Olen kohta 30v enkä vieläkään tiedä mitä työtä haluaisin tehdä! Olen ihan hukassa :(

ettet tee mitään. Ala työttömäksi.

Paitsi, että sulla nyt on vielä mahdollisuus tehdä aivan mitä tahansa, mut mun ikäisenä ei enää ole. Tai et mitä se nyt enää kannattaa, mikään.

valmistun kohta lähihoitajaksi ja tuntuu, että tämä(kään) ei ole sittenkään minun alani, vaikka alussa tuntui ihan muulta. Aiempi tutkinto myös käytynä. Ahdistaa, kun ei tiedä mitä haluaisi työkseen tehdä, mutta jotain pitäisi tehdä :(

vain kerran. Jokainen saisi itse valita olisiko se sitten ammatillinen tutkinto tai yliopistotutkinto, miten vaan. Toki saisi opiskella niin monta tutkintoa kuin haluaisi, mutta vain yhteen saisi valtiolta opintoon liittyviä tukia, kaikki muut tutkinnot pitäisi kustantaa itse.

Samoin oppilaitoksiin haussa saisi miinuspisteitä siitä, että on suoritanut jo yhden tutkinnon. Etusijalla tulisi olla niiden joilla ei ole vielä mitään tutkintoa.

Näillä toimenpiteillä saataisiin pois työ- ja opiskeluelämää tukkimasta ja haittaamasta nämä elämäntapaopiskelijat joille ei koskaan sovi mikään työ. Nuoretkin alkaisivat suhtautua vakavammin ammatinvalintaansa kun heille kävisi selväksi, mikä on pelin henki.

Poikkeuksia voisivat olla vain ne, jotka ovat pakotettuja terveydellisistä syistä vaihtamaan ammattia tai alaa.

vain kerran. Jokainen saisi itse valita olisiko se sitten ammatillinen tutkinto tai yliopistotutkinto, miten vaan. Toki saisi opiskella niin monta tutkintoa kuin haluaisi, mutta vain yhteen saisi valtiolta opintoon liittyviä tukia, kaikki muut tutkinnot pitäisi kustantaa itse. Samoin oppilaitoksiin haussa saisi miinuspisteitä siitä, että on suoritanut jo yhden tutkinnon. Etusijalla tulisi olla niiden joilla ei ole vielä mitään tutkintoa. Näillä toimenpiteillä saataisiin pois työ- ja opiskeluelämää tukkimasta ja haittaamasta nämä elämäntapaopiskelijat joille ei koskaan sovi mikään työ. Nuoretkin alkaisivat suhtautua vakavammin ammatinvalintaansa kun heille kävisi selväksi, mikä on pelin henki. Poikkeuksia voisivat olla vain ne, jotka ovat pakotettuja terveydellisistä syistä vaihtamaan ammattia tai alaa.

ja täytyy sanoa, että yhteiskuntatieteiden näkökulmasta ahdotuksesi on täysin järjetön. Suomi on muiden Euroopan maiden tavoin siirtyt jälikomderniin yhteiskuntaan, jossa yhden koulutuksen ja pysyvän työuran tilalle on noussut joustavuuden vaatimukset, jatkuva uudelleenorientoituminen ja pirstaleinen työelämä. Yhteiskunnassamme ei enää riitä kaikille pysyvää palkkatyötä. Siksi uranvaihto ja uudelleenkouluttautuminen pitää olla mahdollisia myös myöhemmällä iällä. Ilman tukea ihmiset eivät siihen ryhdy ja lopulta olemme tilanteessa, jossa suuri osa työikäisestä väestöstä valuu marginaaliin. Tästä puolestaan seuraa epävakaa yhteiskunta ja kasvavat tuloerot. Sitäkö haluat? Kannattaa käydä vaikkapa Etelä-Afrikassa katsomassa, miten homma toimii käytännössä...

Suomessa tulisi saada tukea opintoihin vain kerran. Jokainen saisi itse valita olisiko se sitten ammatillinen tutkinto tai yliopistotutkinto, miten vaan. Toki saisi opiskella niin monta tutkintoa kuin haluaisi, mutta vain yhteen saisi valtiolta opintoon liittyviä tukia, kaikki muut tutkinnot pitäisi kustantaa itse.

Samoin oppilaitoksiin haussa saisi miinuspisteitä siitä, että on suoritanut jo yhden tutkinnon. Etusijalla tulisi olla niiden joilla ei ole vielä mitään tutkintoa.

Näillä toimenpiteillä saataisiin pois työ- ja opiskeluelämää tukkimasta ja haittaamasta nämä elämäntapaopiskelijat joille ei koskaan sovi mikään työ. Nuoretkin alkaisivat suhtautua vakavammin ammatinvalintaansa kun heille kävisi selväksi, mikä on pelin henki.

