Hei te kaikki asuinneliöiden arvostelijat.

jossain on eri mieltä sun lapsuudenkodin neliöistä?????

Tää palsta on kyllä helmi. Missään muualla ihmiset ei vedä hernettä nokkaan niin kummallisista asioista kuin täällä. :=))

65 neliön kerrostaloasunnossa, siis vanhemmat ja neljä lasta. Nyt oma 4-henkinen perheeni asuu paritalossa, jossa 160 neliötä. Muistan lapsuuteni onnellisena aikana ahtaudesta huolimatta. Tosin en lapsena edes ajatellut, että meillä olisi ahdasta.

65 neliön kerrostaloasunnossa, siis vanhemmat ja neljä lasta. Nyt oma 4-henkinen perheeni asuu paritalossa, jossa 160 neliötä. Muistan lapsuuteni onnellisena aikana ahtaudesta huolimatta. Tosin en lapsena edes ajatellut, että meillä olisi ahdasta.

Elintason nousu tekee monia asioita mahdolliseksi.

0-2v krstalokolmio 70m2 (4 henkeä)

2-12v rivari neliö 100m2 (5 henkeä)

12-19v omakotitalo 160m2 (5 henkeä)

19-25 krstaloyksiö 32m2 (1-2 henkeä)

26-35 omakotitalo 100m2 (3 henkeä)

35 -> omakotitalo 130m2 (3henkeä)

niin, että vanhin tyttö sai oman pienen huoneen, kaksi poikaa jakoi yhden huoneen ja vanhemmat nukkuivat levitettävällä laverilla olkkarissa, jossa oli myös minun laatikkosänkyni(työnnettiin päiväksi vanhempien laverin alle) ja välillä meillä asusti Savosta vierailemaan tullut isoäitikin. Hän majoittui vanhimman tytön huoneessa. Ja hyvin toimi:)

65 neliön kerrostaloasunnossa, siis vanhemmat ja neljä lasta. Nyt oma 4-henkinen perheeni asuu paritalossa, jossa 160 neliötä. Muistan lapsuuteni onnellisena aikana ahtaudesta huolimatta. Tosin en lapsena edes ajatellut, että meillä olisi ahdasta.

Elintason nousu tekee monia asioita mahdolliseksi.

Mutta ihmisen arvo ei mitenkään liity siihen, miten hän asuu. Vaikka monet niin luulevat. Ei omakotitalossa asuva ekonomi ole yhtään sen parempi ihminen kuin yksiössä asuva mielenterveyspotilas.

Mutta asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa jossa oli yli 400m2, eikä se siis ollut mikään luksuskämppä, ihan helkkarin iso talo vaan..ja olin ainoa lapsi eli meitä asui siinä kolme:D Nyt asun oman perheeni kanssa yli puolta pienemmässä 196m2 talossa mutta tässäkin taitaa olla keskivertoa ennemmän neliöitä meidän nelihenkiselle perheelle.

65 neliön kerrostaloasunnossa, siis vanhemmat ja neljä lasta. Nyt oma 4-henkinen perheeni asuu paritalossa, jossa 160 neliötä. Muistan lapsuuteni onnellisena aikana ahtaudesta huolimatta. Tosin en lapsena edes ajatellut, että meillä olisi ahdasta.

Elintason nousu tekee monia asioita mahdolliseksi.

Mutta ihmisen arvo ei mitenkään liity siihen, miten hän asuu. Vaikka monet niin luulevat. Ei omakotitalossa asuva ekonomi ole yhtään sen parempi ihminen kuin yksiössä asuva mielenterveyspotilas.

elintasosta ja ihmisarvosta???

Muistan yhden luokkakaverin ääneen paheksuneen, että meidän perhe asui niin ahtaasti:)

En muista paljon neliöitä, mutta puolikerroksinen talo kyseessä, rakennettu sotien jälkeen ja laajenettu 70-luvulla.

Ensin talossa (alhaalla tupa/keittiö, 2 makuuhuonetta, katettu kuisti, eteinen ja ylhäällä 2 huonetta + kaksi pientä vinttiä) asui mamma, pappa + lapsilauma (tätini majoittui yhteen huoneeseen ylhäällä, ns. pikkupojat (=isäni ja hänen kaksi vanhempaa veljeään) majoittuivat toiseen alakerran huoneeseen, mamma ja pappa toiseen ja yläkerran toista huonetta majoitti sitten vanhin setäni ja hänen vaimonsa vähän aikaa. Ja hyvin mahtuivat kaikki.

