytöt ovat tosi laihoja kirppuja, ja vanhemmat tuputtavat ruokaa hysteerisesti. Samat kirput ovatkin sitten alakoulussa jo hyvää vauhtia matkalla punkeroiksi.