Poikkeuksia voisivat olla vain ne, jotka ovat pakotettuja terveydellisistä syistä vaihtamaan ammattia tai alaa.

eihän kukaan estä opiskelemasta, se vaan pitää maksaa itse (ja sen vastustaminen osoittaa, että suurin osa ei halua oikeasti opiskella mutta opiskelee ilman päämäärää koska se on mahdollista)

Kahden vuoden päästä oon 30v ja oon ihan hukassa nyt kotiäitinä vietettyjen vuosien jälkeen.. Olen ollut päiväkodissa töissä aikaisemmin, mutta nyt kun kotona on oma päiväkoti, ei se työ tunnu kiinnostavalta.



Haluaisin jotain asiakaspalvelutyötä, mutta en edes kehtaa hakea mihinkään kun ei ole kokemusta, niin ajattelen jo, etten kumminkaan pääse.

Suomessa tulisi saada tukea opintoihin vain kerran. Jokainen saisi itse valita olisiko se sitten ammatillinen tutkinto tai yliopistotutkinto, miten vaan. Toki saisi opiskella niin monta tutkintoa kuin haluaisi, mutta vain yhteen saisi valtiolta opintoon liittyviä tukia, kaikki muut tutkinnot pitäisi kustantaa itse.

Samoin oppilaitoksiin haussa saisi miinuspisteitä siitä, että on suoritanut jo yhden tutkinnon. Etusijalla tulisi olla niiden joilla ei ole vielä mitään tutkintoa.

Näillä toimenpiteillä saataisiin pois työ- ja opiskeluelämää tukkimasta ja haittaamasta nämä elämäntapaopiskelijat joille ei koskaan sovi mikään työ. Nuoretkin alkaisivat suhtautua vakavammin ammatinvalintaansa kun heille kävisi selväksi, mikä on pelin henki.

Poikkeuksia voisivat olla vain ne, jotka ovat pakotettuja terveydellisistä syistä vaihtamaan ammattia tai alaa.

Tässä olisi paljonkin järkeä. Todennäköisesti lukio-opiskelijoiden määrä kasvaisi, kun nuoret haluaisivat lisää aikaa miettiä mitä haluavat lähteä opiskelemaan. Mikä on hyvä juttu, siinä ehtisi kolme vuotta kypsyä ja katsella maailmaa.

Samalla ehkä panostettaisiin opintojen ohjaukseen, mikä ainakin mun aikana olis S-U-R-K-E-A-A! Ihan oikeasti jotkut meistä olisi kaivannut hyvinkin seikkaperäistä opastusta siihen mitä tulevaisuudeltaan haluaa.

Ei olisi ollenkaan huono juttu että nämä kokeillaan-nyt-tätä-alaa-kun-se-vaikuttaa-ihan-kivalta-kokeilijat saataisiin pitämään vaikka välivuotta töissä käyden ja miettien mitä lopulta lähtevät opiskelemaan.

Päätöksiin voisi tulla enemmän kypsyyttä ja harkintaa ja saisimme työelämään motivoituneempia ihmisiä jotka ovat ottaneet opiskeluistaan kaiken irti.

Toivoopi eräs joka lähti opiskelemaan käsityöalaa koska ompeleminen on kivaa, hoitoalalle hakemassa...

eihän kukaan estä opiskelemasta, se vaan pitää maksaa itse (ja sen vastustaminen osoittaa, että suurin osa ei halua oikeasti opiskella mutta opiskelee ilman päämäärää koska se on mahdollista)

Vaikka ottaisikin riskin ja investoisi esimerkiksi lainarahalla lisäkoulutukseen, se ei kuitenkaan takaa sitä että yhteiskunnassa olisi valmistumisen ajankohtana tarjolla työpaikkoja, joihin hakeutua. Kvartaalitaloudessa ja syvän laman reunalla keikkuvassa yhteiskunnassa kukaan ei osaa ennustaa palkkatyömarkkinoiden kehityssuuntaa. Miten voit olettaa, että jo valmiiksi pätkä- ja silpputyökierteessä olevat epätyypillistä työtä tekevät ihmiset olisivat valmiita ottamaan suuren henkilökohtaisen ja taloudellisen riskin kouluttautumalla velaksi? Tällaiset riskit tulee ehdottomasti osoittaa yhteiskunnalle, jolla on paremmat mekanismit niiden torjumiseen. Kuten sanoin, jos yksilöt suurina massoina joutuvat pelaamaan koulutupokeria pimein kortein, kakan osuessa tuulettimeen lopputulos on myös yhteiskunnan kannalta huomattavasti huonompi kuin se, että tuetaan ihmisiä uudelleenkouluttautumispyrkimyksissään.

