Tyrnävän lasten kuolinilmoitus

viestiketjukin pitää paljonkin sisällään. Silti itsekkin siihen osallistun ja ainoastaan siksi, että jotenkin haluan keskustella tästä asiasta, koska se järkyttänyt minua syvästi ja en saa sitä pois mielestä. En halua mässäillä asialla vaan tänne kirjoittamalla haluaisin saada jotain ymmärrystä tälle tapahtumalle niin kuin varmaan meistä useammat, mutta jostain syystä ketju aina ajatuu tappeluun tai ilkeilyyn. Mikään uutinen ei ole minua yhtä syvästi koskettanut kuin näiden pienokaisten kohtalo ja ehkä meidän jokaisen pitäisi mennä itseensä ja oppia jotain tästä. Mitä lapsemme meille merkitevät..miten ns. normaali ihminen ongelmien tullessa muutuu uhkaksi omille lapsilleen. Mitä päässä liikkuu kun jonkun toisen ihmisen hylätessä hän murhaa juuri ne ihmiset, jotka häntä aidoti rakastavat ja eivät hylkää. Panee miettimään mikä on lapsen merkitys/rooli perheessä nykyaikana. Pitäiskö nöyrtyä ja olla kiitollisia siitä mitä meillä on tässä hetkessä sillä elämä ihan oikesti voi satuttaa ja kaikki voi yhdessä hetkessä olla poissa. Kaippa se on tämän ajatus, joka tässä Tyrnävän tapauksessa niin sisintä vavisuttaa.

kuin omat lapset. Pitää tehdä sitä kuuluisaa surutyötä niin kovasti että oma elämä unohtuu tyystin. Miten te kehtaatte, jokainen asia sen perheen elämässä pitäis linkittää ja ruotia ja peruste on se että mamman pitää tehdä surutyötä ja mamma tarvii vertaistukea. Hävetkää, vaikka tuskin te osaatte.

Häpeä, vaikka tuskin osaat!

Pisti todellakin miettimään. Itsekin olen jonkun verran koukussa näihin foorumeihin, fb.sta en niinkään tykkää. Yleensä olen netissä vain kun lapsi on päikkäreillä, mutta välillä myös silloin kun hän leikkii......

Arvatkaapa kuinka moni lapsi on kertonut kuinka heidän äitinsä istuu vain tietokoneella ja kirjoittelee siellä oleville ihmisille, kuinka äiti harrastaa facebookkia. Arvatkaapa kuinka moni lapsi on kertonut istuvansa viikonloput tietokoneella pelaamassa tms, monta tuntia, syömättä tai käymättä ulkona? Arvatkaapa kuinka moni lapsi on nälkäinen maanantaiaamuisin, koska äidit eivät ole "ehtineet" laittaa ruokaa. Arvatkaapa kuinka moni lapsi on ärtyinen ja hermostunut ja väsynyt viikonlopun jälkeen, vaikka päinvastoin pitäisi olla. Muutamille on pitänyt sukkia jalkaan antaa, koska äiti ei ole jaksanut herätä niitä aamulla antamaan. VASTAUS: LIIAN MONI!! Niin moni, että olen asiasta usein hyvin järkyttynyt, varsinkin kun jopa eka-toka-kolmas-luokkalaiset kertovat näitä juttuja, puhumattakaan niistä vähän vanhemmista lapsista, jotka kuitenkin ovat vielä lapsia ja vaativat vanhempien huolenpito. Olen myös kuullut, kun isosisko kertoi, kuinka äiti huusi kuin hyeena yksivuotiaalle, kun äitillä oli tärkeää asiaa tietokoneelle eikä tämä yksi vuotias antanut äidin olla rauhassa.

Miettikääpä tätä ja pohtikaa mikä teissä, arvoisat äidit oikein on pielessä. Miten voi lapsesta tulla empaattinen, rakastava, NORMAALI, jos äidit eivät huolehdi heistä. Tyrnävän tapaus on yksittäinen tragedia, joita sattuu, mutta onneksi harvoin. Miksi te sitä täällä jauhatte päivästä toiseen. Lasten pahoinvointi sen sijaan on hyvin yleinen ongelma, levottomien lasten määrä kasvaa ja kasvaa: Se, jos mikä on huolestuttavaa ja jokaisen äidin pitäisi katsoa peiliin ja miettiä syyllistyykö itse lastensa jatkuvaan pahoinpitelyyn samalla, kun pohtii täällä tuntemattomien ihmisten asioita. Jokainen nettiaddiktinen äiti voisi ilmoittautua jo huomenna mielenterveystoimistoon kertomaan miten asiat ovat. Muistakaa myös se, ettei tietokone, tv tai pelikonsoli on lapsenvahti, vaikka se niin helppoa olisikin. Missä muualla lapsi rauhallisempi on kuin tietokoneen äärellä tai pelatessaan jotain tappopeliä. Helppoa senkin takia, ettei tarvitse kuskailla kavereille eikä muutekaan ulkoiluttaa tai huolehtia missä aikaansa ulkona kuluttaa. Miettikääpä tätä.

