Lue keskustelun säännöt.
Luokalleen jäänyttä tyttöäni kiusattu koulussa...
11.11.2011 |
Hei!
Tytölläni on oppimisvaikeuksia ja sen seurauksena opettaja suositteli, että tuplaa kakkosluokan. Tuntui, että viime vuonna kukaan ei asiaa kommentoinut. Tänään kertoi, että joku poika oli tullut sanomaan hänelle, että "olet jäänyt luokallesi".
Tyttö pahoitti nyt mielensä ja kertoi, kuinka kaikki tietää, että näin on käynyt. Lohdutin häntä ja sanoin, että ei sillä ole merkitystä, vaikka tietäisi. Parempi, että sinulla on hyvät pohjat koulua varten jne.
Sanoin tytölle, että jos joku tulee vielä sanomaan sinulle asiasta, niin voithan tiedustella, että "onko se sinulle joku ongelma". Tiedän, että tämmöisillä vastauksilla kysyjät vaikenevat...
Mutta, mitä muita vinkkejä antaisitte?
Olen sanonut lapselleni, että hän ei ole sen huonompi kuin kukaan muukaan, vaikka onkin tuplannut. Ja kehunut hänen parantuneita suorituksiaan. Tuplaaminen oli kurja juttu, mutta se oli tarpeen ja on tuottanut tulosta.
Kommentit (29)
meillä oli keväällä tilanne, että lapsi tulee koulusta kotiin, itkee, mutta ei ala puhumaan mitä on sattunut. Sitten illan aikana saa sanottua, että enkun tunnilla jotkut pojat oli puhunut keskenään "kuiskaamalla" = lapseni ja muut olivat kuulleet, että N (=lapseni) on tosi surkee enkussa. Laitoin opelle viestiä Wilman kautta, ope vastasi että tekee asiasta lopun heti alkuunsa. Sen jälkeen ei ole tyttökään puhunut että ois ollut ikäviä kokemuksia :)
Tyttöni kertoi, että joku oli kysynyt, että "onko kiva jäädä luokalleen". Hän olikin todennut, että "on, olen saanut uusia kavereita".
Toi on varmaan totta, ettei kannata lähteä väittelemään asiasta. Vaan toimia juuri niinkuin tyttöni teki.
Laitan opelle viestiä wilman kautta vielä, että tietää missä mennään. Sanoin tytölleni, että tulen koululle puhumaan hänen kanssaan, jos asia ei lopu.
Minulla on hieno, ainutlaatuinen lapsi :). t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16, lue ap:n kirjoittama kommentti 2:)
Ymmärrän, että ap:n lapsi on pahoittanut mielensä, varsinkin jos ap:n asenne on aina ollut se,e ttä asiassa on jotain lohduttelemista. Mutta mulle se, että kysyjä on alkanut itkeä, kertoo nimenomaan siitä, että hänellä on todellinen ja kenties hyvinkin henkilökohtainen kiinnostus asiaa kohtaan. Kauheaa hänelle, jos luokalle jäänti hänelle esitetään asiana, josta ei saa edes kysyä, kun on niin häpeällinen...
EIkö kelleen tule mieleen, että ap:n lapsi ei ehkä ole kovin epätavallinen ja että hänellä olisi muille samassa tilanteessa oleville annettavaa, jos häntä rohkaistaisiin antamaan se, eikä häpeämään itseään ja hakemaan lohtua sihen,e ttä joku kysyy?
onko lapesn kehityksessä vikaa vai onko esim. lukihäiriö. Kuulemma on vanhempia, jotka eivät suostu edes lapsen testaamiseen!! On meitä moneen junaan, itse jouduin taistelemaan että sain lapselleni psykologin testit jotta oppimishäiriö selviää.
tarvinnut tuplaamisen. Mutta vanhemmat harasivat vastaan.
Nyt tyttö on neljännellä ja joka aineessa luokan huonoin. (tyttöni veli on siis tämän tytön kanssa samalla luokalla).
Itse koin niin, että lapseni lopulta pääsee kokemaan onnistumisen kokemuksia, jotka ovat tulevaisuuden vinkkelistä paljon arvokkaampia, kuin se, että olet aina huonoin kaikessa :).
