2v koko ajan äidissä kiinni - en meinaa jaksaa :(

mutta jos on ihan takiaisena, niin yritämme tasoittaa tilannetta tarjoamalla enemmän isän seuraa.

varmasti koskaan :D

Meillä helpotti sitten, kun siskosta alkoi olla leikkikaveriksi, eli kun nelivuotiaalla oli se 2v sisarus :)

Ei ne lapset siinä puntissa kirjaimellisesti roiku lopun ikää. Kun kasvaa isommaksi, niin alkaa kyllä leikkimään itsekseenkin. Ja kun tulee kerhoikään, menee päivähoitoon, kouluun, niin ainakin sen ajan on sitten jonkun muun seurassa.



Mutta toisaalta voi se olla niinkin, että jos on tuon luonteinen, niin on sellainen tukea ja turvaa tarvitseva aika isoksi asti. Mutta isommalla se ei ole mikään rasitus, tai ainakin siitä on joskus ihan hyötyäkin, että lapsi ei ryntäile kaupungilla minne sattuu, vaan pysyy nätisti äidin vierellä.



Meidän puntissa roikkuja on nyt ekaluokkalainen ja tähän mennessä siihen on jo tottunut, että lapsi tarvii tavallista enemmän tukea uusissa tilanteissa. Niinpä enää en itsekään ihmettele enkä kysele mitä muut ajattelee siitä, että minä vieläkin saatan ekaluokkalaisen kouluun, vaikka joulu jo lähestyy. Toki meillä on pitkä koulumatka ja se saattaminen on ihan turvallisuuskysymyskin. Mutta koulun lähelläkään lapsi ei vielä sano, että hän voi tästä jo mennä itse, vaan ihan portille asti pyytää minua tulemaan, usein aidan sisäpuolelle asti. Mutta mikäpä siinä, jääpä lapselle sitten enemmän energiaa suoriutua kaikesta muusta uudesta, mitä koulu-ura on tuonut elämään, kun ei tarvi koulumatkalla niin suoriutua, kun voi äitiin tukeutua.



Mutta tuossa parin vuoden iässä se puntissa roikkuminen ja takertuminen oli kyllä todella rasittavaa. Muistan se hyvin vieläkin. Silloin siitä lapsesta kun ei saanut hetkenkään rauhaa. Ja vaikka lapsi on kuinka rakas, niin kyllä vain joskus edes muutaman minuutin hengähdystauko vessakäyntiä varten on jaksamisen kannalta olennaista.



Mutta ajan kanssa se tosiaan helpottaa. Nyt on vain yritettävä parhaan mukaan selvitä kunnialla.