Miten päästä yli syyllisyydestä kun tuntuu että on pilannut lastensa lapsuuden?=(

aloitat aamulla ja teet paivasta mahdollisimman hyvan. kannustat lapsiasi ja olet lasna, huomenna ja tulevina paivina!! tsemppia... syyllisyyden tunto ei vie sinua (ei lapsiasi) minnekaan.

ja jotenkin ihan kauheeta ajatella miten he ovat joutuneet kärsimään siitä kun olen väsynyt huonomuistinen etc..ihan normaalin rajoissa kuitenkin koko ajan mennään ja lapsilla on aina ollut laaja turvaverkko muistakin sukulaisista. Harmittaa vaan todella kun heillä ei ole koskaan ollut ehjää arkea...ap

sitten mutta siihen jatkeeksi tuli avioero..ap

Masennukseen et ole ollut syyllinen ja toivottavasti nyt voit paremmin.

Ja kun nyt tovottavasti olet jo kunnossa elät elämääsi läsnä lapsillesi. Eivät lapsesikaan sinua mistään syytä. Elä tätä päivää ja nauti ihanista lapsistasi!

Olin pitkaan kiukkuinen ja akkipikainen. Saatoin lapsia, huutaa, ja tukistaa. En muistanut halata tai suukotella. Syyna siis mullakin masentuneisuus ja paha kriisi parisuhteessa. Lapset olivat 8 ja 6, kun paa selvisi ja aloin paremmaksi aidiksi. Pelkasin, etta on jo myohaista, mutta nyt reilu kaksi vuotta myohemmin meilla on hyva ja onnellinen suhde. Toivon, etta unohtavat nuoruusvuotensa, en ole kysellyt, enka oikeastaan edes pyytanyt anteeksi. Nuorempi on vahan pelokas edelleen, pelkaa etta rajahdan syytta. Toivottavasti se alkaa muuttua ajan kanssa

lapsilla on ollut kaikki perusedellytykset aina kunnossa mutta tuntuu kauhealle että on oman "heikkoutensa" takia joutunut tuottamaan heille huonoa oloa. Kadehdin aina energisiä vanhempia joilla on aikaa touhuta ja harrastaa lastensa kanssa, osallistua kaikenmaailman kerhotoimintoihin etc..mulla ei vaan riitä paukut mihinkään ylimääräiseen.Lisäksi harmittaa kun lapset joutuvat elämään kahdessa kodissa. Unohtelen asioita edelleen siitä tuskin koskaan pääsen, ja jatkuva väsymys lienee ikuinen seuralaiseni. Nuorempi tyttärenikin aina kiukuttelee että "äiti aina sä nukut",kun joudun ottamaan vaikka päivväunia. Ap

lapsilla on ollut kaikki perusedellytykset aina kunnossa mutta tuntuu kauhealle että on oman "heikkoutensa" takia joutunut tuottamaan heille huonoa oloa. Kadehdin aina energisiä vanhempia joilla on aikaa touhuta ja harrastaa lastensa kanssa, osallistua kaikenmaailman kerhotoimintoihin etc..mulla ei vaan riitä paukut mihinkään ylimääräiseen.Lisäksi harmittaa kun lapset joutuvat elämään kahdessa kodissa. Unohtelen asioita edelleen siitä tuskin koskaan pääsen, ja jatkuva väsymys lienee ikuinen seuralaiseni. Nuorempi tyttärenikin aina kiukuttelee että "äiti aina sä nukut",kun joudun ottamaan vaikka päivväunia. Ap

Olin pitkaan kiukkuinen ja akkipikainen. Saatoin lapsia, huutaa, ja tukistaa. En muistanut halata tai suukotella. Syyna siis mullakin masentuneisuus ja paha kriisi parisuhteessa. Lapset olivat 8 ja 6, kun paa selvisi ja aloin paremmaksi aidiksi. Pelkasin, etta on jo myohaista, mutta nyt reilu kaksi vuotta myohemmin meilla on hyva ja onnellinen suhde. Toivon, etta unohtavat nuoruusvuotensa, en ole kysellyt, enka oikeastaan edes pyytanyt anteeksi. Nuorempi on vahan pelokas edelleen, pelkaa etta rajahdan syytta. Toivottavasti se alkaa muuttua ajan kanssa

Monilla voi väkivaltaisen lapsuuden jälkeenkin olla hyvät välit lapsiinsa, eli lapset osaavat antaa anteeksi melkein kaiken... Mutta älkää luulkokaan, ettei ne asiat tulisi heidän mieliinsä iltaisin tai silloin, kun joutuvat riitatilanteeseen aikuisena.

vaikka äiti teki paljon töitä ja hoisi 4 lastaan yksin.

Syyllisyyden tunto ei palvele lapsiasi. Korkeintaan se saa aikaan sen, että kun roikut menneisyydessä itse, pidät samalla lapsesikin siellä. Tärkeää on rakentavasti pohtia, mitä haluaa muuttaa, ja tehdä konkreettisia tekoja.



Energia kannattaa laittaa asioihin, joita voi muuttaa. Oman vaikutusmahdollisuuden ulkopuolella olevien asioiden märehtiminen on energian hukkaa.