Lue keskustelun säännöt.
Te tälläytyneet äidit, joita kauppakeskuksissa näkee
08.11.2005 |
Kertokaahan minulle missä välissä sen teette???
Mielelläni itsekin vähän laittautuisin kun kauppoihin lähdetään, mutta useiimmiten ei yksinkertaisesti pysty!
Meillä ainakin neiti hermostuu jos sulkeudun vessaan meikkaamaan. Jos päästän vessaan mukaan niin leikkii wc-harjalla ja tunkee kädet pönttöön yms.
Mielummin käyn pikasuihkussa, puen nopeesti päälle ja lähdetään ennen kuin tytöltä palaa pinna.
Kommentit (36)
kun on nopea. =) Tukan voi sutaista ponnarille, otsatukan laittaa vähän paremmin. Meikkauskin menee nopsaan ainakin minulta, muutama minuutti korkeintaan kun laittaa vähän ripsaria, huulipunaa, poskipunaa, tarvittaessa vähän peitepuikkoa. Siistit vaatteet puetaan päälle siinä samassa ajassa missä vähän huonommatkin.
Itselle tulee ainakin parempi mieli kun on vähän " tälläytynyt" . =) Meillä kyllä lapsi antaa sen verran rauhaa, että saa jotain tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meikkivoiteen, puuterin, ripsarin ja poskipunan. Mutta on jo hieman mukavampi lähteä kuin ihan naturel.
Miksi olet opettanut lapsesi siihen että hän ei voi muutamaa minuuttia olla omissa leikeissään vaan äidin pitää koko ajan vouhottaa vieressä?
Mulla on kaksi pikkupoikaa (toinen on 2-vuotias ja toinen neljä kuukautta) enkä IKINÄ ole vielä lähtenyt minneen kotoa laittautumatta. Siis jos ei ulos leikkimään tai lenkille nyt oteta lukuun. Mutta aina kauppaan, neuvolaan minne tahansa mennäänkin, niin laitan hiukset ja meikkaan. Oon sen verta turhamainen, että teen sen myös vaikka oltais keskenämme vaan kotonakin. (Jos olen kotona vaan tukka roikkuen ja karsean näkösenä, ni mielikin on jotenkin alakulonen, eikä koko päivästä saa kiinni.)
Nuorempi on usein sitterissä vessan lähistöllä kun meikkaan ja vanhempi puuhailee omiaan. Mitään ongelmaa ei ole. En tiedä miten kauan muilla ko hommassa menee, mutta kyllä ite olen vartissa valmis.
totu siihenkin rutiiniin, et äiti meikkaa. Meillä ei ole koskaan ollut siinä " ongelmaa" , nyt lapset 2 ja 5 ja leikkivät aamusin tosi kiltisti yhdessä omia leikkejään. Kun olivat ihan pieniä (n. 1 v.) annoin oman harjan ja jonkun muun jutun, millä leikkiä sillä välin. (tietty sellaisen tavaran josta ei ole väliä jos menee suuhun.)
Itse meikkaan ja laitan hiukset silläaikaa kun lapseni vaikkapa piirtää tai pukee omia vaatteitaan.
Älä tee itsellesi ongelmaa laittautumisesta vaan ota se vain osaksi lähtörutiinia. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai jos vauva on hereillä, hän leikkii siinä lattialla leluillansa. Ei se niin vaikeaa ole, eikä siihen tälläytymiseen mene edes kovin pitkää aikaa.. On kiva laittaa itsensä nätiksi, sinne kauppaankin, koska kotona tulee oltua niin paljon, että on oikeasti kiva tälläytyä kun kerrankin jonnekin lähtee :D
ongelma oo, pojat tietää että äiti on ns.aamupesulla ja jaksavat sen verran kyllä odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Jos olen kotona vaan tukka roikkuen ja karsean näkösenä, ni mielikin on jotenkin alakulonen, eikä koko päivästä saa kiinni.
Ja mun mielestä lapsen pitää oppia odottamaan. Se on ihan luonnollista elämää, se odottaminen. Mitä sitten vaikka pitkästyy, ei se siitä kärsi. Parempi vaan ettei opi että kaikki tapahtuu heti nyt mulle kaikki heti nyt mulle kaikki ja äiti pomppii kuin sähköjänis vielä päälle vuoden ikäisen lapsen pillin mukaan. Meillä ainakin koti on laitettu sen verran turvalliseks, että lapsi voi oleilla olkkarissa (jonne äiti näkee vessasta jossa laittautuu sen 10 min) ihan rauhassa, ja jos kitisee ja pitkästyy niin so what. Maailma ei kaadu siihen. Joutuu se odottamaan perunoita kuoriessa, äidin pukeutuessa ulkovaatteisiin, punaisissa valoissa, bussia jne jne lukemattomissa tilanteissa vaan täytyy odottaa ei sille voi mitään. Miks siitä omasta laittautumisesta pitää tehdä niin suuri numero ettei muka lapsi voi sitä aikaa jossain odottaa? Vaikka syöttötuolissa jos on pelko että satuttaa sillä välin itsensä? Mulle laittautuminen on osa päivärutiinia, ja saan siitä pienestä asiasta itselleni pirteän ja hyvän olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Miksi olet opettanut lapsesi siihen että hän ei voi muutamaa minuuttia olla omissa leikeissään vaan äidin pitää koko ajan vouhottaa vieressä?
