Lue keskustelun säännöt.
Miten pahaksi 2,5-vuotiaan uhma oikein voi mennä???
11.11.2011 |
Kertokaa vertaiskokemuksia uhmaikäisistänne. Täällä täysin hermoraunio 2,5-vuotiaan pojan äiti.
Eniten huolestuttaa että mä en enää osaa erottaa uhmaa jostain oikeasta hädästä, mistä harvemmin kuitenkaan on kyse.
Neuvoja, apua. Kiitos..
Kommentit (26)
ja ihan höpöä verrattuna 6-vuotis uhmaan, ja murrosikään... Lainaa vaikka A.Wahlgrenin Lapsikirja ja lue miten tonikäisn kanssa voi toimia, rakentavasti. Edelleenkin paras lukemani kirja lapsista. En olisi ikinä hankkinut yhtä lasta enempää hankkinut, ellen olis tota kirjaa lukenut, terv kuuden lapsen äiti.
Wahlgrenin kirjan olen jo lukenut. Hyviä ajatuksia. En sitten ehkä vaan osaa hyödyntää niitä oikein.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä vähemmän siitä äiti kärsii, sen parempi. Lapsesta tulee oikein hyvä vaikka siihen uhmaan ei puuttus mitenkään. Itse en jaksa mennä mukaan valtataisteluihin, annan mielummin suklaapalan lapselle, ja kas kun on taas mukava piltti sylissä. Tietystikään ei tarvitse kokolevyä joka päivä syöttää :D
huh huh mitä touhua. antakaa vaan lapsillenne lisää karkkia huonosta käytöksestä ja tuutte pian huomaamaan millasia psykopaatteja lapsistanne on kasvanut. Minkä takia pitäisi palkita raivareista makeisilla.. lisää sokeria vaan, sokeri se tekee juuri hulluiksi ne.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2011 klo 10:03"]että jos pitää olla tietyt rutiinit JOKA päivä,niin mites sit ku tulee erilaista pakollista menoa ja rytmi menee sekaisin? raivoaako lapsi? [/quote]
Meillä esikoinen meni ja menee edelleen sekaisin, jos rutiineja rikotaan. Nyt kaveri on koulussa ja muutoksista rutiineissa yms. voidaan jo puhua etukäteen. Mutta parempi muistaa kanssa puhua tai lapsi menee ihan tolaltaan.
Kuopus on toista maata. Häntä ei juuri hetkauta, vaikka suunnitelmat muuttuisivat. Jaksankin aina ihmetellä äitejä, joiden mielestä normalin lapsen normaali uhmaikä olisi jotenkin rankka vaihe.
Ja mä täällä mietin, miten pahaksi 12,5v:n uhma voi mennä?
Jäbä on jo mua pidempi ja tässä saa jo pistää kaiken auktoriteettinsä peliin.
Jos mä olisin 10v sitten tiennyt, että tämä lapsi hakee rajoja edelleen samoilla keinoilla kuin aikoinaan 2-vuotiaana, olisin varmaan luovuttanut siihen paikkaan.
Rajat ovat tiukat ja olleet aina, toiset on vaan näköjään hitaita oppimaan.
Huoh..
ja ihan höpöä verrattuna 6-vuotis uhmaan, ja murrosikään... Lainaa vaikka A.Wahlgrenin Lapsikirja ja lue miten tonikäisn kanssa voi toimia, rakentavasti. Edelleenkin paras lukemani kirja lapsista. En olisi ikinä hankkinut yhtä lasta enempää hankkinut, ellen olis tota kirjaa lukenut, terv kuuden lapsen äiti.