Minkälainen kissa lapsiperheeseen

Minulla on kokemusta persialaisesta kissasta 17 vuoden ajalta. Se sopii luonteeltaan tosi hyvin lapsiperheeseen, mutta tietenkin eläin kuin eläin jos ei ole tottunut lapsiin ja ikää jo on, niin lapsiperheeseen tulo voi olla stressaavaa kaiken huomion ja "rauhattomuuden" takia. Mutta turkinhoito on iso miinus. Persialaista ei pitäisi ottaa perheeseen jossa kissaa ajatellaan pitää kuten kissaa eli siis niin että "kyllä se oman turkin hoitaa". Tämä rotu vaatii säännöllistä harjaamista ja jopa pesemistä/föönaamista. Itse pesin lemmikkipersialaistani noin vuoden välein, koska ei ollut näyttelykissa ja se riitti hyvin. Karvaa myös lähtee paljon ja karva on sellaista "leijailevaa" eli sitä on joka paikassa. Eli kun levittää naamaan rasvaa niin kohta naamaankin on jo tarttunut karvoja jotka leijailee ilmassa. Ja karvoja saa poistaa vaatteista!! Kun oli jotain hautajaisia, niin mahdotonta saada niitä vaatteita pois karvasta :D :D ja talvella musta villakangastakki... Kissani kuoli melkein vuosi sitten ja nyt olen kans miettinyt ottaisimmeko kissaa meidän lapsiperheeseen ja olen jo vähän katsellut joitain lyhytkarvaisia, turkiltaan helppohoitoisia rotuja....

Paperittomia "rotukissoja" välttäisin kuin ruttoa. Arveluttavaa toimintaa.

Persialainen on ihana. Rauhallinen, kiltti, laiska :)  ja viihtyy loistavasti sisäkissana. Mulla oli persialainen 19 vuotta ja nyt olen etsiskelemässä itselleni uutta persialaista.

Meillä on 2 siamilaista. Koiraihmisinä päädyimme tähän rotuun sen seurallisuuden vuoksi. Jos neloskategorian (siamilainen, itämainen lyhytkarva, balineesi, itämainen pitkäkarva (ent. javaneesi), seychellien lyhytkarva, seychellien pitkäkarva sekä karvaton peterbald) kissaan päädyt, kannattaa ottaa kerralla 2 kissaa. Hinnakas paukku, mutta neloskissa viihtyy todella huonosti yksin, eikä ihminen oikein jaksa sitä ainaista leikittämistä mitenkään - eikä ihminen voi ikinä täysin korvata lajitoveria leikkikaverina.



Meillä on tyttö ja poika, sisko ja sen veli, leikattuja tietysti. Suosittelisin itse asiassa mieluummin kahta poikaa kuin kahta tyttöä. Pojat ovat yleensä leppoisampia, tytöt ovat vähän sähäköitä tapauksia. Nämä eivät koskaan ole olleet aggressivisia, ainoat raapaisun jäljet ovat syntyneet leikin tuoksinassa, kun kisut ovat olleet pieniä pentuja. Serkullani on pieniä ja lapsia (nuorempia kuin teidän) ja 2 simskua, jotka eivät nekään ole koskaan osoittaneet aggressiivisuutta lapsia kohtaan, mutta toinen niistä näyttää selvästi aristelevan lapsia.



Meidän kissat ovat kyllä kovia juttelemaan. Erilaisilla äänenpainoilla ne kertovat eri asioista. Aamulla herätyskitinä oven takana alkaa noin puoli tuntia ennen herätyskellon soittoa.



Mitäs muuta.... Ehdottoman leikkisiä, aina valmiina peuhaamaan. Mitä tahansa kotona puuhastellaan, kissat osallistuvat. Toisaalta kun joku istahtaa sohvalle, syliin istahtaa kaksi surisevaa hörökorvaa.



Ja muistathan, jos hankit rotukissan, ota rekisteröity ja kasvattajalta, ettet vahingossa tue pentutehtailua. Kallista, mutta kalliimpaa on sairaan pennun ell:llä käyttäminen.

Vielä yksi kysymys, jos joku sattuu tientämään. Millainen kissarotu on kartusiaani?

Vielä yksi kysymys, jos joku sattuu tientämään. Millainen kissarotu on kartusiaani?

Se on ranskalainen maatiaisrotu. Siis kehittynyt Ranskassa samaan tapaan kuin Suomessa maatiaiskissa, itsekseen ilman kummempaa jalostusta. Väriltään sininen. Tutullani on kartusiaani, vaikuttaa hiljaiselta ja rauhalliselta, lähes ujolta, meidän simskuihin verrattuna. Mutta varmasti perheen kesken ihan reipas kissa.

t:29

lahjoituksia, ja aina sydän särkyy kodittomien kissojen paljoudesta.

Ainakin tuolla työntekijät tuntevat kissat hyvin ja osaavat suositella kullekin sopivia kissoja. Pentujakin tuolla aina välillä on.

ei ole kokemusta kuin vaan maatiaiskissoista mutta olen aina tykännyt ragdollista. Minun valinta olisi se ja sit vaikka toiseksi tavallinen maatiaiskissa. Tuskin siitä haittaa on jos ne on erirotuisia. Ja jos molemmat on vielä pentuja niin suuremmalla todennäköisyydellä he sietävät toisiaan.



