Kannattaisikohan meidän kertoa suoraan, että seurustelemme?
Seurustelen avoimen yo:n opettajani kanssa (ehkä joku muistaakin, olen kirjoittanut siitä). Olemme tähän asti pitäneet suhteen opiskelukuvioiden osalta salassa, jotta saisimme rauhassa tutustua toisiimme ilman ympäristön paineita. Olimme kaksi vapaata, aikuista ihmistä ennen seurustelumme alkua, eikä tässä todellakaan ole mitään hämärää. Mies kuitenkin kertoi minulle tänään, että yliopistolla kiertää outoja huhuja meistä. Perinteisen " arvosanojen hankkimisen" lisäksi (mitä tietysti osasin jossain vaiheessa odottaakin) minä olen mukamas naimisissa ja petän miestäni tämän opettajan kanssa!!
Suututtaa! En tajua, kuka idiootti tällaista keksii ja miten niistä jutuista voi tulla " totuus" ?! Eräs miehen naispuolinen työkaveri oli luottamuksella kertonut hänelle tästä. Nyt mietimmekin, pitäisikö sitten kerralla läväyttää oikea totuus julki, kun se kerran noin hirveästi kiinnostaa. Tänään meillä on luento, ja voi olla, että mies kertoo asian opiskeluporukalle heti kärkeensä. Eipähän tarvitse sitten spekuloida. Työkavereiden kesken kertominen on kinkkisempää, kun työyhteisö on yhtä verkoston verkostoa, eikä siellä voi oikein pitää mitään " tiedotustilaisuutta" . Vai pitäisikö vain jatkaa näin ja jättää huhut omaan arvoonsa? Prkl!
Kommentit (39)
että mies sanoi rakastavansa sinua? Ja porukka ihmetteli, miten se tuollaista sanoo 2 viikon jälkeen.
ap:lla nimittäin tismalleen samanlainen kirjoitustyyli kun sillä jenkeissä asuvalla julkkiksen tyttöystävällä.... =)
ja eikös silloin kertonut, että tykkää sepitellä tarinoita ja että mielikuvitus laukkaa????
kun menisi naimisiin kahden viikon seurustelun jälkeen! Hyvä kun ehtisi kuulutukset hakea! :)
Vierailija:
ap:lla nimittäin tismalleen samanlainen kirjoitustyyli kun sillä jenkeissä asuvalla julkkiksen tyttöystävällä.... =)ja eikös silloin kertonut, että tykkää sepitellä tarinoita ja että mielikuvitus laukkaa????
tyylistä ja tavasta kirjoittaa ei voi erehtyä...
Aika pitkään kyllä nyt onnistui vedättämään porukkaa =)
t. ei ap vaan toinen joka muistaa iät jostain muusta ketjusta.
se on korkeintaan ihastumista!!!!!!
Mä tapasin ihanan miehen, johon rakastuin jo puhelimitse ja ensitapaamisesta meni 2,5 viikkoa kun mies kosi ja mä vastasin myöntävästi, vaikka olin vielä toisen miehen kanssa naimisissa (tosin erohakemus jo hyvän aikaa sisällä).
Nytkin menee hyvin. Kyllä sen onnen voi äkkiäkin löytää. Ei sitä sielunkumppania joka päivä vastaan tule ja kun tulee, niin sen saattaa jopa huomata.
tunteita. Onhan moni kokenut rakkautta ensisilmäykselläkin, mikä sinusta tietenkin on mahdotonta.
Jollain todella taitaa mielikuvitus laukata eikä omassa elämässä ole tarpeeksi sisältöä ; )
Ensinnäkin uskon, että tunteistaan voi olla varma jo lyhyen tuntemisen jälkeen. Joskus vain kaikki loksahtaa kohdilleen. Meilläkin on sellainen olo kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Tämä on ihan erilaista kuin jotkut aikaisemmat seurustelusuhteeni, joista ei ottanut selvää vielä vuosienkaan jälkeen.
Toisekseen seurustelun aloitus ei ole sama asia kuin ensitapaaminen. Me esim. tapasimme reilu 2 kk sitten, ja olemme seurustellet tuosta ajasta 2,5 viikkoa. Eihän tämä vanha suhde ole eikä vanha tuttavuuskaan, mutta tuntemisen ja seurustelun ero kannattaa muista ennen kuin tuomitsee toisten elämää.
ap
Minulle ei tullut mielen viereenkään.
Teille vielä jotka epäilitte tuota julkkis-juttua: En tosiaankaan ole mikään Jenkeissä asuva julkkiksen tyttöystävä, vaan ihan Suomessa asuva taviksen tyttöystävä. Ilmeisesti jollakin on sitten ollut samanlainen tyyli kirjoittaa kuin minulla. Luin kyllä itsekin niitä ketjuja mutta en kovin tarkkaan.
ap
kovin tarkkaan en juttuja täällä seuraa, toki joskus joku hauska juttu jää mieleen.
Mutta tyylin kyllä tunnistaa, se tuli mieleeni heti kun ap:n aloitusta luin. Teen työtäni mm. tekstien, tyylien, kirjoittamisen kanssa, ehkä siksi tavallissta herkempi vainu.
Saitte aikaan vielä ammattikriisinkin, koska minäkin työskentelen tekstien, tyylien ja kirjoittamisen parissa. En näköjään sitten osaa esittää kahta rakastunutta ihmistä riittävän eri tavalla. Tai ehkä he olivat taustaltaan liian samanlaisia (symppiksiä, piirun verran naiiveja, salamana rakastuvia, pyörivät akateemisessa ympäristössä...)
Sen verran paukutan henkseleitäni kuitenkin, että vähemmän romanttisia provojani ette ole kukaan tunnistaneet... :P
vaikutatte tosi södeltä pariskunnalta. Teissä on vastarakastuneen vilpittömyyttä ja sinisilmäisyyttäkin,enkä sano tätä pahalla. Nuorta rakkautta, kirjaimellisesti! Olisipa kiva tavata teidät ja nähdä, oletteko oikeastikin niin herttaisia ja rakkaudesta pää pyörällä. Tulisin varmaan itsekin hyvälle tuulelle. :-)