Veit sanat suustani. Juuri näin se asia on. Tämä tapaus järkyttää ja siksi puhututtaa ihmisiä. Ihan samalla tavalla kuin Auer tapaus kaikkine kauheine käänteineen. Ovat erikoisia tapauksia ja laittavat perusturvan perheessä kyseenalaiseksi. Kuka tahansa voi seota, jos siihen on sopivat olosuhteet ja perhe elää paineen alla (oli paine sitten mikä tahansa).



Kyllä pitää saada puhua.



Minä en ole edes facebookissa enkä usein internitissä roiku, lasten nähden en muuta kuin haen jonkun ruokaohjeen tai katson jonkun tietopohjaisen asian ja usein yhdessä lasten kanssa. PC on keittiössä ja sitä käyttävät lapset 3 kertaa viikossa 20 minuuttia kerrallaan johonkin lasten matikkatehtäviin tai pelisivuilla (kuten my little pony tai pikkukakkonen). Kaikissa perheissä käyttö ei tosiaan näin vähäistä ole. Sinä OPETTAJA!!! Ota siis tämä aihe puheeksi koulussa ja vanhempainkokouksissa sekä vanhempaintoimikunnassa.



Tästä äitien nettiriippuvuudesta voisi tehdä oman jutunkin Perhe lehteen! Sitä luetaan laajasti myös isompien lasten kotona, Vauva lehdellä on suppeampi lukijakunta, ehkä painottuu vauva-aikaan jo nimensä perusteella. Teenpä siis aloitteen Perhe-lehdelle. Ja miksei myös Iltalehti ja Iltasanomat.



OPETTAJA! Saako viestiäisi lainata, jos tekee aloitteen lehtiin?

Ei kukaan odotakaan mitään persoonallista ja erikoista ilmoitusta. Minulla pisti silmään vain sellainen että ilmoitus oli vakaasti uskovan ihmisen tekemä. Usein kuolemantapauksissa usko nouseekin hyvin vahvasti pintaan, ellei sitten ihminen täysin katkeroidu ja vihastu menetyksestä niin että lakkaa uskomasta. On hyvä että äidillä ja suvulla on joku suurempi voima ajatuksissa, eihän tällaista voi ihmisjärjellä ajatellen kestää.



Kaunis ja pelkistetty ilmoitus mutta taustat tietäen todella järkyttävä nähdä kahden pienen lapsen nimet vierekkäin. Yleensä mukana on aikuisenkin nimi tai nimet, koska onnettomuuksia perheille sattuu. Se tässä kauheinta onkin. Tapaus joka olisi ollut estettävissä mahdollisesti jollakin tapaa. Vai olisiko? Se tästä tapauksesta tekeekin erittäin rankasti pysäyttävän, koska vastauksia ei ole.

YKSILÖN puolesta ja järjestävät avoimet hautajaiset, jotta Tyrnävän maine yhteisöllisenä kuntana säilyy. Äidin tahto tuskin on olla julkinen eläin lastensa siunaustilaisuudessa, mutta minkäs teet kun yhteisö päätti näin.