Todellakin vouhotan aiiiivan koko ajan ja jatkuvasti lapseni vieressä! Ettei se vai tuntisi oloaan yksinäiseksi =)
Istuu sitterissä ja katselee meikkaustani ja leikkii, tai sitten laitan itseni kun hän nukkuu. En tiedä miten käy kun hän kasvaa isommaksi. En kyllä lähikauppaa kauemmaksi lähde mielelläni ilman meikkiä ja laitettuja hiuksia. Näytän vain niin valjulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aamulla heti kun kampean pystyyn (klo 7)... vauva vetää vielä silloin unta täysiään...! Iltapäivästä sitten korjailen meikkia, hiuksia tarpeen mukaan... mutta koska olen töissä (toimistossa) niin pakko on kyllä ehtiä laittaakin itsensä! Mukava sitten olla muutenkin...
siinä ajassa ehtii meikata ja laittaa tukan. Miten te olette lapsenne oikein kasvattaneet ?? Kyllä kävelyikäisen pitää osata edes vähän leikkiä itsekseen !!! Ei ymmärrä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tiukasti kielletty lapselta vessan / pesuhuoneeseen meno heti kun oppi konttaamaan. Ja äkkiä oppi ettei kumpaakaan saa mennä yksin. Nykyään jo (1v. 1kk) jää ovelle istumaan, jos ovi on unohtunut joskus auki. Ei meinaakaan mennä sisään.
Meidän lapsi odottaa siis vessan ovella, kun äiti meikkaa ja laittaa hiukset. Eihän siinä tosiaan mene kuin kymmenen minuuttia, ja minäkin olen usein antanut vessasta mielenkiintoisia juttuja lapselle käteen, jos alkaa kitistä. Esim. libresset ovat tosi mielenkiintoisia, samoin hammasharjakotelo, hiusharja, pikkuhousunsuoja, pikkupeili, ripsiväriputkilo (ei osaa vielä itse avata).
Kyllä sitä ehtii meikata hyvin, suurempi riesa mulle aina on, että miten ehtii ja pystyy käydä suihkussa, kun on päivät kahdestaan lapsen kanssa. Mulla on vielä pitkät hiukset, jotka täytyy kunnolla suihkussa shampoon avulla selvitellä, tai muuten jäävät aivan takkuun. :P
Minulla on kaksi alle 3-vuotiasta lasta ja vaikka päivän ohjelmassa olisi vain puistossa käyntiä ja kotosalla oloa, niin laitan kevyen arkimeikin. Teen sen joka aamu sen jälkeen, kun olen pukenut lapset päivävaatteisiin ja vaihtanut vaipan. Lapset leikkivät yleensä sen ajan lastenhuoneessa itsekseen. Suljettujen ovien takana en meikkaa, joskus saatan ottaa meikkipussin mukaan lastenhuoneeseen, jossa onkin muuten hyvä luonnonvalo meikata. Tähän arkiseen " tälläytymiseen" menee kymmenen minuuttia ja vielä koskaan ei ole kumpikaan lapsi menettänyt hermojaan sinä aikana.
...aamupalaa. Joskun joudun antamaan käteen vaikka ripsenkääntäjän tai jonkin kivan turvallisen pikkupurkin (jota ei saa auki). Tottumiskysymys :) Minä siis yh ja tyttö 1v7kk.
Minä saan meikata aivan rauhassa, en sulkeudu vessaan vaan meikkaan päivänvalon kera eteisen peilin edessä. Olen nopea meikkaaja, valokynää, puuteria, ripsaria ja huulikiiltoa. Sillä pärjää jo pitkälle. Vessaharjan voit laittaa vessassa piiloon, niin on meillä muutenkin. Jos et pysty kotona meikkaa niin meikkaa loput esim.hississä tai autossa. Ei sen kummempaa. Vieläpä sekin että mitä sitten jos muksu narisee, anna narista. Älä anna muksun hallita sun tekemisiä ja jos on mies niin anna hänen huolehtia hetken muksuista.
Huom! Ja tälläytyminen on vähän ruma sana. Meikkaaminen ja itsensä laittaminen kuvaa paremmin.
Pienten lasten äidinkin on tärkeää varata aikaa meikkaamiselle. Laittautuminen on hyväksi henkiselle jaksamiselle. Kaunistuneena huomaa hymyilevänsäkin enemmän.
Miten sinä teet yhtään mitään? Voitko laittaa ruokaa ilman että kullannuppu hajottaa keittiön, vai lämmitätkö äkkiä roiskeläppää?
Välillä meikkaan vähän kerrallaan. Kyllä lapset sen aikaa leikeissään viihtyvät, että ehdin käyttää itseeni muutaman minuutin. Se auttaa myös, että laittaa itsensä kuntoon hyvissä ajoin. Jos lapset odottavat jo eteisessä toppapuvut päällä, niin eihän siitä mitään tule.