Luetteko lapsille perinteisiä, ahdistavia tai julmia satuja?
Siis tyyliin Pieni tulitikkutyttö, jos lapsi kuolee kylmään tai Grimmin juttuja, joissa altaissa lilluu irrotettuja päitä tai pahis tapetaan laittamalla tynnyriin, lyömällä naulat läpi ja kierittämällä tynnyri rinnettä alas?
Kommentit (4)
luemme tytöille.
Niitä minullekin mummuni luki lapsena.
Mummuni vielä osti pari vuotta sitten uuden ja paksun ja kuvitetun painoksen Grimmin saduista kolmelle tytölleni luettavaksi.
nyt olen miettinyt että pitää aloittaa tavallistn disneyn satujen lukeminen, nekin on aika julmia, lumikki, tuhkimo, prinsessa ruusunen, punahilkka... lapsi ei näistä vielä tiedä mitään mutta ajattelin että jo olisi aika.
Iltasaduiksi en kuitenkaan ajatellut vaan päivällä luettavaksi. Sadut antaa kuitenkin laspelle turvallisesti tajuta ettei ihmiset ole aina hyviä ja pitääkin sadun jälkeen jättää keskusteluaikaa jos lapsi haluaa kysellä sadusta jotian.
Tähän asti ollaan menty tamme kultaisilla kirjoilla ja muilla lastenkirjoilla.
kovassa käytössä H.C Andersenin kootut sadut, mutta olen jättänyt tahallani lukematta sieltä Pienen Tulitikkutytön. Lapsi 4,5v ehkä kestäisi kuunnella, mutta minä en pysty sitä lukemaan itkemättä :(
Omasta lapsuudestani muistan, että ääneen luetut julmatkin tarinat oli ihan ok, eivät jättäneet traumoja tai aiheuttaneet painajaisia. MUTTA jos mukana oli yksikin kuva jostain möröstä niin se ahdisti. Muistan vieläkin tietyt satujen kuvitukset pelottavina.
Eli lapsi itse kuvittelee möröt ja muut sen tasoisiksi kuin oma ikä ja pää kestää. Tästä syystä on myös sata kertaa parempi kuunnella satu-CD:itä kuin tuijottaa Junioria.
Mutta hyvin voisin lukea pientä tulitikkutyttöä. Grimmin satuja en välttämättä kovin pienelle lukisi jos kirja sisältää liian rankkoja kuvia. Siis on paljon kuvituksesta kiinni lukisinko vai en. Sinänsä mielestäni hyvän ja pahan taistelussa ei ole mitään ihmeellistä ja toisaalta lapsen olisi hyvä satujen kautta tutustua ns. pahaan.