ihan samaa mieltä, taitaa L+ kunnanjohtaja olla puuhamiehenä

Veit sanat suustani. Juuri näin se asia on. Tämä tapaus järkyttää ja siksi puhututtaa ihmisiä. Ihan samalla tavalla kuin Auer tapaus kaikkine kauheine käänteineen. Ovat erikoisia tapauksia ja laittavat perusturvan perheessä kyseenalaiseksi. Kuka tahansa voi seota, jos siihen on sopivat olosuhteet ja perhe elää paineen alla (oli paine sitten mikä tahansa). Kyllä pitää saada puhua. Minä en ole edes facebookissa enkä usein internitissä roiku, lasten nähden en muuta kuin haen jonkun ruokaohjeen tai katson jonkun tietopohjaisen asian ja usein yhdessä lasten kanssa. PC on keittiössä ja sitä käyttävät lapset 3 kertaa viikossa 20 minuuttia kerrallaan johonkin lasten matikkatehtäviin tai pelisivuilla (kuten my little pony tai pikkukakkonen). Kaikissa perheissä käyttö ei tosiaan näin vähäistä ole. Sinä OPETTAJA!!! Ota siis tämä aihe puheeksi koulussa ja vanhempainkokouksissa sekä vanhempaintoimikunnassa. Tästä äitien nettiriippuvuudesta voisi tehdä oman jutunkin Perhe lehteen! Sitä luetaan laajasti myös isompien lasten kotona, Vauva lehdellä on suppeampi lukijakunta, ehkä painottuu vauva-aikaan jo nimensä perusteella. Teenpä siis aloitteen Perhe-lehdelle. Ja miksei myös Iltalehti ja Iltasanomat. OPETTAJA! Saako viestiäisi lainata, jos tekee aloitteen lehtiin?

joku kouluavustaja- HIEMAN eri asia

-ohis-

Itselläni 6v tytär ja 2v Onni-poika ='/

Arvatkaapa kuinka moni lapsi on kertonut kuinka heidän äitinsä istuu vain tietokoneella ja kirjoittelee siellä oleville ihmisille, kuinka äiti harrastaa facebookkia. Arvatkaapa kuinka moni lapsi on kertonut istuvansa viikonloput tietokoneella pelaamassa tms, monta tuntia, syömättä tai käymättä ulkona? Arvatkaapa kuinka moni lapsi on nälkäinen maanantaiaamuisin, koska äidit eivät ole "ehtineet" laittaa ruokaa. Arvatkaapa kuinka moni lapsi on ärtyinen ja hermostunut ja väsynyt viikonlopun jälkeen, vaikka päinvastoin pitäisi olla. Muutamille on pitänyt sukkia jalkaan antaa, koska äiti ei ole jaksanut herätä niitä aamulla antamaan. VASTAUS: LIIAN MONI!! Niin moni, että olen asiasta usein hyvin järkyttynyt, varsinkin kun jopa eka-toka-kolmas-luokkalaiset kertovat näitä juttuja, puhumattakaan niistä vähän vanhemmista lapsista, jotka kuitenkin ovat vielä lapsia ja vaativat vanhempien huolenpito. Olen myös kuullut, kun isosisko kertoi, kuinka äiti huusi kuin hyeena yksivuotiaalle, kun äitillä oli tärkeää asiaa tietokoneelle eikä tämä yksi vuotias antanut äidin olla rauhassa. Miettikääpä tätä ja pohtikaa mikä teissä, arvoisat äidit oikein on pielessä. Miten voi lapsesta tulla empaattinen, rakastava, NORMAALI, jos äidit eivät huolehdi heistä. Tyrnävän tapaus on yksittäinen tragedia, joita sattuu, mutta onneksi harvoin. Miksi te sitä täällä jauhatte päivästä toiseen. Lasten pahoinvointi sen sijaan on hyvin yleinen ongelma, levottomien lasten määrä kasvaa ja kasvaa: Se, jos mikä on huolestuttavaa ja jokaisen äidin pitäisi katsoa peiliin ja miettiä syyllistyykö itse lastensa jatkuvaan pahoinpitelyyn samalla, kun pohtii täällä tuntemattomien ihmisten asioita. Jokainen nettiaddiktinen äiti voisi ilmoittautua jo huomenna mielenterveystoimistoon kertomaan miten asiat ovat. Muistakaa myös se, ettei tietokone, tv tai pelikonsoli on lapsenvahti, vaikka se niin helppoa olisikin. Missä muualla lapsi rauhallisempi on kuin tietokoneen äärellä tai pelatessaan jotain tappopeliä. Helppoa senkin takia, ettei tarvitse kuskailla kavereille eikä muutekaan ulkoiluttaa tai huolehtia missä aikaansa ulkona kuluttaa. Miettikääpä tätä.

sen verran keskeneräistä sulla on tuo päätelmien ja analyysien tekeminen. "Välituntivalvojan" hommassa on sulle liikaakin vastuuta, on mennyt pieni pää sekaisin.

