Onko vanhempasi joutunut laitoshoitoon? Mitä tehtiin asunnolle?
Kommentit (13)
äitini toiveesta. Myynti edessä kiutenkin jossain vaiheessa.
Ei kenenkään kotia voi mennä myymään. Osa vanhuksista haluaa pitää kotinsa vaikka ovat laitoksissa ja heillä on siis oikeus.
Jos vanhus haluaa myydä asunnon, sitten se myydään mutta rahoja ei tarvitse perillisille jakaa.
Kun myönsi, ettei pärjää. Piti rahat itse, varmuuden vuoksi. äiti kuoli n vuosi sen jälkeen.
että kun asnunto myytiin, me lapset saimme osuutemme mukaisesti puolet, koska omistimme siitä puolet.
mutta sen edelliselle asunnolle ei tehty mitään, koskei se ollut hänen. Vanha kaunpungin vuokramurju, meni seuraavalla vuokralaiselle. Me vana tyhjennettiin se.
Anoppi muutti laitokseen keväällä. Olemme pikku hiljaa tyhjentäneet ja siivonneet hänen kerrostalokotiaan ja nyt se on suvun vierashuoneistona. 15 % anopin eläkkeestä riittää nipin napin yhtiövastikkeeseen, joten mitään pakkoa vuokralle laittamiseen ei ole. Varsinkin, kun vuokratulot siis menisivät hoitomaksuun valtaosin.
Miksi te muut olette laittaneet kodin vuokralle? Mitä järkeä olette nähneet siinä? Olen kyllä itsekin miettinyt sitä, muttei ole toteutettu edellämainituista syistä.
Anoppi teki edunvalvontavaltuutuksen, jonka turvin asunnon voisi laittaa vuokralle tai myydä.
Olihan se hyvä tukikohta vierailuille äidin luona, välimatkaa 300 km. Myynti tuli kyseeseen kun äiti sen halusi. Joka kuuukausi meni yhtiövastike, ja se teki ison loven äidin rahoihin. Hoitomaksuihin kun meni 85 % eläkkeestä, vastike meni säästöistä sitten.
äiti jäi asumaan noin vuodeksi kun ei enää pärjännyt siellä muutti vanhustentukiasuntoon vuokralle. Asunto laitettiin myyntiin vanhempien toiveesta, kumpikaan lapsista perheineen ei omakotitaloon (kolmio)olisi muuttanut. Matkaa ja vaivaa yli hehtaarin tontista olisi ollut liikaa, joten ei edes kesämökiksi jätetty.
Vuokralle emme laittaneet koska kiinteistön arvo olisi laskenut vuokralaisetn myötä, samoin se olisi tuonut liikaa velvollisuuksia ja kiitoksena kaikesta rahat olisivat menneet kunnalle :)
Nyt asunto myyty ja rahat jaettu, vanhempien toiveesta.
luulisin että talo menee myyntiin
toinen vanhempi on kuollut, eli se talon puoliskon hinta ilmeisesti jaetaan meidän lasten kesken
ei aavistustakaan, mitä laitoshoitoon joutuvan osuudelle sitten tapahtuu
Meillä ei todellakaan ollut pokkaa ruveta elävän rahoja kärkkymään. Taloa käytiin siivoamassa kunnioittavasti; mitään vanhaa ei siirretty pois. Mummo kuitenkin olisi aina halunnut palata rakkaaseen taloonsa takaisin. Mummon kultua talo sitten siivottiin täysin ja pian kai myydään. Mummolla oli rahaa, joilla lopulta palkkasimme kerran päivässä käyvän ulkopuolisen ihmisen, joka luki mummolle raamattua (uskonnollinen ihminen). Meillä vain ei ollut itsellä aikaa käydä riittävän usein, kerran parissa päivässä piipahtamassa vain. Olen iloinen, että mummolla olleet rahat saatiin käytettyä mummon itsensä hyväksi.
Taas tädin (ei omia lapsia) talon myimme, sillä täti oli dementoitunut eikä itse osannut päättää asioistaan. Rahat käytettiin tädin hyväksi, hän sai paremman laitoksen ja viikottaiseen huvittelun.
Jokainen käyttäkööt itse rahansa ja nauttikoot. Perintojä ei meillä ole tapana kärkkyä.
Hänen asunnossaan asuu joku tätini tuttu, joka maksaa yhtiövastikkeen ja vesimaksun. Asuntoa ei ole virallisesti vuokrattu.
89-v. on meilläkin laitoksessa, hänellä on melko pitkälle edennyt Alzheimer, ei muista mm. minua, vaikka olin aina hänelle se läheisin lapsenlapsi. Ukki on kuollut joku aika sitten. Erosin keväällä ja asuin asunnossa viime kuuhun saakka, maksoin vastikkeet, nyt olen muuttanut omaan kotiin.
Olisi kai siinä voinut asua pidempäänkin halvalla, mutta asunto myydään, kun mummusta aika jättää. Se voi tapahtua huomenna tai viiden vuoden päästä. Katsoin viisaimmaksi oman kodin mulle ja lapsille.
Kukaan meistä ei oikein tiedä, mikä olisi viisain ratkaisu, kun ei olla laki-ihmisiä. Mieluiten myytäisiin heti, koska vastike syö turhaan mummon eläkerahoja. Ilman mummon lupaa ei voi myydä, mutta voiko siltä edes nimikirjoitusta pyytää ja onko se kauppakaan pätevä, jos yhdellä myyjistä on tauti todettu.
Sain ottaa asunnosta haluamani tavarat, tuntui kamalan pahalle koskea mihinkään, suoraan sanottuna. Otin sitten semmoiset kahvikupit, joista mummon kanssa yökylässä aina kahvia juotiin, ja muita muistoesineitä.
Mummolla on vanhainkodissa tärkeimmät ja rakkaimmat tavaransa, mutta sinne ei voi koko irtaimistoa viedä, ja mummu on enimmäkseen vuodepotilaana ja aika sekava. Asuntoon jätettiin sen verran, kuin tarvitaan, jos joku suvun jäsenistä tarvitsee väliaikaista asuntoa.
(Tasan ei nämä hommat mene, toinen mummoni on 90 v. ja hakkaa itse halkonsa ja kantaa vetensä. Jep, kantovesi. Ehdotettiin putken vetämistä edes keittiöön ja kylppärin tekoa, niin mummo tokaisi että "enk kai mää ny laiskaks rupee?" 2000 neliön nurtsin vetelee kelaleikkurilla. Lumilingon sentään suostui vastaanottamaan.)
Leski eli äiti siis laitoshoidossa ja holhouksessa.