Vihaan pk-seutua. Haluan muuttaa pienempään kaupunkiin.

Omat asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella. Itse asiassa, minä voisin tehdä nykyisiä töitä myös tuossa yhdessä lähikaupungissa, jos vaan mieskin saisi sieltä työtä.

45km Hesaan, 40min ajoa omalla autolla, bussilla Kamppiin 1h.

Hyvät koulut, kaikki palvelut. Harrastusmahdollisuuudet oikein hyvät.

Jalkapalloa vain nurmi/tekonurmikentillä, talvella kuplahalli, 2*jäähalli, hyvä taitoluisteluseura, voimistelu, uimahalli, karting-rata, joutskari-rata, frisbee-golf rata, laskettelu..mitä vielä?

Liikaa ihmisiä on vain Verkkokaupan avajaisissa.

Itse en voisi paljon viihtyisämpää asuinpaikkaa kuvitella kuin tämä nykyinen: Luonnon rauhaa, tilaa ympärillä, mukavat naapurit, kaikki palvelut, hyvät koulut ja harrastukset käden ulottuvilla, Helsingin keskusta 12 minuutin päässä jos sinne tarvitsee joskus päästä ja kv lentokenttä reilun vartin päässä.



Et voi mitenkään sanoa, että koko pk-seutu on hirveä paikka, muuten kuin pahasti liioittelemalla.

juuri matkoilta ja täytyy taas kerran sanoa että Helsinki on aika pirun pieni kaupunki...

Oikein mukava sellainen toki.

Meillä lasten koulumatka 500 m, minun työmatka 15km, julkisilla 30min, kauppa 300m, kirjasto 100m. Ulkoilumaastoa on lähes vieressä. Lasten kaverit asuvat vieressä, kuten suurin osa minunkin. Tämä kaikki Helsingissä.

Tämä on hirveä paikka ihmisen asua, pitkät välimatkat ja kaikkialla liikaa ihmisiä ja kaikkea mahdollista. Ongelmana on vain työpaikat ja lapsen koulu, harrastukset ja kaverit. Mutta yrittää pitää.

palveluihin ja harrastuksiin ovat lähellä. Esim. meillä päiväkoteihin, kouluihin, päiväkoteihin, kauppaan, neuvolaan, kirjastoon ja ties mihin viiden minuutin kävelymatka.

Tykkään asuinalueestani, täällä on mukavia ihmisiä ja mullekin tullut lasten kautta kavereita. Naapurin vanhuksetkin auttavaisia. Julkisilla pääsee katsomatta aikataulua minne vain. Kaupoissa on valinnanvaraa ja palveluissa.



Silti muutamme pienempään kaupunkiin, palaamme meidän molempien kotiseudulle. Mutta kaikille tulen kyllä kehumaan, kuinka tykkäsin asua Hesassakin. Ihan aiheetta jotkut tätä Hesaa moittii, ehkä vakuuttaakseen itselleen (itsesuggestion kaltaisesti) jotain muun asumisen paremmuudesta puutteellisemmissa pikkukaupungin oloissa.

Kaikki kilometrin säteellä: koulut, harrastukset, junalla parhaillaan 23 min Helsingin keskustaan. Autoa ei tarvitse

Riippuu pitkälti omasta asenteestasi! Itse asumme sellaisessa paikassa Helsingissä, minkä koen perheellemme hyväksi. Luontoa lähellä, kohtuullinen matka (n.6km) keskustaan, hyvät kulkuyhteydet, rauhallinen ympäristö, päiväkoti lähellä, kouluun n.2km ja oma työmatkani n.4km.



Lasten myötä uusia ystäviä on saatu paljonkin ja lapsillekin ystäviä.

yritettiin asua maalla ja nyt on kamala hinku päästä takas täältä kehyskunnasta. Täällä on lyhyet välimatkat vain jos asuu ihan keskustassa, julkinen liikenne paljon huonompi kuin Espoossa ja Helsingissä eli pienehköihinkin siirtymisiin tarvitsee autoa. Ihmisiä on tosiaan vähemmän, mutta siinä on se puoli, että kaikki tuntee toisensa ja juorutaan kamalasti, ja piireihin on vaikea päästä. Itse pysyisin kyllä pk-seudulla, kadun että lähdin täältä pois.

Kun olin nuori ja liftasin Helsinkiin, tosi moni ihminen sanoi matkoillani että he eivät tykänneet asua Helsingissä pidemmän aikaa.

Muuttivat sitten esim. Tampereelle.

Sittemmin ymmärsin heitä tosi hyvin.

Jos ei paremmasta tiedä, ei osaa kaivata muuta.



Eihän viemärirottakaan osaa haaveilla muusta

kun on tottunut oloihinsa.

jos muuttamaan päätyy. Mutta jos vihaat pk-seutua, niin kyllä se susta paljon energiaa vie. Kouluja ja harrastuksia on muuallakin kuin pk-seudulla, ja kun puhut välimatkoista, niin lyhyemmällä matkalla nuo voivat olla. Kouluun on meiltä 2 km, kuljetaan pyörällä ja matka kestää 10 min. Meidän lapsella on luokan pisimpiä matkoja. Minä harrastan kuoroa, ja sinne on 2,5 km matkaa, auton saa oven eteen parkkiin, jos siinä on täyttä, niin 20 metriä kauempana on hehtaari tyhjää parkkitilaa.



Kavereita saa uusia aikuisetkin. Vanhoja kavereita pääsee moikkaamaan, jos ei ihan lappiin asti muuta. Useimmat ei kavereita tapaa muutenkaan ihan päivittäin, joten silloin tällöin pidemmän matkan ajaminen ei ole ihan älyttömän työlästä.



Työpakka on useimmille se suurin muuttamisen kynnys. Ja se selviää niin, että alkaa vaan sinnikkäästi etsimään työtä maakunnista. Jostain se sitten lopulta tärppää. Ei ehkä kummallekin aikuiselle samaan aikaan. Mutta jos toinen saa ja toisen alalta on työpaikkoja olemassa samassa maakunnassa, niin joku uskaltaa jos sillä lähteä muuttamaan.