Tuskinpa nämä ongelmat nyt kovin yleisiä ovat. :) Minun tuttavapiirissäni äidit nettaavat illalla kun lapsi nukkuu.

Ei ehkä ihan kannata ottaa kirjaimellisesti kaikkea, mitä tuon ikäiset puhuvat...



Pikkasen lähdekritiikkiä peliin. Ja meidän lapset on lähes poikkeuksetta väsyneitä ja nälkäisiä maanantaisin - äitikin on saattanut huutaa kuin hyeena viikonlopun aikana. Ainakin jos lapselta kysytään. Nälkäisiä siksi, että viikonloppuna on syöty paremmin kuin viikolla ja tästä johtuen maanantaina pakosta tuleva tauko aamupalan ja usein melko köyhän koululounaan välillä tekee nälkäiseksi. Väsyneitä ollaan siksi, että viikonloppuna on levätty ja samaa lepoa olisi haluttu jatkaa maanantaiaamunakin, eikä lähteä arjen askareisiin.



Ja vaikka 98 prosenttia viikonlopusta on leikitty, ulkoiltu ja halailtu, niin luuletko, että niistä kertominen kouluavustajalle on hienoa? Kyllä mieleenpainuvin (ja samalla se juttu, millä varmasti kouluavustajan huomion saa) on se, kun pikkusisarukselle korotettiin ääntä, kun se meni hakkaamaan läppärin näppäimistöä rikki (yhtä aikaa, kun LAPSET ITSE KATSOIVAT läppäriltä lastenohjelmaa).



Revi siitä.

Jos nyt lähdettäisiin siitä että laittaisit oikeille henkilöille viestit?



Kirjoitin nro 90 viestin ja puhuin siinä lapseni kuolemasta ja muistokirjoituksestamme.

Siitä että tuo äiti elää nyt shokkivaihetta.



Tarkoittiko nro 91 myös vistinsä jollekulle muulle kuin minulle? Vai mitä asiatonta minun viestissä oli?



90

siinä mihin heillä juuri ja juuri riittää kapasiteettia, eli avustajan tehtävissä ilman kummempaa vastuuta työstään. Syntyy tarpeettomia ja kömpelöitä ajatuksia ja kiusallisen keskeneräisiä päätelmiä kun tuollainen työkkärin kurssittama matalakoulutettu hoopo alkaa leikkiä psykologia tai kasvatusalan ammattilaista. On siinä tosin oma hauskuutensa :).

Täällä ainakin yksi sellainen.. itselläni melkein samanikäinen lapsi kuin tulipalossa kuollut pienempi lapsi.. ja itkulta en ole minäkään säästynyt.



Voiko olla mitään ihanampaa kuin kaksi vuotias, elämää täynnä oleva suloinen vaippapöksy? Teko tuntuu niin käsittämättömän kauhealta, että minulle itselleni on tärkeää, että saan jollain lailla purkaa sen herättämiä tunteita ja ns. myötäelää ja surra.. Kyllähän sitä ihan kiveä pitäisi sydän olla, jos tämmöinen ei liikuttaisi.



Olen niiiiiin pahoillani, ja toivon näille pienille ihanille enkeleille Taivaan Isän siunausta ja uskon että he pääsivät taivasten valtakuntaan, missä he ovat onnellisia, eikä tarvitse pelätä mitään.



Äidille toivon sydämmessäni valtavan paljon voimia ja rohkeutta ja jaksamista. Rukoilen hänen puolestaan ja voin vaan lähettää lämpimiä halauksia.. Syli jäi tyhjäksi, mutta vielä te tapaatte.

kuin omat lapset. Pitää tehdä sitä kuuluisaa surutyötä niin kovasti että oma elämä unohtuu tyystin. Miten te kehtaatte, jokainen asia sen perheen elämässä pitäis linkittää ja ruotia ja peruste on se että mamman pitää tehdä surutyötä ja mamma tarvii vertaistukea. Hävetkää, vaikka tuskin te osaatte.

Samaa mieltä olen!!

ihmiset eivät vaan ole mitään kierrätyskamaa. vaikka monet niin uskovat. Meillä on vaan yksi ainoa elämä ja Jeesus Kristus on ainoa, joka meille on lähetetty pelastukseksi.

Kaikkivaltias Jumala, joka loi taivaat ja maat, HÄN tarkoitti Jeesuksen ihmisille pelastukseksi. Siinäpä ei ole pienillä ihmisillä mitään sanomista.