Sitten kun sedät ja täti olivat muuttaneet omilleen, talossa asuivat vanhempani ja isovanhempi + vähän myöhemmin siskoni.

Ja 80-luvulla talossa asui myös minä. Ja huoneet jaettiin niin, että ylhäällä asuivat siskoni + meillä joka vuosi ollut harjoittelija (meillä oli aina vuoden verran tuollainen maatalous harjoittelija vai mikä sen oikea nimitys nyt olikaan) ja alhaalla oli sitten vanhempien huone, missä mäkin nukuin, ns. vierashuone/työhuone, tupa, keittiö, 2 eteistä, kuisti, mamman huone (+ siellä vaatehuone) + sauna, pukkari ja 3 vessaa. Ja tietty ne vintit.

Kun siskot olivat muuttaneet pois, mä muutin ylös ja toisesta makkarista tehtiin äidille ns. ompeluhuone.

Ensin muutin Helsinkiin soluasuntoon, sitten muutin puolen vuoden päästä takas kotiin ja sitten muutinkin 30,5 neliön yksiöön. Nyt asun 60.5 neliön kaksiossa..



Mutta kyllä mä ihmettelin teininä, kun kaverin kylässä. Hänellä oli veli ja perhe asui pienessä neliössä, veljellä oli oma huone, kaveri nukkui vielä lukioiässä vanhempien huoneessa.. Ja keittiö oli hirveän pieni. Ja kyllä tuosta kärsi kaverikin..

MISSÄ asuu. Kyllä 65 neliön kerrostalo maksaa herkästi saman verran Helsingissä hyvällä alueella, kuin omakotitalo maaseudulla.

Minä olen syntynyt v. 72, ja asuimme äitini kanssa 60-neliön asunnossa eli just tuo 30 neliötä per nuppi.



Enkä oikein ymmärrä tätä kytköstä sivistyksen ja asuinneliöiden välillä.

0-5 v n. 50 neliön kaksio, vanhempien kanssa. En kokenut pieneksi (yllättäen :D)

5-13 v 72 neliötä, kolmio, vanhempien kanssa Täysin sopiva minusta

13-19 v 120 neliötä, okt, vanhempien kanssa. Liian iso minusta

20 v. 40 neliön solukaksio. Sopiva

20-25 v, 38 neliön solukaksio miehen kanssa. Huono pohjaratkaisu teki toimimattoman, muutoinkin pikkasen nafti

25-33 v. n. 75 neliön kolmiossa kahdessa eri asunnossa, miehen ja lapsen kanssa. Sopiva.

että vähäisiä neliöitä arvosteltaisiin. Ja varmasti täällä niin tehdään. Myös aivan samoin arvostellaan suuria neliöitä niin täällä kuin livenäkin. Parhaiten on jäänyt mieleen keittiökalustemyyjä, joka taivasteli jo pelkkää keittiötämme, että kuinka monelle perheelle se keittiö oikein on tehty! Se ei ollut sen myyjän ainoa omituinen kommentti, joten sen kanssa ei kauppoja syntynyt, kun oli kaikki sille niin vaikeaa.



Mutta se myyjä sai minut oikein ihmettelemään, että mikä niissä pikkuisen runsaammissa neliöissä (250) on niin taivastelemisen arvoista. Ja olen sitten funtsinut, ettei se palkkatyössä käyvä, työpaikallaan töitä tekevä osaa edes kuvitella, että kun ihmiset tekee töitä kotonaan, niin siellä on oltava asuinneliöiden lisäksi työtilaa. Ja kun kukaan ei syö lounasta jossain työpaikalla, vaan sekin aina siinä kotona, niin sitä tilaa tarvitaan riittävästi myös esim. siinä keittiössä. Ja kun ollaan töihimme sidoksissa 7 päivää viikossa, joulut ja juhannukset ja kaikki, niin käytännössä lähes kaikki olematon vapaa-aikakin vietetään kotona ja sekin tarvitsee tilaa.



Kun koti on kodin lisäksi myös työpaikka, työkamojen huoltopaikka, vapaa-ajan paikka ja useimmiten myös lomanviettopaikka, niin ei kaikesta selviä täysjärkisenä kerrostaloyksiössä. Kärjistetysti näin, sillä harva karjatilallinen oikeasti asuu kerrostaloyksiössä.



Mutta kyllä niitä neliöitä taivastellaan / arvostellaan toisin päinkin.