Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Omituinen ulkopuolisuuden tunne :( En

Vierailija
20.10.2011 |

ole oikein kotona missään, tunnen itseni ulkopuoliseksi työporukassa, jumpassa, monesti kaupungilla kävelessänikin. Olenko ihan sairas? Onko muilla koskaa samanlaisia tuntemuksia?

Kommentit (50)

Vierailija
41/50 |
18.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on masennusta ja sisäistä epätasapainoa.

Ei älykkyyttä.

On suojautumiskeino ajatella, että ulkopuolisuudentunne johtuu älykkyydestä.

Opettele olemaan sinut itsesi kanssa, niin et tunne itseäsi ulkopuoliseksi. Vanheneminen auttaa.

Jotkut ovat laumaihmisiä, jotkut kriittisiä oman tiensä kulkijoita. Kyllä se vaan voi olla (muttei aina), että porukan ulkopuolelle jättäytyvät ne älykkäimmät ihmiset, jotka eivät saa tyydytystä muiden turhanpäiväisestä lässytyksestä. Toki small talk -taitokin voi löytyä ja porukassa voi näennäisesti olla mukana, mutta sisimmässään ei tunne siihen kuuluvansa.

Vierailija
42/50 |
07.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tunnen samoin usein, mutta se ei haittaa erityisemmin.

Ihana! Sinusta voi otaa mailia. Tuohon haluaisin itsekin päästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/50 |
09.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnen tällä hetkellä töissä itseni ulkopuoliseksi. Ihmiset menee jutteleen ja kysyyn mutta kukaan ei multa kysy mitään. Kahvipöydässä ei tälläistä tunnetta tule. Olen arka, hiljainen mutta kavereiden kesken täysin päinvastainen.

En osaa olla töissä yhtään oma itseni en tiedä miksi :(

Vierailija
44/50 |
07.12.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

jutut eivät enää osu yksiin, ollaan eri aaltopituuksilla. Luulen, että se vaikuttaa meistä monella.



Muhun on isketty leima "hienostelija". Ihan siksi, kun en oikeasti perusta Salkkareista BB:stä, Idolseista jne. En tykkää suomalaisesta musiikistakaan juuri, kun sanat kuulostavat niin banaaleilta. Tykkään runoista, kirjoista, musiikista, elkuvista - mutta hyvin harvoin niistä, mistä kaikki muut pitävät. Mun ruokatottumuksillekin nauretaan, vaikka pidän visusti huolen etten tuo erikoisuuksiani esille.



Olen oppinut peittämään paljon.

Kuulostat taiteilijalta! :) Tervetuloa joukkoon! Minäkään (eikä noin 100 000) muuta suomalaista Istu tuohon lähiöbaari/salkkari/levoton tuhkimo-kaavaan. Ko. elämäntapa on minusta tappavan tylsää. Olen itse muusikko ammatiltani (harrastan myös kirjoittamista ja taidenäyttelyjä) ja ennen oman arvoni löytämistä olin joka paikassa outolintu. Omasta mielestäni olin ihan normaali, mutta en muiden (junttien) mielestä. Nykyään saan olla oma voimakas itseni oman alani ihmisten parissa. 

Sun paikka löytyy kyllä! Olet just oikeanlainen, mielenkiintoinen ihminen! :) 

Vierailija
45/50 |
07.12.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ongelma on se, että muut kokevat etten kuulu joukkoon.

En suvussa, töissä tai missään.

En itse koe olevani erikoinen, mutta muut näkevät jotain mitä itse en näe, ja moni on sanonut oudoksi.

 

Vierailija
46/50 |
07.12.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ulkopuolisuuden tunnelukko. 

https://www.evermind.fi/ulkopuolisuuden-tunnelukko/

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/50 |
07.12.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisuuden tunnelukko. 

https://www.evermind.fi/ulkopuolisuuden-tunnelukko/

 

Koko tunnelukkoteoria on hirveää paskaa ja rahastus. Älkää vaan menkö tähän!

Vierailija
48/50 |
07.12.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ulkopuolisuuden tunne johtuu siitä, ettei ole voinut luottaa kunnolla kehenkään kun oli lapsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/50 |
07.12.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan normaalia jos omaa omia ajatuksia ja huolehtii monista tarpeistaan itse. Itsekin olen kiinnittynyt yhteiskuntaan lähinnä ruuan ja infran kautta, en enää ihmisten ollenkaan.

Vierailija
50/50 |
07.12.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisuuden tunne johtuu siitä, ettei ole voinut luottaa kunnolla kehenkään kun oli lapsi.

Psykopöpöt antavat ymmärtää, että ydinperhemalli ja läheisriippuvuus ovat way to go ja panokumppaniin kiintyminen ja ikuinen toistuva parittelu se miten elämää kuuluu elää. Koittakaa kuitenkin käsittää, että tuo on vain yksi, ja vieläpä erittäin alkeellinen tapa perustaa elämänsä. Vauva ja lapsi hyötyvät kontaktista vanhempiin, mutta sen jälkeen kun oppii itsenäiseksi, ei ole mitään erityistä syytä rakentaa tällaisia riippuvuussuhteita. Ennemminkin vammaista traumaa niitä väkisin vauvaiän jälkeen pakottaa, kuin yrittäisi palata kohtuun

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi yksi