En nyt jaksa perustella tämän enempää. Tuosta varsinaisesta asiasta tässä ketjussa olen tietysti äärettömän pahoillani ja surullinen.

sielu elää ikuisesti,hallelujah!

siinä mihin heillä juuri ja juuri riittää kapasiteettia, eli avustajan tehtävissä ilman kummempaa vastuuta työstään. Syntyy tarpeettomia ja kömpelöitä ajatuksia ja kiusallisen keskeneräisiä päätelmiä kun tuollainen työkkärin kurssittama matalakoulutettu hoopo alkaa leikkiä psykologia tai kasvatusalan ammattilaista. On siinä tosin oma hauskuutensa :).

Tälläisia kommentteja lukiessaan tulee mieleen, että kirjoittajalla ei ole mitään muuta keinoa vastata kuin haukkumalla tökerösti tuntematonta tietämättä yhtään mistä puhuu. Tosi lapsellinen kommentti. Mutta niinhän se vanha sanonta menee, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa eli hipi hipi marssia peilin eteen.

Ei ehkä ihan kannata ottaa kirjaimellisesti kaikkea, mitä tuon ikäiset puhuvat...

Pikkasen lähdekritiikkiä peliin. Ja meidän lapset on lähes poikkeuksetta väsyneitä ja nälkäisiä maanantaisin - äitikin on saattanut huutaa kuin hyeena viikonlopun aikana. Ainakin jos lapselta kysytään. Nälkäisiä siksi, että viikonloppuna on syöty paremmin kuin viikolla ja tästä johtuen maanantaina pakosta tuleva tauko aamupalan ja usein melko köyhän koululounaan välillä tekee nälkäiseksi. Väsyneitä ollaan siksi, että viikonloppuna on levätty ja samaa lepoa olisi haluttu jatkaa maanantaiaamunakin, eikä lähteä arjen askareisiin.

Ja vaikka 98 prosenttia viikonlopusta on leikitty, ulkoiltu ja halailtu, niin luuletko, että niistä kertominen kouluavustajalle on hienoa? Kyllä mieleenpainuvin (ja samalla se juttu, millä varmasti kouluavustajan huomion saa) on se, kun pikkusisarukselle korotettiin ääntä, kun se meni hakkaamaan läppärin näppäimistöä rikki (yhtä aikaa, kun LAPSET ITSE KATSOIVAT läppäriltä lastenohjelmaa).

Revi siitä.

Juu juu... ja prinsessa sai prinssinsä. Jostain kumman syystä minäkin tiedän tasan kenellä lapsilla on huolehtivat vanhemmat ja kenellä eivät. Lapset ovat hyvin aitoja. Kirjoittaja ei taida nyt tietää mistä puhuu. Lasten kanssa työskennellessä oppii kyllä huomaamaan kuka kertoo tarinaa ja kuka puhuu totta. Se vaan on näin.

t. tarhan täti

Tuskinpa nämä ongelmat nyt kovin yleisiä ovat. :) Minun tuttavapiirissäni äidit nettaavat illalla kun lapsi nukkuu.

[/quote]

Lasten pahoinvointi on hyvin yleistä ja erityisopetuksen tarve kasvaa vuosi vuodelta.

tuli asiaa... Kolahti ainakin minuun, joka koen huonoa omaatuntoa päivittäin jumittumisesta koneen ääreen. Etenkin, kun viisivuotiaani on ruvennut koneen käytöstäni huomauttelemaan. Ja taas huomenna yritän olla koneella vasta illalla tytön nukkumaanmenon jälkeen...

Silti yksittäiset ja irralliset lasten kertomukset eivät ole aina sitä miltä kuulostavat.

Jopa lapsen omat vanhemmat voivat mennä täysin halpaan lapsen tarinoissa. Kokemusta juuri viime viikolta jolloin pieni 3v oli kertonut kotona seikkaperäisesti opettajan loukkaantumisesta, syistä ja seurauksista, tarina oli uponnut vanhempiin täysin ja todellakin ihan tarina.

t. toinen tarhan täti.

.. Lapset ovat hyvin aitoja. Kirjoittaja ei taida nyt tietää mistä puhuu. Lasten kanssa työskennellessä oppii kyllä huomaamaan kuka kertoo tarinaa ja kuka puhuu totta. Se vaan on näin. t. tarhan täti