Miten lapsen kokeisiin pitäisi suhtautua (tuloksiin)?

itse en lähtisi tarttumaan ekaksi niihin virheisiin, lapsi ei ehkä osaa ottaa sitä huumorilla kuten aikuinen tarkoittaa, vaan hänelle se voi juurikin olla maailmanloppu jos pelkkiin virheisiin takerrutaan. Ja miksi huolehtia huonosti menneistä kokeista ennen kuin niin on käynyt.

Eikä kasikaan ole huono. Seiskasta kyselen, että oliko se vaikea. Yritän olla ajan tasalla koska on kokeet, ja auttaa lukemisessa ja sen hahmottamisessa, mikä koealueessa on tärkeää ja etukäteen rohkaista lukemaan. Minusta on turha ainakaan moittia hirveästi jos joku koe menee vähän kehnommin. Vaan kehottaa seuraamaan tunnilla ja auttaa seuraavan kokeen kohdalla että menisi paremmin. Koenumeroita tärkeämpää on positiivinen suhtautuminen oppimiseen, yritän pitää sen mielessä.Itse olin pinko koulussa ja vanhemmat odottivat hyviä numeroita.

Siitä pidetään huoli, että kokeisiin luetaan huolella. Sitten tulee tulos mikä tulee, parhaansa on yrittänyt.

Jo on jäänyt lukematta ja tulee huono numero, silloin on keskusteltu, miten olisi voinut valmistautua paremmin.

Meillä on mahdollisuus uusia huonosti menneet kokeet ja jos kyse on siitä, että ei lukenut, silloin joutuu lukemaan ja uusimaan. Jos tuli luettua ja meni silti huonosti, annan olla. Ei ne numerot niin tärkeitä ole.

En ala painostamaan ja odottamaan hyviä numeroita kokeista, kukin tekee perheessä omat valintansa ja sen minkä osaa. Koulu on ihan tarpeeksi rankkaa ilman minun painostusta. Ihan hyvin lapset itse huolehtivat kokeistaan ja haluavat pärjätä. Pettymys se on heillekin, jos ei koenumero ole hyvä, ilman minuakin.

Varsinkin miehen suvussa on kovin monella ongelmana perfektionismi. Esikoisemme on jo vähän näyttänyt piirteitä tuollaisesta täydellisyydentavoittelusta. Siksi olen erityisen varovainen kannustamaan siihen, että osaisi tehdä kaiken oikein.



Olin oikeastaan oikein tyytyväinen kun matikankokeessa oli se yksi (huolimattomuus)virhepiste. Poika oli tyytyväinen, vanhemmat olivat tyytyväisiä, ope oli tyytyväinen eikä silti tarvinnut tehdä ihan täydellistä suoritusta. Jossain vaiheessahan kokeet muuttuvat vaikeammiksi, eikä hyvien pisteiden saaminen välttämättä ole enää ihan itsestäänselvää.



ap

Ensin ajattelin otsikon perusteella, että mikä typerä kysymys tää taas on. Ja kun luin eteenpäin, niin ajattelin, että tietenkin lasta kehutaan minkä ehditään.



Vaan kun sitten ajattelin omaa suhtautumistani, niin ei se tänäänkään ollut pelkkää kehua, vaan halusin käydän lapsen kanssa sen kohdan läpi, missä koe oli mennyt pieleen. Eli äidinkielen viimeinen ja vaikein tehtävä oli mennyt lapsella väärin.



Mutta nyt aloin miettimään, että miksi ihmeessä minä sitä halusin tonkia. Ehkä halusin vain kokeilla, että eikö lapsi tosiaankaan osannut lukea sitä vaikeinta lausetta. Ja ei se osannut. Ja sitten lapsellekin tuli vähän hermostunut olo siitä, kun siitä nyt yritettiin yhdessä saada selvää.