Aikanaan itse olisin tarvinnut tuplaamisen. Vasta peruskoulun jälkeen tajuisin, että oikeasti osaan ja olen hyvä. Mutta pohjatyö oli niin huono ja lannistava, että uskoin KOKO peruskoulun, ettei minusta ole mihinkään. Onneksi kävin kymppiluokan joka myös avasi silmiäni- minä osaan :) ap
meillä oli keväällä tilanne, että lapsi tulee koulusta kotiin, itkee, mutta ei ala puhumaan mitä on sattunut. Sitten illan aikana saa sanottua, että enkun tunnilla jotkut pojat oli puhunut keskenään "kuiskaamalla" = lapseni ja muut olivat kuulleet, että N (=lapseni) on tosi surkee enkussa.
ope vastasi että "niin on". Revi siitä.
meillä oli keväällä tilanne, että lapsi tulee koulusta kotiin, itkee, mutta ei ala puhumaan mitä on sattunut. Sitten illan aikana saa sanottua, että enkun tunnilla jotkut pojat oli puhunut keskenään "kuiskaamalla" = lapseni ja muut olivat kuulleet, että N (=lapseni) on tosi surkee enkussa. Laitoin opelle viestiä Wilman kautta, ope vastasi että tekee asiasta lopun heti alkuunsa. Sen jälkeen ei ole tyttökään puhunut että ois ollut ikäviä kokemuksia :)
Tyttöni kertoi, että joku oli kysynyt, että "onko kiva jäädä luokalleen". Hän olikin todennut, että "on, olen saanut uusia kavereita".
Toi on varmaan totta, ettei kannata lähteä väittelemään asiasta. Vaan toimia juuri niinkuin tyttöni teki.
Laitan opelle viestiä wilman kautta vielä, että tietää missä mennään. Sanoin tytölleni, että tulen koululle puhumaan hänen kanssaan, jos asia ei lopu.
Minulla on hieno, ainutlaatuinen lapsi :). t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no meillä on aika huippu se ope :) ollaan kyllä kiitollisia :D
23
meillä oli keväällä tilanne, että lapsi tulee koulusta kotiin, itkee, mutta ei ala puhumaan mitä on sattunut. Sitten illan aikana saa sanottua, että enkun tunnilla jotkut pojat oli puhunut keskenään "kuiskaamalla" = lapseni ja muut olivat kuulleet, että N (=lapseni) on tosi surkee enkussa.
ope vastasi että "niin on". Revi siitä.
Me emme nyt ymmärrä toisiamme?
En ole IKINÄ ollut sitä mieltä, että asia pitäisi salata. Lapsi häpesi sitä kovasti aluksi, mutta kun koulu lähti käyntiin oli onnellisen ja tyytyväisen oloinen.
Mutta pointtisi oli hyvä, kysyjä ei varmaan tarkoittanut mitään pahaa, koska alkoi itkemään. Tästä aijon huomenna lapselleni sanoa myös, että kysyjät eivät välttämättä tarkoita mitään pahaa.
Minä olen hänestä ylpeä lapsestani! Tuplauskesän oli tosi alakuloinen ja syksyn tullen sosiaalisena tyttönä hän sai uusia kavereita heti ja surkeat fiilikset jäivät taka-alalle. ap-joka poikkeaa jo raiteiltaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuplasi kakkosen, ja hän on kyllä alusta asti kertonut avoimesti kyselijöille asiasta. Mä en siis ole edes puuttunut asiaan, olen antanut lapsen itse olla kertomatta tai kertoa. Lapseni ei ole kokenut asiaa hävettävänä vaan on tosiaan kertonut oma-aloitteisestikin, että olen vasta kolmannella koska jäin luokalleni.
Nyt kolmosluokan aikana tuo tuplaus on osoittautunut todella hyväksi ratkaisuksi, ja lapsi itsekin on ymmärtänyt, että se oli vain hyvä asia. Poika kun vetelee kymppejä kokeista ja koulu sujuu muutenkin hyvin. Ehkä just tuo, että poitsu ei oo kokenut sitä missään vaiheessa pahaksi tai hävettäväksi asiaksi, on auttanut asiaa ja hänen on ollut helppo asiasta kertoa. Silloin ei ole kiusaamisellekaan jäänyt sijaa.
tarvinnut tuplaamisen. Mutta vanhemmat harasivat vastaan.
Nyt tyttö on neljännellä ja joka aineessa luokan huonoin. (tyttöni veli on siis tämän tytön kanssa samalla luokalla).
Itse koin niin, että lapseni lopulta pääsee kokemaan onnistumisen kokemuksia, jotka ovat tulevaisuuden vinkkelistä paljon arvokkaampia, kuin se, että olet aina huonoin kaikessa :).
Aikanaan itse olisin tarvinnut tuplaamisen. Vasta peruskoulun jälkeen tajuisin, että oikeasti osaan ja olen hyvä. Mutta pohjatyö oli niin huono ja lannistava, että uskoin KOKO peruskoulun, ettei minusta ole mihinkään. Onneksi kävin kymppiluokan joka myös avasi silmiäni- minä osaan :) ap