En taidakaan kestää mieheni pihtaamista...

Tosin me ollaan oltu vasta 3,5 vuotta yhdessä. Ehditty kylläkin jo perustaa perhe. Toinen lapsi tulossa. Oliko teilläkin sama tilanne jo suhteen alussa, siis eka vuoden jälkeen? Vai onko tilanne muuttunut myöhemmin? Mä olen yrittäny hienovaraisesti puhua asiasta mieheni kanssa mut se on vaikeeta. Pelkään sanovani jotain mikä vaan pahentaa tilannetta. Mä myös pelkään että jossain vaiheessa alan etsimään jotain sivusuhdetta...jolla varmasti pilaisin lopullisesti tämän avioliiton! Olispa niin helppoa jos omat tarpeet olis myös samat kuin miehen, eli seksiä se kerran kuussa!

Siis missään vaiheessa.



Kerta kuukauteen on todella vähän. Joskus toki saattaa innostua parikin kertaa, mutta jos on esim. jotenkin stressiä tms. niin saattaa mennä parikin kuukautta kokonaan ilman. Silloin vasta hauskaa onkin.



Minusta tuntuu, että tällä hetkellä pettäisin helposti. Jotenkin vaan turhauttaa niin pahasti kun miettii, että loppuelämä olisi tätä! Haluan päästä olemaan itseni myös sillä elämän osalueella. Haluaisin niin kokeilla kaikkea uutta, olla spontaani jne. Mutta ei niin ei.

Tosin se oli sillon, ku mies kulki töissä. Nyt se on lomautettuna ja seksiä on taas normaaliin tapaan yleensä useamman kerran päivässä.



Mutta se aika, kun miehellä oli aina väsy, koskaan se ei tehnyt aloitetta ja torjui AINA kun koitin tehdä jotain asian eteen.. sehän oli perseestä! Olin niin valmis antamaan vaikka postimiehelle. En kuitenkaan tehnyt mitään minkään sivusuhteen eteen, ihan hyvä niin. Mutta kyllähän se pelottaa että kun mies taas aloittaa työt, että onko seksiä kerran kuussa vai kenties vielä harvemmin. Se on kuitenkin niin iso osa parisuhdetta, että sen alueen pitäisi ehdottomasti olla kunnossa, ja kummankin pitäis vähän nähdä vaivaa.

...joka vastasin ensin. Meilläkin tietenkin vaihtelee mut keskimäärin toi 1kerta/kk. Kesällä oli riita ja vähän uhkailin erolla (ok, ei hirveen fiksua) ja yhtenä syynä sanoin tämän läheisyys-ja seksiasian. Sen jälkeen mies tsemppasi ja noin kuukauden ajan meni hyvin! Sitten kun kesäloma loppui ja työt alkoi niin tsemppaus loppui. Viekö joiltain ihmisiltä työpaineet seksihalut lähes kokonaan? Itseltäni kun ei vie. Ja miten tästä asiasta parhaiten taas aloittaisi miehen kanssa puhumaan? Vinkkejä kenelläkään? Taidetaan olla vielä sellasessa oravanpyörässä että kun mua alkaa vituttaa hellyyden ja seksin puute, olen pahalla tuulella, eikä miestä huvita sit senkään vertaa :(

..vain sillä erotuksella että meillä on seksiä 1-2 kertaa viikossa. Useimmiten tulen torjutuksi ja se satuttaa niin pirusti. Itse olisin valmis vaikka joka päivä ja vaikka pari kolme kertaakin päivässä. Nyt sitten on pitänyt tyytyä tähän, mutta haaveilen koko ajan sellaisesta miehestä jolta saisi kun haluttaa ja saa myös läheisyyttä. Olen puhunut tästä, että ei aina tarvitse mennä seksiin saakka kunhan päästäisi lähelle ja antaisi läheisyyttä ja hellyyttää, mutta hänen mielestään siinä ei ole mitää järkeä. Meillä on pari lasta ja suhde on kestänyt jo 23 vuotta. Onhan meillä ehkä parin kk:n välein "seksiyö" jollon tulee rakasteltua koko yö (niin kuin viime yönä), mutta läheisyyttä tarvitsee enemmän ja useammin. Joskus kun on yrittänyt olla ilman seksiä, niin lopulta on pitänyt sähisten mennä kaatamaan mies sänkyyn.

