Olen keksinyt miten vältän joutumasta epävakaiden vertaistukiryhmään.

jos eläke on katkolla ellen mene. Lääkkeitä en huoli, tai en ainakaan syö jos määrätään. Ja vannon imeväni kaikki pöljimmätkin sekoiluideat ja kokeilen lähes jokaista jos siihen pöpien vertaistukiryhmään joudun. Eipähän mene ainakaan eläke katkolle, kun joka viikko tempaisee jotain sellaista että lanssia ja kyttiä paikalle tarvitaan.

Mut aina kannattaa yrittää päästä vähemmällä. Siitä ryhmästä ei ole mulle mitään apua, pelkkää haittaa.

Psykis tuli ilahduttamaan meidän iltaa.

vasta alussa. En ole ehtinyt vielä kauaa pöljäillä ja rajatila-diagnoosiin on viel matkaa. Mutta aina voi iskeä halu kehittyä, tässäkin asiassa, haluan ryhmän kaikista vaikeimmaksi tapaukseksi, tavoitteita siis on.

pöpien kanssa tekemisissä enkä käy mtt:ssä, sitä varmemmin paranen. Kun normaalien seurassa on pakko yrittää itekkin olla normaali, niin voi huomaamattaan parantua.

Ihailen sua, oot aika ovela! Hienoa työtä!

Jono on pitkä ja uusi ryhmä aloittaa keväällä...onpa "kivaa", että jotkut saisivat paikan mutta eivät ota sitä vastaan!

Jono on pitkä ja uusi ryhmä aloittaa keväällä...onpa "kivaa", että jotkut saisivat paikan mutta eivät ota sitä vastaan!

Meillä päin ainakin hoitoon on sitouduttava vuodeksi ja noin 40 käyntikertaa á 1½h.

Jos on jo käynyt terapiassa tietää miten vaativaa tuo on, varsinkin kun kyseessä on ryhmä.

Niissä pöpien ryhmissä ei tarjotella toisille hulluuksia. Kukaan ei neuvo sinua juoksemaan öisillä kaduilla ilkialasti ja sitten liittymään lutkamarssiin tai ottamaan yliannosta lääkkeitä tai hyppäämään sillalta junan eteen. Kuka sulle on kertonut, että pöpien ryhmissä tarjotellaan hulluuksia? Entä jos ottaisit selvää, ennen kuin muodostelet mielipiteitä.



Minä olen käynyt kahdessa hullujen ryhmässä. Niissä kerrotaan avoimesti omasta elämästä ja usein kuulee myös kannustavia ja lohdullisia tarinoita siitä, miten vaikeuksia on voitettu. Niitä ei juuri kerrota julkisuudessa. Lisäksi siellä jaetaan kokemuksia siitä, miten joidenkin elämänongelmien kanssa tulee toimeen ja mitä tehdä niistä koituvien murheiden minimoimiseksi.



Voit siis kertoa tuon lööperisi lääkärille. Hän ei tule sinua pakottamaan mihinkään pöpien tilaisuuteen. Niihin tilaisuuksiin päästään jos päästään, eikä niihin edes haluta sellaisia, joilla ei ole motivaatiota.



Käytännössä lääkäreillä on kaksi vaihtoehtoa: suositella terapioita ja määrätä lääkkeitä. Ja terapialla tässä yhteydessä tarkoitan mitä tahansa pöpien puuhaa yksilöterapiasta yhteisiin liikuntahetkiin. Lääkkeitä erilaisiin psyykkisiin vaivoihin on tyrkyllä vaikka kuinka. Ja kokemuksestani kerron, että kun niiden troppien kanssa aikansa takeroi, on kovinkin halukas vaihtamaan ne johonkin tervehdyttävämpään hoitoon.



Jos olisin viisas, en alkaisi kanssasi joopas-eipäs-keskustelua. Nyt mä kuitenkin sanon, että älä viitsi sahata omaa oksaasi poikki. Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija, paitsi siinä suhteessa, että vielä et ole keksinyt, kuinka olosi parannetaan. Lääkäreillä ja pöpilänhoitajilla taas on vuosien kokemus siitä, kuinka pöpien asiat yleensä kehittyvät. Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä sinä et ole sen kummempi latva-B kuin kukaan muukaan. Mene ryhmään ja mussuta sitten kun olet ottanut oman paikkasi siellä ja kantanut vastuuta siitä että puhut suusi puhtaaksi kauniisti ja asiallisesti. Jos vaikka muutaman kuukauden jälkeen olet yhä sitä mieltä, että olet niitä muita parempi, niin harkitse sitten muuta hoitoa.

kanidiskoporukoita?

VITUSTAKO MENIT EDES RYHMÄÄN KUN NE ON VAPAAEHTOISIA!!

KÄRSI.