4v. ei syö ruokaa, hermot menee!!!

jos ei painon kanssa mitään romahdusta tule. Meillä samanlainen tyttö ja saa poistua pöydästä tuossa tilanteessa mutta koskaan ei saa mitään välipalaa myöskään. Nyt on alkanut oppimaan vähitellen mutta silloin tällöin kokeilee aina. Vain ruoka-aikoina syödään ja välipalat on otettu pois käytöstä, koska täyttäisi muuten itsensä pelkästään niillä. Mutta tämä toimii meillä, ei välttämättä teillä . Tsemppiä !

että silloin kun lapsi ei syö mitään ja välipalohja ei anneta niin saatan aikaistaa esim. päivällisaikaa, ettei tarvitse niin kauaa olla nälissään.

Meillä lapsille maistuu ruoka hoidossa ja sitten kotona ei enää ole niin nälkä. Herkut kyllä menee jos niitä on saatavilla.

Auttaisko yhtään? Kannattaa ainakin kokeilla, sillä itse muotoiltu lihapulla maistuu kummasti paremmalle:)

niin ei saa välipalaakaan ja pitäisin sen myös. Mullakin on inhokkiruokia ja niin on lapsillakin, mutta niitä huonojakin ruokia meillä maistetaan joka kerta. Silloin annan myös välipalaa, jos tiedän lapsen oikeasti "inhoavan" kyseistä ruokaa, mutta jos ihan muuten vain jättää syömättä ja vieläpä usein, niin ei todellakaan saa välipaloja tai herkkuja.

hoidossa. Luulen että siellä ei olisi mitään ongelmaa.



Eli meillä syödään lounaan ja päivällisen välissä esim. joku hedelmä. Myös pikkusisko syö. Pitäisikö tämäkin jättää pois? Eli tyttö olisi syömättä aamu 7 ja klo 17 välin kokonaan. Nyt olen antanut syödä tuon välipalan. Vai pitäisiköhän tarjota sitä syömättä jäänyttä ruokaa silloin välipala aikaan?



Paino menee -20 käyrällä, joten en viitsisi nälässäkään pitää...

Anna syödä nuudeleita ja kalapuikkoja vaikka kaksi kuukautta, ei ne sen kamalampaa ruokaa ole kuin pasta kastikkeineen tai peruna ja lihapullat.



Kyllä se lapsi palaa muiden kanssa samoille kattiloille, kunhan aikaa kuluu ja huomaa, että suhtaudut ruokaan ravintona etkä rakkautena.

sillä siten saa sen näläntunteen kokonaan katoamaan. Kun lapsi on 7-17 joka päivä ilman ruokaa, hän oppii olemaan ilman ravintoa ja alkaa hiljalleen kuihtua pois. Tärkeintä on silti, että lapsi tottelee ja äiti pysyy jämäkkänä; ei välipaloja! Ruokahan on maailman näppärin tapa alistaa 4v ikäistä.

selventääkseni niin lapsi ei ole todellakaan tällä hetkellä koko päivää syömättä. Mietin vain, että niinkö sitten pitäisi tehdä kun ohjeena oli ettei välipaloja saisi antaa...



ap

Joillakin aikuisilla on ihmeellinen tapa laittaa lapsille ruoka pöytään, mutta itse puuhataan muuta lasten syödessä tai syödään vain vähän keittiössä seisten.

Meillä neidin mielialat ailahtelevat. Eikä pahalla päällä maistu mikään. Keskustelu auttaa, känkkäränkkä-laulua joskus soitetaan, sitten on tietty ulkoiluttaminen ennen ruokaa.



Välipaloillahan tuo meidänkin tuntuu elävän välillä.



Toisten lasten esimerkki auttanee?

kun menee helmikuussa päiväkotiin. Aina syödään yhdessä, ainakin minä ja tyttö. Ja tyttö osallistuu usein mielellään ruuanlaittoon. Tuntuu että ruokailuhetkistä on tullut tosi ahdistavia kaikille, mitä en tosiaankaan haluaisi. Mutta ottaa niin päähän se kitinä, että on nälkä vaikka juuri on ollut ruokaa tarjolla.



ap

herkut ja välipalat kylmästi vaan pois. Ja tarjoa vain sitä ruokaa niin monesti kunnes alkaa kelpaamaan.

Millainen teidän aamupala on ja monelta? Mikäli olette ulkoilemassa, leikkimässä, haravoimassa ym vaikka klo 9.30-11, niin onpa ihme, että jokin ruoka ei maittaisi klo 11.30 jälkeen? Pitänee muistaa, että lämmin ruoka täyttää masun nopeammin, ja maidon juominenkin käy joskus lounaasta...ainakin meillä. Ai kannata hötkyillä eikä ainakaan tuputtaa ruokaa, siitä tulee mörkö hyvin äkkiä.

Meillä on samanikäinen ronkeli, ei onneksi enää niin laiha kuin vielä vuosi aikaa. Meillä on se ongelma, että ei millään jaksaisi istua paikoillaan ja keskittyä itse syömiseen. Meillä syödään muutama lusikallinen rauhallisesti ja sitten alkaa se toohotus. ja jos syöminen jää siihen on myös kohta "herkkukaapilla". Olen tullut siihen tulokseen, että syö ensin vain sen verran, että näläntunne menee ohi.