Koska mä en saa sitä seksiä mieheltä edes yhtä kertaa kuukaudessa. Mun mies lähti kesällä projektitöihin ulkomaille ja tulee vasta jouluksi kotiin. Kyllä on tulleet "tyyny- ja suihkulekit" tutuiksi, mutta eihän ne sitä oikeaa miestä korvaa. En ois ennakkoon uskonut, miten vaikeaksi tää vielä meneekään ennen miehen kotiin paluuta. Olen töissä aika miesvaltaisessa paikassa ja nyt ollaan muutama kerta käyty kahvi- ja lounastauolla erään miespuolisen gollegani kanssa ja kauhukseni olen huomannut, kuinka helposti kostun jo pelkästään jutellessani hänen kanssaan ihan normaaleista asioista ja ajatus lähtee harhailemaan ihan jonnekin muualle. Tää mies ei ole edes mitenkään erikoisemman näköinen, mutta kait se miehisen hellyyden puute saa tämän aikaan. Meillä on firman pikkujoulut kuun lopuilla ja en tiedä toivonko, vai pelkäänkö, että löydän itseni silloin tään samaisen miehen alta, mitä en kyllä vois antaa itselleni jälkeenpäin anteeksi.

Me ollaan oltu yhdessä 5 vuotta ja harrastetaan seksiä 1-2 kertaa VUODESSA.



(Joo, ei tää ollut mikään kilpailu.)



En voi sanoa olevani kovin seksuaalinen ihminen; pärjään ihan hyvin näin enkä koe varsinaista tarvetta seksin suhteen. Silti kelpaisi useamminkin. Se kerran kuussa olisi varmaan aika hyvä tahti (joskus alkuaikoina oli niin). Aika paljon saisi vaan tapahtua että alettaisiin harrastella niinkin usein ja säännöllisesti. Ei viitsi, kun muun muassa nukkuminen ihan toisessa kiinni on kivempaa.

...joka vastasin ensin. Meilläkin tietenkin vaihtelee mut keskimäärin toi 1kerta/kk. Kesällä oli riita ja vähän uhkailin erolla (ok, ei hirveen fiksua) ja yhtenä syynä sanoin tämän läheisyys-ja seksiasian. Sen jälkeen mies tsemppasi ja noin kuukauden ajan meni hyvin! Sitten kun kesäloma loppui ja työt alkoi niin tsemppaus loppui. Viekö joiltain ihmisiltä työpaineet seksihalut lähes kokonaan? Itseltäni kun ei vie. Ja miten tästä asiasta parhaiten taas aloittaisi miehen kanssa puhumaan? Vinkkejä kenelläkään? Taidetaan olla vielä sellasessa oravanpyörässä että kun mua alkaa vituttaa hellyyden ja seksin puute, olen pahalla tuulella, eikä miestä huvita sit senkään vertaa :(

mutta lomallahan oli koko ajan niin paljon puuhaa, ettei seksille jäänyt aikaa. Roomassakin kävimme kahdestaan "lemmenlomalla", mutta ei sielläkään mitään seksiä harrastettu, kun oli koko ajan "niin paljon nähtävää".

Arjessakaan ei ehdi... "Pitäisikö sitä sitten heti töiden jälkeen jaksaa, vai?" oli miehen kysymys, kun yritin virittää keskustelua siitä, josko meillä voisi olla tuota fyysistä yhteiseloa. Miehen mielestä puolen yön aikaan on paras aika, joka on minulle melko mahdotonta varhaisten työvuorojen vuoksi.

Tekosyitä nuo ovat. Jos mies oikeasti haluaisi

minua, tuskin hän aina verukkeita keksisi. Paska juttu.

Olemme myös samassa oravanpyörässä. Seksin puute tekee minusta lopulta kärttyisän, enkä motivoidu yhteispeliin miehen kanssa, kun tarpeeni ohitetaan, ja tämän jälkeen olen entistä vähemmän haluttava miehen silmissä.

Se, että joutuu lähes aina "ansaitsemaan" seksin, alkaa olla todella väsyttävää.

mutta lomallahan oli koko ajan niin paljon puuhaa, ettei seksille jäänyt aikaa. Roomassakin kävimme kahdestaan "lemmenlomalla", mutta ei sielläkään mitään seksiä harrastettu, kun oli koko ajan "niin paljon nähtävää".

Meillä samanlaista, kun ollaan tehty viikonloppumatkoja tai kylpylälomailtu. Joku kai voisi luulla, että lapseton parikymppinen pariskunta harrastaisi tällaisilla lomilla hotellihuoneessa seksiä. :D

Ollaanhan me toki oltu innoissamme hotellin sängystä, mutta siitä syystä että se on niin mukava ja siinä tulee niin hyvin uni. Aamulla katsellaan sängystä käsin piirrettyjä ja uutisia, sitten lähdetään aamiaiselle.

Ilmeisesti toimitaan jotenkin "väärin", näin olen käsittänyt.