Nyt mietin, että tulinkohan varmasti edes kehuneeksi tarpeeksi, kun kaikki muut kohdat oli oikein. Ja matikan kokeissakin on aina täydet pisteet. Miten ihmeessä en osaa vain nauttia rauhassa lapsen hyvin menevästä koulusta. Ja antaa lapsenkin nauttia siitä!



Kiitos, ap, hyvästä ja aiheellisesta aloituksesta!

Samaa miettinyt...

kysymys on mielenkiintoinen. Kehua pitää, mutta ei saa liikaa korostaa koulumenestystä. Virheisiin ei saa puuttua rumasti, mutta itsekin huomaan käyväni läpi lapsen (2. lk) tekemiä virheitä. Toisaalta siinä näkee, mitä lapsi osaa ja mitä ei. Usein virheet ovat huolimattomuusvirheitä, jolloin voi ottaa puheeksi sen, että pitää keskittyä ja tarkastaa jälkeenpäin, ja samalla voi sanoa, että oikeastaanhan olisit tämän osannutkin. Ja jos lapsi ei osaa, sitten opettaa hyvässä hengessä sen asian.



Meillä poika on osannut kaiken melkeinpä "luonnostaan", ja nyt huomaan, että siitäkin seuraa omat vaikeutensa. Hän ei ole tottunut näkemään vaivaa. Matikassa on allekkainlaskuja, jotka osaa, mutta tänäänkin kokeessa oli ehtinyt tehdä vain puolet! Eivät olleet vaikeita, mutta on kai vaan hidas. Ei voi kovin hyvää arvosanaa odottaa :( Toisaalta oli kuulemma monella muullakin jäänyt osa laskematta. Vaikea opettaa, että pitäisi olla tarkka ja huolellinen, kun toisaalta sitä vauhtiakin pitäisi tulla roimasti lisää! Tylsä tilanne selvitellä, sillä lapsi sinänsä osaa nuo kaikki laskut, mutta nyt huomio kiinnittyy kaikkeen negatiiviseen.

Minä toivon etten koskaan sorru tuohon kuin ap:n mies, että todella hyvästä suorituksestakin ensimmäisenä huomataan vain ne virheet. Ja tästä sinun ehkä kannattaisi miehesi kanssa puhua.



Kaikki lapset ovat erilaisia eikä tuohon varmasti mitään yhtä ja oikeaa suhtautumistapaa ole. Itse olen miettinyt että yritän opettaa lapselle jo etukäteen, että läksyt pitää tehdä ja kokeisiin lukea. Jos on harjoitellut ja tehnyt kokeessa parhaansa, niin tulos on sitten hyvä. Enempää ei voi vaatia.



Kehun mutta en palkitse hyvästä suorituksesta enkä hauku huonosta. Kysyn lapselta onko hän itse tyytyväinen ja jos ei ole niin sitten mietitään mitä voisi tehdä toisin.



Ja ennen kaikkea tällä suhtautumisella toivon, että onnistun viestittämään lapselle, että hän on minulle yhtä tärkeä ja rakas saipa kokeista millaisia arvosanoja tahansa.

Meillä kolmasluokkalinen poika.

Kahtena eka vuonna ei ollut "virallisia kokeita" ollenkaan, nyt on syksyn aikana ollut jo useampia.



Ennen ekoja oikeita kokeita käytiin yhdessä läpi koealuetta ja sitä mitä mahdollisesti voidaan kysyä. Opettajan arvosteluasteikko on lapsen myös hyvä tuntea. Kun olimme käyneet arvostelua läpi kysyttiin pojalta, minkä hän itse kokee hyväksi numeroksi (vastaus 8->10). Kun käsityksemme vastaavat toisiaan on helpompi antaa lapselle myös palautetta.