Meillä kyllä syödään aika paljon niitä ruokia, joista tämä pikkuinen pitää. Omena-porkkanaraaste on herkkua, joten sitä on melkein joka ruuan päällä... Ja valitettavasti isoveli joutuu odottamaan ruokapöydässä niin kauan kuin pikkuveli syö, muuten homma loppuu siihen. Välillä annan sitten vaan olla syömättä, mutta ei se silti takaa että syö seuraavan ruuan. Meillä on muutamien ruokien kanssa auttanut se, että olen kertonut juurta jaksaen mitä ruoka sisältää. Ja sitten on oivaltanut, että tässähän on niitä aineita, josta jo pidän ja sitten maistaa. Mutta stressaavaa on! Meillä ollut näin siis jo vauva-ajoista...

Muuttuiko teillä joku kesällä, kun tämä nirsous alkoi? voisiko olla reagointia johonkin sellaiseen?

Syö mitä syö, kunhan syö jotain.

Mitäköhän kannustavaa sanois ;)



Mun esikoinen söisi vain makaronia juustoraasteella. Kastiketta ei missään nimessä. Ainoa ruoka jota syö "sekoitettuna" on lasagne.



Noin 7v hän alkoi syömään keitettyä perunaa ja kalapuikkoja! Mikä ihme!



Tämä lapsi ei halua sekoittaa ruoka-aineita keskenään. Jos syö lihaa, ei syö niitä perunoita jne.



Aluksi olin tosi tiukka: pitää maistaa, ei välipaloja, vaihtelevaa tavallista kotiruokaa jne. Muttakun jonkun uuden tai "pahan" ruoan pakollinen maistaminen (1 lusikallinen) sai aikaan sen että ei syönyt enää mitään muutakaan, tajusin ettei tässä ole mitään järkeä!



Lapsi syö edes jotain, omien halujensa mukaan ja meidän aikuisien mahdollisuuksien rajoissa. Välipalaksi saa syödä hedelmiä ihan milloin vain (niitä onneksi syö), muut herkut on varattu niille päiville kun on syönyt meidän mittapuussa hyvin oikeaa ruokaa. Ja mehujen juonti on tiputettu minimiin!

Ensinnäkin hoikalla lapsella on melko pieni ravinnon tarve, yllättävän pieni silloin kun ei ole kasvukausi menossa. Kerroit että lapsi maistaa kuitenkin joka aterialla jotain. Se on hyvä se.



Kokemuksesta voin sanoa että jonkun viikon tai kuukauden kuluttua lapsesi yllättää sinut ja pyytää "saisinko lisää". Itselläni on kaksi tuollaista laiheliinia (kaksi isompaa olivat samanlaisia, ja nyt ovat vantteria koululaisia). Molemmilla laiheliineilla on tuollaisia kausia, että eivät syö mitään. Sitä saattaa kestää kuukauden-kolmekin ja yllättäen taas alkaa maistua.



Ulkoiluttamista minäkin ehdottaisin, koska sillä saa energian tarvetta kasvatettua. Välipalahedelmänkin voit kyllä minusta tarjota. Ja pidä kiinni tuosta että ruoka on se mikä on ja sitä maistetaan. Mutta sen verran voit oman mielenrauhasi vuoksi joustaa että tarjoa päivänä tai parina viikossa lapsen lempiruokaa- silloin ainakin itse näet että lapsi syö kunnolla.



Sinä aikuisena päätät mitä lapselle tarjotaan (kunnollista, monipuolista ruokaa) ja lapsi itse päättää minkä verran syö.

klo 7. Sillon syö yhden leivän ja maitoa, ehkä mandariinin vielä päälle. Tänään söi lisäksi kerhossa banaanin klo 10.30. Ruuan tarjosin klo 12.30. Söi yhden pienen (1cmx1cm) kanapalan ja kaks haarukallista riisiä. Ja lasin maitoa. Maitoa menisi tosiaan vaikka kuinka paljon, mutta annan vaan lasin.



Ehkä tämä on joku kausi vaan, ei ole koko ikäänsä ollut tollanen. Ja yritänkin tarjota ruokia, joista tiedän että on joskus pitänyt.

ja jos 15 min kuluttua ruuan jälkeen on nälkä, niin saa syödä uudestaan. Ja vartin kuluttua vielä kerran, vaikka ei olisi kuin puraissut leipää. Kun lapsi tietää, että ruokaa on saatavilla eikä kukaan ota pulttia siitä, söit vai et, niin kaikkien elämä helpottuu. Ihan samoja kaloreita ja hiilihydraatteja ja mitä niitä nyt on löytyy porkkanasta, joka syödään viralliseen ruoka-aikaan tai varttia sen jälkeen. Pääasia, että syödään pöydän ääressä.



Ja tällä metodilla kasvatettu 2 lasta, jotka ravintolassa osaavat istua rauhassa pöydässä keikkumatta ja leikkimättä, koska he tietävät, että ruokaa ei ole pakko syödä ja toisaalta leikkiä voi kotonakin.