(8)

niin tuskin vuosien saatossa tilanne paraneekaan.

Eikö jo seurustelun alussa puhuta seksistä ja sen merkityksestä molemmille?

Minulle seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja samaa se on miehellekin. Olemme puhuneet aiheesta alusta alkaen ja toteuttaneet sitä myös.

Olemme puhuneet siitäkin, että kun toista haluttaa, niin silloin mennään hommaan mukaan. Kukautisten aikana seksi on toki erilaista eli ei yhdyntää (meillä).Työmatkat, sairaudet ym. ovat luonnollisia esteitä, mutta muuten ei keksitä tekosyitä tai esitetä alistuvaa tai käydä kauppaa. Sopimusasia tämäkin meillä ja ainakin tähän asti on toiminut.

Ei siinä alkuhuumassa ehtinyt tuollaisia miettiä. En oikeastaan teidä/muista missä vaiheessa seksiin puutteesta alkoi tulla ongelma itselleni (olen mies), mutta nyt neuvoisin kaikkia aloittelevia pareja selvittämään omat ja partnerin seksitarpeet ja halut ennen syvemmän suhteen kehittämistä. Niin paljon tuosta asiata jankataan.



Niin ja meillä siis päinvastainen tilanne, että naista ei kiinnosta kuin juhannuksena ja jouluna, ja tuolloinkin ihan vaan periaatteesta :(

Ei siinä alkuhuumassa ehtinyt tuollaisia miettiä. En oikeastaan teidä/muista missä vaiheessa seksiin puutteesta alkoi tulla ongelma itselleni (olen mies), mutta nyt neuvoisin kaikkia aloittelevia pareja selvittämään omat ja partnerin seksitarpeet ja halut ennen syvemmän suhteen kehittämistä. Niin paljon tuosta asiata jankataan.

Niin ja meillä siis päinvastainen tilanne, että naista ei kiinnosta kuin juhannuksena ja jouluna, ja tuolloinkin ihan vaan periaatteesta :(

Minä neuvoisin myös.

N36v.

Tiesin, että miehen kanssa halut eivät kohtaa ja haluan paljon enemmän. Seksi on minulle tärkeä asia, mutta suhteessamme oli alusta lähtien paljon muuta hyvää. Siksi silloin ajattelin ettei minun kannata luopua hyvästä miehestä vain sen seksin takia. Olin nuorempi ja naiivi enkä osannut edes arvata kuinka suuri ongelma siitä vuosien saatossa tulisikaan.



En voi olettaa, että mieheni muuttuisi. Enkä edes haluaisi seksiä, jos tietäisin sen johtuvan järkisyistä, periaatteesta tai säälistä. Olen pitänyt itseni tyytyväisenä tähän asti, mutta nyt pitkään on vaivannut tunne ja tieto siitä että tämä ei riitä. Haluan miehen kosketusta. Haluan sitä niiiiin paljon...



Nyt olen taas siinä pisteessä, jossa olin jo suhteemme alkuaikoina. Silloin päätin jatkavani, mutta nyt en enää tiedä. Jotenkin tuntuu tyhjältä kun miettii loppuelämää tälläisenä. Se salainen suhde on alkanut tuntumaan liian kiehtovalta ajatukselta...

Sen, että haluat läheisyyttä ja seksiä?

Kuulemma pärjäsi kokonaankin ilman, jos olisi pakko.

On kyllä aina keskustelujen jälkeen lisännyt muuta läheisyyttä, mutta sekin unohtuu aina parin viikon jälkeen. Seksiä silti yhtä harvoin.

Ei siinä alkuhuumassa ehtinyt tuollaisia miettiä. En oikeastaan teidä/muista missä vaiheessa seksiin puutteesta alkoi tulla ongelma itselleni (olen mies), mutta nyt neuvoisin kaikkia aloittelevia pareja selvittämään omat ja partnerin seksitarpeet ja halut ennen syvemmän suhteen kehittämistä. Niin paljon tuosta asiata jankataan.

Niin ja meillä siis päinvastainen tilanne, että naista ei kiinnosta kuin juhannuksena ja jouluna, ja tuolloinkin ihan vaan periaatteesta :(

Ensinnäkin luulen että suhteen alkuhuumassa seksiä on yleensä enemmän kuin sitten myöhemmin. Jos siinä vaiheessa kysyy toiselta, että pysyykö tämä tämmöisenä vai väheneekö myöhemmin... osaako kukaan edes vastata siihen kysymykseen sillä hetkellä. Vähän vaikee kai sitä on selvittää. Helpompi ehkä selvittää TUNTUUKO tämän ihmisen kanssa HYVÄLTÄ tai tykkääkö samoista asioista.

