Onko kukaan läheisesi kuollut siksi, että hän on kieltäytynyt vastaanottamasta hoitoa

Täti kuoli kieltäydyttyään rintasyöpähoidoista. Oli kai siinä vähän nielemistä, mutta ei ketään voi pakottaa.

Hänellä oli ruokatorvisyöpä, joka aiheutti sen ettei pystynyt nielemään ruokaa kunnolla. Syömisvaikeuksia ja oksentelua oli puolisen vuotta enemmän ja enemmän ja lopulta hän vain joi. Parissa viikossa sitten yleiskunto heikkeni niin paljon että lähti ambulanssilla sairaalaan ja kuoli sille tielleen 3 viikossa koska leikkaus oli jo liian myöhäistä. Kyllä se suututti kun hänelle siitä puhuttiin päivittäin ja hän ainoastaan suuttui. Lääkäriviha/pelko voi mennä äärimmäisyyksiin

Kieltäytyi tarjotusta leikkauksesta ja kaikista syöpähoidoista. Ja me soimme sen hänelle. Kunhan huolehdittiin kunnon kipulääkityksestä. Ikää oli kuitenkin reilusti päälle 80 vuotta, joten tuskin mikään hoito kovin merkittävästi olisi hänen elämäänsä pidentänytkään... Hoidot olisivat vain todennäköisesti tehneet olon entistä kehnommaksi ja loppu olis tullut vaan vähän myöhemmin. Ihan hyvä päätös IMHO.



Vaarin hoitokieltäytymisestä emme tienneet ennenkuin ruumiinavauksen jälkeen. Kuoli 86-vuotiaana aivoinfarktiin "saappaat jalassa" omaan sänkyynsä. Selvisi, että hänellä oli ollut useita sydäninfarkteja aiemmin, mutta koskaan hän ei lääkärissä käynyt, eikä kellekään kivuista mitään maininnut... Mutta toisaalta. 86-vuotiaan kuolema ei nyt liene silti NIIN yllättävä tapahtuma, vaikka olis kuinka terve vanhus...

tuntui pahalta ja tuntui melkein samalta kuin hän olisi tehnyt itsemurhan. Ikävää oli se, että tuota katkeruutta ei saanut sanoa ääneen. Vaikka tuosta on pitkä aika, niin olen vieläkin hiukan katkera, vaikka pitäisi antaa asian olla ja antaa anteeksi.

Muutti myöhemmin mielensä, mutta silloin oli liian myöhäistä. En sitten tiedä olisiko hoidoista ollut apua, vaikka olisi heti niihin suostunutkin.

Isoisälläni oli syöpä keuhkoissa ja kävi sädehoidossa. Mutta hoidoista huolimatta levisi muualle kehoon ja lopetti omasta tahdostaan hoidot. Ikää hänellä oli jo reilu 70v. Viimeiset sanansa olivat että onneksi ehti nähdä poikani. Ensimmäinen lapsenlapsenlapsi.

Isoisälläni oli syöpä keuhkoissa ja kävi sädehoidossa. Mutta hoidoista huolimatta levisi muualle kehoon ja lopetti omasta tahdostaan hoidot. Ikää hänellä oli jo reilu 70v. Viimeiset sanansa olivat että onneksi ehti nähdä poikani. Ensimmäinen lapsenlapsenlapsi.

Sain tietää lyhyen ajan sisällä, että minulla on aivoaneurysma, joka täytyy leikata. Lisäksi löytyi parantumaton syöpä, jossa luvataan elinaikaa keskimäärin neljä vuotta.



Haluanko mennä aivoleikkaukseen, jossa on riskinä mm. halvaus, epilepsia ja aivokalvontulehdus kun tiedän, että minulla on syövän takia pahimillaan vain muutama elinvuosi jäljellä?



Kyseinen syöpä aiheuttaa mm. luuunmurtumia ja anemiaa. Kuolinsyys voi nähtävästi olla esim. munuaisten toiminnan romahtaminen.



Miksi kärsiä erilaisia kipuja ja epämiellyttäviä hoitoja loppuelämän ajan? Vaihtoehdossakaan ei tietenkään ole hurraamista...

Sain tietää lyhyen ajan sisällä, että minulla on aivoaneurysma, joka täytyy leikata. Lisäksi löytyi parantumaton syöpä, jossa luvataan elinaikaa keskimäärin neljä vuotta. Haluanko mennä aivoleikkaukseen, jossa on riskinä mm. halvaus, epilepsia ja aivokalvontulehdus kun tiedän, että minulla on syövän takia pahimillaan vain muutama elinvuosi jäljellä? Kyseinen syöpä aiheuttaa mm. luuunmurtumia ja anemiaa. Kuolinsyys voi nähtävästi olla esim. munuaisten toiminnan romahtaminen. Miksi kärsiä erilaisia kipuja ja epämiellyttäviä hoitoja loppuelämän ajan? Vaihtoehdossakaan ei tietenkään ole hurraamista...

ja on mahdollista, että sinun kohdallasi tuo keskiarvo ei pidä paikkaansa, vaan saat elää kauemmankin. Toivoa saa pitää yllä!

