Lue keskustelun säännöt.
On ihan ok jos isovanhemmat ei halua antaa
07.11.2011 |
lapsenlapselle synttäri tai joululahjaa.
Lapseni isovanhemmat haluavat antaa lahjan mutta vielä 16v jälkeenkään eivät ole oppineet, että asiasta voisi keskustella ajoissa lapsen vanhempien tai lapsen itsensä kanssa.
Isovanhemmat eivät yhtään tiedä mitä lapsi tarvitsee tai toivoo. Kun eläkeläinen ostaa omasta päästä lahjan niin eihän se voi olla mieluisa.
Aina minäkään en tiedä mikä, vaikka elän noiden lasten kanssa.
Minusta on tulossa mummo ja on niin monta juttua jotka tiedän tehdä paremmin kuin omien lasten isovanhemmat.
Kommentit (33)
mitä mummo haluut joululahjaksi?
mutta isovanhemmille saa antaa mitä tahansa? Eiköhän ap:lla ole sama ongelma kuin sinulla eli vaaditaan isovanhempia lahja-automaatiksi, mutta itse ollaan valmiita antamaan heille jotain halpaa krääsää kyselemättä, mikä olisi mieluista.
Eihän ap mitään lahjaa vaadi tai pidä isovanhempia lahja-automaattina! Vaan minusta aika järkevästi vaan toteaa, että turhat roinat on turhia, ja ne voisi mieluummin jättää ostamatta. Kas kun se ON aika lailla vaikeampaa ostaa teinille juuri hänelle tarpeellista ja mieluista asiaa. Kuin isovanhemmille. Näin minäkin sen koen... Teinit ja jo esiteinit ovat kamalan tarkkoja siitä, että lahja on just presiis oikeaa väriä, mallia, merkkiä ja muutenkin samaa kuin kavereillakin. Meille vanhemmille ihmisille (itsekin olen 46-vuotias) taas aina kelpaa uutuuskirja, nätti kukka tai vaikkapa hierontalahjakortti. Tai no, ymmärtänet eron JOS haluat. Minusta ap voisit aivan hyvin nätisti sanoa isovanhemmille, että "XX ei oikeastaan enää taida tarvita lahjoja tai jos annatte jotain, niin kannattaa kysyä häneltä itseltään, mitä hän tarvitsee, kun hänelle on tosi vaikea ostaa sellaisia lahjoja, joilla on todellista tarvetta." Minusta tuollaista on kyllä jo aika vaikea tulkita rahojen kärkkymiseksi...
että väärä kirja tai surkea kukka, sinähän tiedät, että vihaan kukkia. Miksi minun pitää tyytyä vähempään vain siksi, että olen jo 43 v?
Et selvästi siis halua ymmärtää eroa. -17-
Ei se teinien yksinoikeus ole. En halua kotiini krääsää, turhia kirjahyllyntäytteitä jne. vaan minulle tarpeellista ja mieluisaa. Siksi oletan, että myös minulta (43v) kysytään, mitä haluan lahjaksi. Ei se ole teinien etuoikeus.
on silti iso ero siinä, osaako teini ostaa vanhempansa avustuksella kelvollisen lahjan isovanhemmilleen ja siinä, osaako isovanhempi keneltäkään kysymättä ostaa lahjan teinille, jolle ei kelpaa edes välttämättä se oikea tavara, jos se on väärää merkkiä ja väriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He totesivat jo lasten leikki-iässä, että eivät ole kärryillä nykylasten lelutrendeistä, ja antoivat lapsille sen sijaan vastaavan summan rahaa. Ei isoa summaa, mutta pari kymppiäkin on LAPSEN mielestä aarre, kun sillä saa itse valita mieluisan jutun kaupasta.
Isovanhemmilta kysyn joka joulun alla, onko heillä lahjatoiveita. Koskaan ei ole. Kun olisikin, olisi lahjan osto helpompaa! Onneksi tiedän heidän makunsa hyvin, toisin kuin he lastenlastensa maun (joka muuttuu kuukausittain!).
Onko täällä montakin ihmistä, jotka ovat teini-iässä vielä tarvinneet äidin kauppaan mukaan kun lahjoja ostellaan? Ei meillä ainakaan ole ikinä tarvinnut erityisesti kysellä ihmisiltä suuntaan tai toiseen lahjatoiveita, jos jollakulla on tarvetta jollekin asialle niin kyllä se siitä ehtii valittaa koko vuoden ennen joulua. Ja jos ei satu olemaan puutetta mistään niin annetaan rahaa tai karkkia. Tai jos kaupassa törmää johonkin mistä arvelee toisen tykkäävän, niin nataa palaa! Kyse on kumminkin herranjumala joululahjoista, ei niitten pakettien sisällöllä ole enää yli 10-vuotiaille kummoista merkitystä. Sitä pienemmät osaavat sitten lahjalistojen tekemisen jalon taidon.
teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena. Sen jälkeen mummot alkoivat olla niin vanhoja, että eivät osanneet sanoa, joten lakkasin kyselemästä, mutta lahjan annoin aina!
Mutta ap:n asiaan. Jos kyse ei ole kovin kalliista härpäkkeistä niin jättäisin asian sikseen ja antaisin isovanhempien ostaa mitä ostavat (ja käskisin teinin kiittää, oli mitä mieltä tahansa).
Eli kyseleekö toiveita ja hankkii isovanhemmille mieluista. Vai onko niin, että ei muista näitä lahjoilla lainkaan.
Kuinka yleistä on, että lapsenlapset kysyy mummolta tai vaarilta, mitä sä haluut lahjaksi?
