Olen ehkä murtanut mieheni käsivarren luun...
Hän lähti juuri ensiapuun asiaa selvittämään. Eilisiltana tapeltiin.
Olen väkivaltainen enkä enää tiedä kuinka hillitä itseäni. Olen niin täynnä itsevihaa ja aggressiota, en vaan kestä enää yhtään mitään, mitta on niin täynnä että se kuohuu yli ihan mitättömästäkin. Lapsia en sentään lyö, miestä kyllä ja se on niin ällöttävää kun en pysty enää kontrolloimaan itseäni. Olen sairas ja sekaisin.
Ja käyn jo puhumassa ammattiauttajalle, ei auta mitään. Tuhoan omani ja läheisteni elämän. En tiedä enää mitä voisin tehdä.
Kommentit (5)
Kenenkään, ei siis miestenkään, tarvitse elää väkivaltaisessa parisuhteessa.
Lapset kärsivät vanhempiensa väkivallasta vaikka eivät olisi väkivallan kohteena.
En antaisi sinulle lähivanhemmuutta vaan saisit olla etä, joka tapaa lapsia valvotusti ihan niin kuin väkivaltaiset isätkin.
jonka haluat antaa lapsillesi siitä kuinka riitatilanteessa toimitaan?
Mitäs kun ne isompana paukkaa sua turpaan jos eivät saa mitä haluavat?
Erotkaa jos et osaa olla ihmisiksi ja lapset annat sitten muuten isänsä huollettavaksi.
Eilenkin olimme molemmat selvinpäin. Olemme ihan ns. normaaleja työssäkäyviä ihmisiä. Mutta minussa on jokin niin pahasti vialla etten tiedä mitä tehdä... ja nyt ollaan luisuttu tähän väkivaltaan. Enkä osaa edes selittää miksi niin teen. Olen niin epätoivoinen, haluan että toinen ymmärtää, minusta tuntuu niin järjettömän pahalta. En tiedä. Ennen löin ja vahingoitin itseäni ja nyt teen sitä miehelle.
Tiedän, että tuhoan meidän kaikkien elämää. Mies just ennen lähtöään kysyi, miksemme me voi vain olla onnellisia. Niin, miksemme. Mikä minulla on.
Soitin just ja varasin taas uutta aikaa ammattiauttajalle. Tuntuu vaan, että minua on mahdoton auttaa kun en itsekään tiedä MIKSI teen näin kuin teen.
ja pyydä lääkäriltäsi rauhoittava lääkitys. Miehen kanssa asumusero ja ero. Luuletko muka, ettei lapset tiedä ja kärsi käytöksestäsi?
Lue sellaisesta kuin ahdistuneisuushäiriö tai rajatila-häiriö. Voisiko sinulla olla se?
Mutta miksi käytät väkivaltaa? Miksei sanat riitä?