#10

eihän kukaan estä opiskelemasta, se vaan pitää maksaa itse (ja sen vastustaminen osoittaa, että suurin osa ei halua oikeasti opiskella mutta opiskelee ilman päämäärää koska se on mahdollista)

Vaikka ottaisikin riskin ja investoisi esimerkiksi lainarahalla lisäkoulutukseen, se ei kuitenkaan takaa sitä että yhteiskunnassa olisi valmistumisen ajankohtana tarjolla työpaikkoja, joihin hakeutua. Kvartaalitaloudessa ja syvän laman reunalla keikkuvassa yhteiskunnassa kukaan ei osaa ennustaa palkkatyömarkkinoiden kehityssuuntaa. Miten voit olettaa, että jo valmiiksi pätkä- ja silpputyökierteessä olevat epätyypillistä työtä tekevät ihmiset olisivat valmiita ottamaan suuren henkilökohtaisen ja taloudellisen riskin kouluttautumalla velaksi? Tällaiset riskit tulee ehdottomasti osoittaa yhteiskunnalle, jolla on paremmat mekanismit niiden torjumiseen. Kuten sanoin, jos yksilöt suurina massoina joutuvat pelaamaan koulutupokeria pimein kortein, kakan osuessa tuulettimeen lopputulos on myös yhteiskunnan kannalta huomattavasti huonompi kuin se, että tuetaan ihmisiä uudelleenkouluttautumispyrkimyksissään. #10

minullekin olisi ollut enemmän hyötyä vaikka viiden välivuoden pitämisestä, mutta sitä taas ei tue se, että tuoreet ylioppilaat saavat pääsykokeissa enemmän pisteitä ja mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä vähemmän on yo-kirjoitusten tuloksista hyötyä.

Ne ovat menneitä aikoja, jolloin niin oli.

Ja tällä viikolla lopulta keksin sen! :D Kaikki toivo ei siis ole menetetty teiltä muiltakaan.

On paljon sellaisia koulutusaloja, jonne on todella vaikea päästä sisälle. Jonne haetaan keskimäärin 3 kertaa. On hyödyllistäkin opiskella jotain toista alaa sen aikaa, että pääse haluamaansa kouluun sisälle. Kaikki opiskelu on hyödyllistä.

ne opiskelijat tekee sillä aikaa kun odottavat, että lopulta pääsevät kouluun sisään? Nostavat työttömyyskorvausta (koska jos ette ole huomanneet, töitä ei ole tarpeeksi kaikille)?

ne opiskelijat tekee sillä aikaa kun odottavat, että lopulta pääsevät kouluun sisään? Nostavat työttömyyskorvausta (koska jos ette ole huomanneet, töitä ei ole tarpeeksi kaikille)?

Opiskelin muita aloja, tein työtä. Pyrin vähän kypsemmällä iällä uudestaan (kolmatta kertaa) ja pääsin sisään, minne halusin.

Jos ei kahdesta ammatista kumpikaan nappaa, on varma, ettei kolmaskaan työ olisi sen mieluisampi. Me kaikki muut teemme sitä työtä, johon satuimme nuorena päätymään, vaikkei jokainen päivä mikään unelma ole.



Aikuisten ihmisten päämäärätöntä oman itsensä etsimistä ei pitäisi rahoittaa verovaroilla. On aivan käsittämätöntä, miten paljon Suomessa on kolmekymppisiä opiskelijoita, jotka eivät vieläkään tiedä, mitä oikeastaan haluavat opiskella. Se on aivan eri asia kuin, että joutuu luopumaan rakkaasta työstä terveyssyistä, tai että parinkymmenen vuoden työnteon jälkeen alan on mennyt eteenpäin ja pitää uudistua.

Pointti on se, että nykypäivänä ja yhä enenevässä määrin tulevaisuudessa tulee olemaan paljon aloja, joilla ei pysyvä työllistyminen ole mahdollista. Tarjolla on osa-aikaa, pätkää, työttömyysjaksoja jne. Tällaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa olisi omaan jalkaan ampumista, jos ihmisiltä vaadittaisiin uudelleenkouluttautuminen omalla rahalla. Jos sulla on riittänyt pysyviä töitä ensiksi valitsemallasi koulutsalalla niin onnittele itseäsi - mutta samalla kuitenkin varaudu siihen, että tulevaisuudessa silpputyöt tulevat sinunkin alalle. Oletko silloin vielä sitä mieltä, että kouluttautuminen uusiin hommiin tulee maksaa omasta pussista?

#10

Jos ei kahdesta ammatista kumpikaan nappaa, on varma, ettei kolmaskaan työ olisi sen mieluisampi. Me kaikki muut teemme sitä työtä, johon satuimme nuorena päätymään, vaikkei jokainen päivä mikään unelma ole.

Aikuisten ihmisten päämäärätöntä oman itsensä etsimistä ei pitäisi rahoittaa verovaroilla. On aivan käsittämätöntä, miten paljon Suomessa on kolmekymppisiä opiskelijoita, jotka eivät vieläkään tiedä, mitä oikeastaan haluavat opiskella. Se on aivan eri asia kuin, että joutuu luopumaan rakkaasta työstä terveyssyistä, tai että parinkymmenen vuoden työnteon jälkeen alan on mennyt eteenpäin ja pitää uudistua.

Ammatteja on 2 mutta kumpaakaan en halua tehdä enkä nauti työstäni ollenkaan(nyt olen hoitoalalla).

Löydänköhän koskaan sitä omaa alaani ja juttuani vai ryvenkö vaan inhottavissa töissä päivästä toiseen...

Mikään oo hirveempää kuin työhönsä kyllästynyt hoitaja.