Olen saanut elämässäni "kaiken", silti olo on tyhjä?
On perhe, terveet ja pärjäävät lapset, hyvät koulutukset ja ammatit, on harrastuksia, on matkusteltu jne. Silti tuntuu vahvasti, että elämästäni puuttuu jotain.
Usein ajattelen, etten haluaisi elää juuri tätä elämää, vaan toivon, että elämässäni oli esim. toisenlaisia ihmisiä. Tuntuu kuin eläisin väärässä elämässä tai elämästä puuttuisi sisältö.
Liekö jotain ikäkriisiä? Tiedän, että moni haluaisi vaihtaa paikkaa kanssani riemusta kiljuen, mutta itse en osaa olla onnellinen tai kiitollinen.
Kommentit (13)
oletko tehnyt kaiken siksi, että olet halunnut, vai siksi, että niin "kuuluu" tehdä?
ajattelin itsekin kysyä.
on sellainen että noin 40-vuotiaana alkaa pohtimaan näitä asioita ja tavallaan mittaamaan mennyttä ja tekemään tilinpäätöstä. Olin kerran Tony Dunderfeltin elämänkaari luennolla mieheni kanssa ja oli todella antoisaa. Tony kertoi että monet ihmiset vaihtavat vaikka ammattia 40 vuoden iässä. Muutamat olivat alkaneet kirjailijaksi ja muutamat lähteneet maailmalle esim sapattivuodeksi.
40 v on kuin vedenjakaja ihmisen elämässä.
Mielestäni aiheesta on kirja myös olemassa. En toki muista nimeä.
Olen saanut elämässäni "kaiken", silti olo on tyhjä?
Tämän kirjoituksen alkukappaleessa on ajatus, joka ehkä sopii sinun tuntemukseesi ja kokemukseesi: http://www.healingrooms.fi/?sid=100
Niin ikävältä kuin se kuulostaakin, vastoinkäymiset on tavallaan elämän suola. Kun on ensin ollut todella kamalaa, on onnellinen siitä tasaisesta arjesta.
Itse myös tylsistyn helposti. Siksi olenkin kai tehnyt kaiken "väärin". Teimme lapset nuorina ja ennen kuin minulla oli yliopisto-opinnot edes aloitettu, kehitän pienen parisuhdekriisin jos on ollut liian tasaista, rahaakaan ei ole paljoa ja sitä saa/joutuu murehtia päivittäin, lapsia on monta putkeen ja vaikka onkin ollut raskasta, niin eipä voi sanoa elämää tylsäksi.
Onko sinulla unelmia? Voitko keksiä jotain mitä haluat tehdä ja toteuttaa niitä sitten? Aloita jostain pienistä jutuista esim. aloittamalla jokin mielenkiintoinen harrastus esim. joku itsepuolustuslaji tai ala opiskelemaan avoimessa yliopistossa.
Mainitsit elämässäsi ikään kuin olevan vääränlaisia ihmisiä. Voisiko olla, että heistä heijastuu myös se kuka itse olet ja sitä kautta toivot toisenlaisia ihmisiä elämääsi, vaikka muuttamalla omaa elämääsi ja asennetta siihen, löydät onnen paremmin kuin vaihtamalla ihmissuhteet.
Mä tavallaan ymmärrän sua. Mulla elämä puolestaan on heitellyt kapuloita rattaisiin viimeiset parikymmentä vuotta ja kaiken sen eteen, mitä mulla on, olen joutunut todellakin tekemään töitä. Mitään ei ole tullut helpolla, paitsi epäonnea ja epäonnistumisia.
Mutta nyt neljäkymppisenä osaan arvostaa kaikkea sitä mitä mulla on, enkä enää murehdi sitä mitä mulla ei ole. Elämä on pistänyt läpi kovan koulun, mutta olen onnellisempi kun vastaavat ikätoverini, jotka kaiken helposti saatuaan kokevat elämänsä merkityksettömäksi. Joten kai loppujen lopuksi saan olla kiitollinen elämälle.
Jos sinulla ei ole Häntä, silloin sinulta puuttuu kaikki.
että joskus pieni itsesääli tekee hyvää. Pitkään jatkuneena se näyttää ja tuntuu lapselliselta, että mitä tässä nyt valittelen. Onnellisuuden muistaa ja kaihoaa silloin, kun sen on menettänyt, klisee sanonta? No millaisia ystäviä/kavereita haluaisit ympärillisesi? Luulenpa, että monikin meistä jossain vaiheessa saattaa ajatella samoin, kuin sinä. Sen tunnustaminen on vaan vaikeaa.
aina välillä. se on joku kausittainen "kun ihan kiva ei riitä" -kompleksi :) kaikki on ihan ok ja sekös sitten tylsistyttää...
on kuin laiva ilman peräsintä. Suunta puuttuu.
Voimia ja suunnan kirkastumista tiellesi! Oon rukoillut, että "hyvä Paimen", Kristus, tulisi mukaan elämääsi, rinnallesi. Hän aivan varmasti RAKASTAA sinua, enemmän kuin osaat ehkä kuvitellakaan.
oletko tehnyt kaiken siksi, että olet halunnut, vai siksi, että niin "kuuluu" tehdä?