Onhan tietenkin mahdollista, että hoito löytyy tuona aikana. Toisaalta ajatus siitä, että vietän loppuelämäni ravaamalla säännöllisin välein sairaalassa on mielestäni erittäin epämiellyttävä.



En pidä siitä, että vieraat ihmiset koskevat minuun. Lisäksi minulla on piinallisen tarkka hajuaisti, joten kärsin mm. monista hajusteista ja tupakan hajusta. Tiedän, mitä on olla avuttomana potilaana, kun pahantuulinen, erittäin epämiellyttävälle haiseva hoitaja tulee tekemään ynseänä työtään. Huh.



Ei, en tarkoita leimata kaikkia hoitajia, koska hoitoalalla tehdään paljon tärkeää ja arvokasta työtä.



Tietynlaiset asiat (esim. itsemääräämisoikeus, siisteys ja puhtaus) ovat minulle tärkeitä. Tiedän myös, millaista kohtelua potilas voi pahimmillaan saada. Ikävä kyllä.



Piinaavaa kipua, pitkittynyttä kärsimystä, elämän kaventumista edelleen, alistumista toisten tahtoon jne. jne. En todellakaan tiedä, haluanko pitkittää tilannetta.

yhdeltä tädiltä löytyi rintasyöpä hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä edes pahinta sorttia. Tätipä päätti sitten "hoitaa" sitä elävällä ravinnolla ja kieltäytyi kaikista oikeista hoidoista. Täti kuoli kaksi ja puoli vuotta myöhemmin.



Jos olisi ollut kyse vanhasta ihmisestä, jolla ei ole perhettä huolehdittavana, olisi asia mielestäni ollut hänen oma asiansa, mutta hänellä oli silloin 10 ja 12-vuotiaat lapset, jotka joutuivat sivusta seuraamaan äitinsä hulluutta.



Ja selvyyden vuoksi sanottakoon: minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, että ruokavaliolla pyrkii pysymään terveenä tai tukemaan hyvinvointiaan, nimenomaan se oikeista hoidoista kieltäytyminen on se mikä tuossa tilanteessa oli hirveää.

mummoni sairastui keuhkokuumeeseen ja joutui sairaalaan. "karkasi" sieltä kotiin ja meni huonompaan kuntoon. Saatiin takaisin sairaalaan, missä oikeastaan luovutti ja "kuoli pois" (rankasti sanottu, mutta siis lopetti taistelemisen).

Isäni ei suostunut menemään hoitoon ja teki itsemurhan.

en oikein osanut ajatella mitään.

Huumeriippuvainen, häntä puukotettiin kostoksi kun ei maksanut velkojansa ja poistui sairaalahoidosta allekirjoitettuaan vastuupaperin.



Syytän sairaalaa että päästää narkkarin ulos, minusta tuollaisia ihmisiä pitää vaan laittaa hoitoon vaikka omasta tahdosta riippumatta.



Kuoli sitten verenmyrkytykseen.

äärimmäisen harvoin ja sille on määritelty erittäin tarkat kriteerit joiden kaikkien tulee täyttyä ennen kuin hoitoon voidaan määrätä.



Omaisten tahto, huumeiden käyttö, alkoholismi: mikään näistä ei sisälly kriteeristöön...

Kyllä se suututti kun hänelle siitä puhuttiin päivittäin ja hän ainoastaan suuttui. Lääkäriviha/pelko voi mennä äärimmäisyyksiin

yksinelävä nainen ei kertonut kellekään pahasta olostaan eikä mennyt lääkäriin. Sitten kun leukemia lopulta todettiin, ei hänelle voinut tehdä muuta kuin ottaa sairaalaan kuolemaan.

Kaikkihan saavat päättää omasta elämästä niin kauan kun kykenevät, pahoinpitely ns. hoidoillakin on väkivaltaa ja jos elämä sitten vähän pitenee niin onko se sen arvoista ?

Vierailija kirjoitti:

Isäni ei suostunut menemään hoitoon ja teki itsemurhan.

Juuri noin minäkin aion tehdä, jos minulta löytyy syöpä.

Läheinen ei suostunut menemään lääkäriin lukuisista kehoituksista huolimatta. Oli selkeästi fyysisesti kipeä. Useampi soitti siitä sairaanhoitoonkin, mutta eivät voineet asialle mitään, kun henkilö ei itse halunnut hoitoon mennä. Lopulta oli niin huonossa kunnossa, että soitin ambulanssin, vaikka kielsi. Kuoli muutaman päivän kuluttua sairaalassa. Itse en itseäni syytä, muutama muu on syyttänyt, että olisi pitänyt joku konsti keksiä muka. Aika vaikeeta, jos lääkäritkin pesee kätensä hoidosta, kun ei itse tahdo.