Tyrnävän lasten kuolinilmoitus

Kalevasta: Suru on suunnaton. Emme olisi antaneet teitä vielä pois. Kosketti siipi enkelin hipaisi hellästi pientä tarttui käteen rakkaimman peitteli suukkosin vielä nosti syliin Jumalan kantoi turvaan tieltä V.A Ikuisesti kaivaten ja rakastaen, jälleennäkemisen toivossa. Äiti Mamma ja Vaari Pappa Enot ja Setä perheineen Isosetä perheineen Kummit Muut sukulaiset Ystävät Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että rakkaimpamme siunataan haudan lepoon Tyrnävän kirkossa sunnuntaina 20.11.2011 klo 13, jonka jälkeen muistotilaisuus seurakuntatalolla. Olette lämpimästi tervetulleita saattamaan Unnia ja Oskua viimeiselle matkalleen.

toimintaa ja koko kylä mukaan. Ei ihan nyt ole mopo käsissä!

kuitenkin lohduttava ja synvää rakkautta huokuva ilmoitus..itken täällä elämän epäoikeudenmukaisuutta ja meidän aikuisten uskomatonta itsekkyyttä. Juuri tänään kun eskarilainen tyttöni herätti isän suukkosin ja lahjoin en voinut olla muistamatta näitä Tyrnävän pienokaisia..mikä meni vikaan..kun näkee lapsen estottommat rakkaudenosoitukset vanhempiaan kohtaan niin tällaiset tapaukset tuntuvat vain täysin käsittämättömiltä..miksi .miksi juuri lapset murhataan..ne jotka sinua eniten ja pyytteettömästi rakastavat ja eivät koskaan hylkää. Niin surullista. Tämä tapaus pysyy kyllä vielä kauan mielessä.

he pääsivät taivaankotiin iankaikkiseen elämään. Sukulaiset varmasti surevat ja muistelevat, mutta se kuuluu normaalin ihmisen tunteisiin, surra jotain mitä on menettänyt. Suru laantuu vuosien varrella, jollei se laantuisi joka ainut suomalainen eläisi loppuelämäsn surussa.

Pyytää vaikka koko kulmakunnan mukaan. Ja auttamaan, että ei tarvitse yksin surra.

raportoivat ensi sunnuntaina yksityiskohdat tänne heti kun muistotilaisuudesta kotiutuvat.

Aika erikoisia ajatuksia joillakin täällä. Tai siis lapsenomaisia. Toisaalta taivaan koti on varmaan ihan vain kuvainnollinen ilmaisu. Eihän kukaan oikeasti voi uskoa, että he menevät johonkin kaukaiseen paikkaan, kuin kotiin. Siis konkreettisesti.



Minusta ilmoitus oli aika tavanomainen. Asiallinen ja uskonnollinen. Olen nähnyt huomattavasti koskettavampia ilmoituksia, joista aistii todella surullisia asioita. Nyt ilmoitus oli sellainen kuin sen tulee ollakin. Jumalaan ja uskoon viittaavia asioita. Kammottavinta oli mielestäni vain lasten nimet, syntymäajat ja kuolinpäivä. Kaksi pientä sisarusta samassa ilmoituksessa. Se oli kauheinta. Muu pelkkiä sanoja jotka olivat siis mielestäni sellaisia joita usein käytetään. Olisiko niin, että äitiä on paljon autettu ilmoituksen teossa, voisin kuvitella niin ettei itse pysty.



Isänpäivä oli varmasti tarkoituksellinen valinta, koska ilmoitus julkaistiin poikkeuksellisen nopeasti tapahtumasta. En usko, että äidin kädenjälki kovasti näkyy. Vaikea uskoa että kovasti pystyisi miettimään tällaisia asioita. Tai voihan olla, että joillekin esimerkiksi konkreettisesti toimimalla pystyy pitämään itsensä jotenkin hengissä ja pystyssä.



En tiedä. Hyvin vaikeita asioita. Usko varmasti auttaa niitä jotka uskovat. Onneksi on jokin tuki ja turva,kullakin omanlainen.

Kieltämättä herättää ajatuksia,juuri isänpäivänä ilmoitus lehdessä.