Lue keskustelun säännöt.
2v sai viimeyönä kauhukohtauksen?!
06.11.2011 |
2v terve tyttömme heräsi viime yönä mieleömään huutoon. Itki hysteerisenä 20-30min. Mikään ei auttanut. En ole ikinä kuullut hänen huutavan näin. Huusi aivan hysteerisenä eikä häneen saanut mitään kohtaktia. "heitteli" itseään vuoroin minun ja vuoroin isän sylissä. Heitti kirjan ja lempi pehmolelun raivoisasti lattialle. Aivan kuin lapsi olisi nukkunut, mutta silmät olivat kyllä auki. En osaa sanoin kuvailla sitä itkua se oli jotain aivan kamalaa.
Lapsi on ennenkin nähnyt painajaisia, mutta rauhottonut välittömästi. Nyt ei auttanut mikään eikä häneen saanut kontaktia, lapsi ei sanonut mitään huusi vain. Eikä ollut kyse mistään kipuitkusta sen kyllä tunnistan.
Onko muilla ollut tälläistä? mikä näihin kohtauksiin on auttanut?
Kommentit (5)
Kuuluvat ikäkauteen. Se on karmean kuuloista, melkein jäi traumat itelle... Mutta menee siis ohi, tuo kausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(herkimmällä) oli noita. Painajaiset ovat eri juttu.
Menin istumaan viereen, laitoin pienen valon, lauleskelin itsekseni. En koskenut lapseen. Se oli todella pelottavaa, mutta ajattelin että jollakin tasolla lapsi kauhunsa keskellä tajuaa ettei ole yksin. Oli selvää etten voinut jakaa lapsen kauhua enkä ymmärtää sitä, minun piti vain hyväksyä se.
Kun kohtaus laantui puhelin pojalle suoraan, silittelin ja odotin että nukahtaa uudestaan.
Se oli sellainen elämänvaihe, kesti kai parisen vuotta.
Esikoisella oli parivuotiaana ehkä pari tuollaista kauhukohtausta, kuopuksella ei koskaan.
Onneksi pysyin itse rauhallisena vaikka ylensä menen ihan paniikkiin. Osaisivatkohan neuvolasta antaa jotain vinkkejä`?
ap
Lapsi nyt 9v ja ehkä vuoteen ei ole ollut ainuttakaan. Meillä lapsi muka katsoi suoraan silmiin, huusi suoraa huutoa "äiti älä" ym. Tuli mietittyä mitähän naapurit miettii..
Lapsesta oli pakko pitää kiinni koska juoksi sängyssä sekä hyppeli lattialle. Eli jos meillä alkaa kuuloa yöllä huutoa sinne mennään ja kovaa, lapsi satuttaa muuten itsensä.
Koskaan ei ole kohtaukseen herännyt. Minäkin juttelen hiljaa ja rauhoittavasti ja suojelen vahingoilta. Rankkoja juttuja
Luin silloin, että lasta ei saa koskea eikä ottaa syliin, se vaan pahentaa tilannetta. Lapsi ei tunnista mikä häneen koskee ja kauhu lisääntyy entisestään. Jutelemalla pitää rauhoitella ja huolehtia, että ei eim. putoa sängystä.
Huomasin itse, että meillä nuo kohtaukset, olsko niitä tullut kolme, olivat sidoksissa stressiin. Kertaakaan ei tullut kotona vaan aina satuttiin olemaan reissussa ja edellinen päivä tai pari oli ollut tosi tapahtumarikkaita. Joka kerta lapsi oli myös vähän kipeä, joko toipilaana (ekoja kuumeettomia päiviä sairastamisen jälkeen) tai sitten seuraavana päivänä nousi lämpöä.
Toivotaan, että te selviätte yhdellä kohtauksella. Tiedän miten kauheeta se on.