Oletko koskaan kysynyt suoraan onko tälle toiselle ihan oikeasti tarpeeksi ja ok "seksiä vain jouluna ja juhannuksena"? Entä jos siihen on joku syy mikä hiertää (esim. haluaa jotain erilailla) ja puhumalla vois selvitä?

mutta toisin päin.

vaimo on ollut haluton ensimmäisen lapsen jälkeen...eli n 9 v,

elämä ja parisuhde on omalta osalta mallillaan, niin hyvin kuin 3 lapsen perheessä voi olla. Ainoa mikä meillä tökkii on seksi.seksiä meillä maksimissa kerran kuussa. minulle riittäisi pari kolme kertaa viikossa..mutta en pihtaisi vaikka saisin joka päivä! viimeaikoina jopa kosketus, jos siinä on yhtään erotiikkaa mukana tai edes pieni, mitätönkään, erotiikan mmahdollisuus, on torjuttu aika voimallisesti.

joskus vaimo sanoi syyksi läheisyyden puutteen yms ja että seksi on vain rynkytystä..kun sitten panostin läheisyyteen, pysyi rakkauden portit yhtälailla kiinni..ja torjumiseksi tuleminen muuttui entistä ärhäkämmäksi. joskus jopa jälkikäteen kiukuteltiin kun pimppi kastui ja rupesikin haluttamaan...???

No enään en viitsi edes lähestyä kun lopputulos on niin usein selkeä torjuminen ja vieläpä aika ikävällä tavalla.

minunkin ajatukset ovat kuten sinulla...aika-ajoin pohdin ja mietin sivusuhdettaa..joskus ajatus on erittäin houkutteleva, toisinan taas pidän sitä liian riskinä.

no onneksi edes vilkas mielikuvitus pitää itse järjissään.

Yhdessä ollaan oltu jo yli 10v. Muut asiat ovat aina olleet suht mallillaan, mutta seksiä ei juuri ole. Miehelle ok tahti olisi kerran kuukaudessa. Minulle se ei riitä. Olen asennoitunut asiaan miljoonaan kertaan. Olemme puhuneet ja joskus on helppojakin kausia. Silloin pystyn arvostamaan sitä mitä on ja olen miettimättä sitä mikä puuttuu. Kuitenkin nyt tuo seksi on saanut enemmän valtaa ajatuksissani. Olen aina ollut hyvin seksuaalinen ihminen ja osaan toki pitää huolen itsestäni, mutta kaipaan niin paljon seksiä että olen huomannut alkavani harkitsemaan sivusuhdetta... En tiedä mitä tekisin...

Ihanteellista, jos yksiin osuu sellaiset ihmiset, joista kumpikaan ei juuri kaipaa seksiä .Luin joskus kirjan "Onko seksi turhaa" ja ilmeni, että joillekin se sitä on.

Voisihan sellainen suhde olla aika mielenkiintoinen, jossa viihdytään yhdesssä, jutellaan ja hoidetaan kotia ja puutarhaa ilman fyysisiä kontakteja. Luulisin, että tuollainen suhde on jollain tapaa haasteellisempi, mutta jos molemmilla on samat toiveet elämän suhteen, niin voi olla hyvinkin onnistunut liitto.

Minkähän verran puretaan omia paineita ja huolia seksin kautta, kun joskus olisi tärkeämpää puhua niistä?

Ei ole kyse pihtaamisesta.



http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/2011110714672102_se.shtml

Voiko sen oikeasti vain päättää? Seksi on minulle kuitenkin tärkeä asia. Kun minä rakastan niin myös haluan. Jotenkin sitä ei vain tunne oloansa täysin rakastetuksi ja halutuksi, jos seksi on vähäistä.



Olen päättänyt kestää ja olen asennoitunut tähän kaikkeen uudestaan ja uudestaan. Silti tuntuu, että ongelma vain kasvaa. Ehkä suuri tekijä oli viime vuoden seksittömyys. Miestä ei kiinnostanut joten meillä oli reilun puolen vuoden tauko.



Saan miehen suhteellisen helposti innostumaan, kun siihen panostan, mutta vaikka miehellä alkaisi seisomaan hän ei silti seksiä välttämättä halua. Lisäksi se nakertaa koko asiaa, kun tiedän että minun pitää yrittää innostaa häntä, mieheltä ei tullut ainoatakaan aloitetta vuosikausiin. Toistuvat torjumiset myös satuttavat ja saavat minut joskus miettimään miksi minä olen hänestä niin vastenmielinen etten kiinnosta siinä mielessä. Näitä ajatuksia tulee, vaikka järjellä tiedänkin ettei se ole minusta kiinni.