Koepäivän iltana yleensä jutellaan siitä mitä kokeessa kysyttiin ja miltä tuntui, osasiko poika, oliko koe helppo vai vaikea. Ja jos vaivautuu/ehtii itse hieman tenttaamaan lapselta koealuetta ennen koetta saa paremman käsityksen siitä mitä hän osaa ja mitä ei->helpompi itsekin suhtautua koenumeroihin.



Hyvinstä numeroista kiitämme lasta, toisinaan saattaa saada jokusen euronkin (ei aina).

että kotiin ei ole tulemista, jos ei kymppi tule. Ja kymppi tuli! Poika 3. luokalla, ymmärrämme toistemme huumoria hyvin :) Yleensä kehun, kun (melkein aina) mennyt koe hyvin, ja muistutan, että eikö vaan kannattanut lukea, kun tässä nyt on palkinto = siis hyvä numero. Poika ollut samaa mieltä. Jos mennyt heikommin, käydään yhdessä läpi, että tietääkö poika lainkaan, mitä olisi pitänyt vastata. Aina tietää, mutta koetilanteessa tullut lapsus tai kiire tms. Haluan aina selvittää virhekohdat, ettei jää sivistykseen aukkoja. Rahaa en anna koskaan, kehuja ja halia. Isovanhemmat maksaa sitten, kun näkevät.

Kokeisiin en lisää paineita palkitsemalla rahalla tai moittimalla. Saa toivomansa pienen jutun, kun tekee säännöllisesti lisätehtäviä ja tekee läksyt tunnollisesti. Viestin, että kun tekee parhaansa se riittää. Siitä seuraa pitkällä tähtäimellä hyvä lopputulos, mutta yksittäiset epäonnistumiset ei haittaa. Ja lopulta lapsi kuitenkin käy koulua ainoastaan itseään varten. En halua koskaan valtataistelua koulunkäynnistä. Kerron myös usein, että rakkaus ei ole suorituksista kiinni ja myös erimielisyydet kuuluu elämään ja silti se ei vähennä sitä kuinka paljon rakastan. Jos haluaa lisäjuttuja, niin sitten ahkeruus riittää. Harrastuksia vähentäisin, jos ei jaksaisi perusläksyjä tehdä. Autan ja olen kiinnostunut kouluasioista. Yhtä lailla tehtävistä kuin kaverisuhteistakin jne. Hyviin arvosanoihin vaadittaisiin kuitenkin läksyjen ja lisätehtävienkin tekoa useimmiten. Kun ne on tehty ei tarvitse paineistaa kokeita edeltäviä iltoja. Kukapa sitä kunnolla oppii ja saa jäämään pitkäkestoiseen muistiin asioita, jos edellisenä iltana ulkoa opettelee. Asioiden tajuaminen ja sisäistäminen tapahtuu helpommin, kun kohdaltaa opettelee. Tällä hetkellä tuntuu hyvin toimivan ja lapsi on saanut hyvän rytmin koulun ja vapaa-ajan tekemisille. Koskaan ei tarvitse pyytää hoitamaan kouluasioitaan. Tietää tekevänsä ne itsensä takia sillä panostuksella kuin hyvältä tuntuu, eikä miellyttääkseen vanhempiaan. Hyvin sujuva koulun alku on yksi tekijä, joka vaikuttaa itsetuntoon vielä pidemmälläkin aikavälillä. Eli kannustava puhe siitä, kuinka taitavana uuden oppijana pitää lastaan on tosi merkityksellistä. Ja että lapsi itse uskoo omiin kykyihin. Toivottavasti koen toimineeni oikein vielä kymmenenkin vuoden päästä. :-)

Jos sulle sanottas samaa, kun menet jonnekin tiukkaan tilanteeseen, ihan varmasti olis kivaa huumoria :(

että kotiin ei ole tulemista, jos ei kymppi tule. Ja kymppi tuli! Poika 3. luokalla, ymmärrämme toistemme huumoria hyvin :) Haluan aina selvittää virhekohdat, ettei jää sivistykseen aukkoja.