Onko yhtään sellaista lasta?
Vai onko usein niin, että isovanhemmat saavat jotain lapsen itsetekemää lahjaksi?
että isovanhemmat eivät ainakaan meidän perheessä tarvitse / halua mitään lahjaksi ja jos jotakin annetaan, sen antavat aikuiset.
Sen sijaan lapsilla ja nuorilla on paljonkin toiveita.
Mitäs jos lapsi itse toivoisi? Näin meillä tehdään. Ei siihen minua tarvita, vaikka kyseessä onkin vanhempani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjahan tulee sydämestä, ei siitä mitä joku sanoo että ostat tämän!
t. neljän äiti
He totesivat jo lasten leikki-iässä, että eivät ole kärryillä nykylasten lelutrendeistä, ja antoivat lapsille sen sijaan vastaavan summan rahaa. Ei isoa summaa, mutta pari kymppiäkin on LAPSEN mielestä aarre, kun sillä saa itse valita mieluisan jutun kaupasta.
Isovanhemmilta kysyn joka joulun alla, onko heillä lahjatoiveita. Koskaan ei ole. Kun olisikin, olisi lahjan osto helpompaa! Onneksi tiedän heidän makunsa hyvin, toisin kuin he lastenlastensa maun (joka muuttuu kuukausittain!).
Tossa sun viimeisessä lauseessa olikin se olennainen pointti. Ikää kun karttuu, maku on jo aika vakiintunut.
Mutta lapsella ja teinillä se tarve ja maku muuttuu kuukausittain, jopa päivittäin. Jos ostat väärän näköisen ja merkkisen, se on auttamatta tarpeeton ja jää kaappiin. Mitä järkeä siinä muka on?
Ei ap:n teini ole isovanhemmilleen kiukunnutkaan, eikä ap ole sanonut heille mitään. Joten turhaa tätä on nyt vetää "on oltava kiitollinen lahjoistaan" -suuntaan, koska siitä ei ole edes kyse.
Vaan siitä, onko lahjaa annettaessa syytä miettiä saajan toiveita ja mitä hyötyä on ostaa tarpeetonta tavaraa!
Minä en ainakaan osta lahjoja vain siksi, että on ostettava. Vaan pyrin ilahduttamaan lahjan saajaa, ja silloin se on aika ollennaista miettiä, mitä hän toivoo ja tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjahan tulee sydämestä, ei siitä mitä joku sanoo että ostat tämän!
t. neljän äiti
ihan ok. Tai pullon reumalinimenttiä. Tai Tuoteturvakeskuksen myrkylliseksi havaitseman lelun.
Hei haloo. Lahjalla pyritään ilahduttamaan lahjan saajaa. Vain totaalitauno ostaa ihan sokkona ja mitään miettimättä sen, mitä "sydän sanoo".
Totta kai sitä lahjatoivetta on tapana kysyä, eikä toitottaa kysymättä. Mitä ap ei ole tehnytkään.
Olettaen toki että ovat normaalituloisia ihmisiä, en siis tarkoita että mummo ja pappa laittavat viimeiset roponsa lasten lahjoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla taitaa oikeasti olla jotain henkilökohtasta pahaa isovanhempia kohtaan jos nyt aletaan jo puhumaan siitä tuodaan PORNOA 5- vuotiaalle?
Siitäkö tässä olikin kyse? Pornosta alle kouluikäselle?
Vai siitä että isovanhemman paikka on ostaa mitä muut tahtoo saada?
Minä hankin toivelahjoja lapsilleni ja muut tuo vaikka omatekoset villasukat lapsilleni jos siltä tuntuu. Pornosta ei kukaan puhunut, paitsi sinä.
30, neljän lapsen äiti
jos ei kysy, mitä lapsi haluaa, saa antaa mitä itse haluaa. Tosin se ei ole kivaa, jos lapsi saa jotain turhaa tai mistä ei pidä.
Meillä on monta kertaa käynyt niin, että mummo kysyy, mitä lapsi haluaa ja saa monta vaihtoehtoa. Kuitenkaan ei ole välittänyt toiveista mitään, vaan tuo sitä mitä itse haluaa. Miksi sitten edes kysyy toiveita, kun ei niitä noudata? Eikä kyseessä ole mikään mahdoton toive eikä liian kallis. Sitten jää lapselle paha mieli, kun on toiveita kertonut eikä niitä viitsitä ottaa huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kommentoin siihen, mitä mummo vastaa lahjatoiveisiin. Jos 5v. kysyy, mitä haluaisin, niin sanon esim. että uudet patalaput, kun vanhat ovat jo niin kuluneet. Tai punaisen kaulahuivin, joka sopisi mustan takkini kanssa.
Minusta on tärkeätä, että lapset jo pienenä oppivat ottamaan huomioon muidenkin toiveet ja arvostamaan lahjoja,pieniäkin. Lapselle olisi pettymys, jos sanoisin, etten halua mitään! Oma äitini oli hyvin vaatimaton ja esim. lahjoja saatuaan "voivotteli", ettei nyt olisi tarvinnut mitään antaa ja näin kallis yms. Se ei tuntunut kivalta ja päätin itse toimia toisin!
Lasten lahjoista; ainakin isommista, kysytään heidän vanhemmiltaan ehdotuksia.
Ei se teinien yksinoikeus ole. En halua kotiini krääsää, turhia kirjahyllyntäytteitä jne. vaan minulle tarpeellista ja mieluisaa. Siksi oletan, että myös minulta (43v) kysytään, mitä haluan lahjaksi. Ei se ole teinien etuoikeus.