Kissojen luonteessakin on eroja, eli koskaan ei voi tietää onko se leikkisä tai sylissä viihtyvä vaikka jollekin rodulle semmoinen ominaista olisikin.

http://brittiystavat.tripod.com/brittilainen.htm



Eli lyhyt karvainen britti. Tämä kissa pärjää yksikseenkin ja on IHANA.

Tuo lyhytkarvainen britti on kyllä tosi ihanannäköinen rotu. Muistuttaa isoäitini Pimu-kissaa, joka oli kyllä ihan maatiainen. Onko niillä paljon perinnöllisiä sairauksia? Pelottaa vähän kun rotukissoilla ja -koirilla on se maine että ovat sairaampia kuin sekarotuiset. Ehkä tämä ei ole edes totta. Maassa, jossa asun, ei todellakaan olla niin tunnollisia kuin Suomessa, joten aika tarkkaan pitää varmaan valita kasvattaja.

pyhä birma ja norjalainen metsäkissa. Suositella voin molempia. Seuraava kissa sitten joskus meille on norjalainen metsäkissa. Terveempi rotu kuin birma, mun mielestä. Esim rokotuksissa meillä birmalle kauheat reaktiot, enkä sitä enää uskalla rokottaa. Norjalaiselle ei mitään oireita. Riippuu ihan kissasta yksilönä, kuinka viihtyy sylissä, ei välttämättä rodusta. Jos adoptoit eläkkeelle jääneen kissan, ota huomioon, ettei välttämättä ole tottunut lapsiin. Silloin saattaa mennä lapsiasi vain pakoon. Maatiaisen jos otat, voit ottaa varmaan kaksi kerralla, kun eivät maksa juurikaan. Tai sitten otat yhden rotukissan ja toisen maatiaisen?

tosi "koiramainen" rotu. Oppii kulkemaan hihnassa ja yksinkertaisia temppujakin voi oppia/viitsiä tehdä. Tykkää vellaamisesta ja paijaamisesta. Ei raavi, eikä pure. Negatiivisena piirteenä äänekkyys, eli jos haluat kaksi niin ota kaksi natupentua ja leikkauta ne.



Sitten sellainen asia, josta viralliset kasvattajat eivät pidä: ainakin pk. seudulta ja länsirannikolta saa ns. epävirallisia/paperittomia siamilaispentuja parilla satasella per kirsu. Kts. keltainen pörssi.

ihmisrakas kuin olla ja voi. Ulvoo perään,kun lapset lähtevät ulos, eikä ääni todellakaan ole pieni :)

mutta luulisin, että noita paperittomia simskuja löytyy myös muualta kuin Suomesta.

on nyt toinen siamilinainen. Loistava ja seurallinen kissa lapsille. Viihtyy sylissä, seurassa ja on tosiaan koiramainen. Leikkii lasten kanssa ja joskus noutaa palloakin. Välillä naukuu enemmän ja välillä vähemmän, mutta mikään mahdottoman äänekäs tämän meidän leikattu 3v uros ei ole.

Devon rexit ovat suloisia ja ystävällisiä "koiramaisia# kissoja. Ovat hyvin kiintyviä ja tykkäävät lapsista paljon.

Suosittelen lämpimästi, ei myöskään karvanhoitamista ja isoa karvaamisongelmaa:)

Minua ei kissan äänekkyys päivisin haittaa mutta yöllä haluaisin kyllä jonkun verran nukkuakin. Mulla on lapset valvottaneet melkein viimeiset kuusi vuotta ja nyt nautin kun saan vihdoikin nukkua aika hyvin.

Siamilaiset eivät siis "möykkää" jos ottaa kaksi narttua ja leikkauttaa sitten?

Ulvooko ragdollitkin esim. öisin?

Sopeutuuko norjalainen metsäkissa kerrostaloasuntoon? Jostain olin lukevinani että tarvitsee myös mahdollisuuden ulkoilla esim. puutarhassa.

Meillä kaksi persialaiskissaa ja voin vaan kehua. Ovat tosi lapsiystävällisiä ja eivät liian päälle tuppaavia. Siamilaista en jaksaisi itse juuri tuon liiallisen aktiivisuuden vuoksi. Ainoa mitä välttäisi on sininen persialainen, ne ovat olleet usein arkoja ja syrjäänvetäytyviä. Persialainen on kiltti kissa ja mukana perheen tohinoissa, On myös hyvä sisäkissana. Suosittelen kahta kissaa, niin heille tulee omat rutiinit, joita hauska seurata. Persialaisia ottaisin ehkä juurikin kaksi persialaista, niin luonne ja temperamentti on samantapainen. Persialainen voisi stressaantua siamilaisen aktiivisuudesta. Persialainen usein tulee yöllä viereen nukkumaan ainakin hetkeksi aikaa.

Ei siis kyseistä kissaa meillä ole, mutta yhdessä perheessä tapasin kyseisen rodun kissan ja tykästyin siihen, että ne on niin kavereita ja kiinnostuneita kaikesta.

Niiden ulkonäöstä en oikein tykkää.