Lue keskustelun säännöt.
Nyt päiväkodin "kauheuksiin" mielipiteitä!!
02.11.2011 |
Olen lto. Mietimme työporukalla tätä viikonlopun iltasanomissa olevaa "kauhujen pk" -juttua ja eritoten ulkoiluaikaa (josta useampi teksti "hoitajat seisovat ringissä..")
Haluaisinkin kysyä teiltä vanhemmat, miten haluaisitte meidän seisovan/toimivan?
Meillä suht pieni piha, edustalta näkee parhaiten koko pihamaalle. Aikuisia ulkoilussa on 2-4 (lapsimäärästä riippuen, pieni päiväkoti siis kyseessä). Sisällä ollessamme on toiminta lähes koko ajan ohjattua, askartelua, musiikkia, liikuntaa, loruttelua tms. Koska meillä on erittäin pienet ja epäkäytännölliset tilat sisällä, meillä ei leikkejä isolla lapsiporukalla voi hyvin toteuttaa, koska jo melutaso nousee todella kovaksi sisätiloissa (aiheuttaa mm. levottomuutta, keskittymisen puutetta tms.) joten leikit sisällä painottuvat ennen aamupalaa sekä ennen välipalaa (koska tällöin vähemmän lapsia "paikalla"). Mietimme, että jos vanhempien toiveesta vedämme ulkoiluhetketkin "ohjattua" toimintaa, vapaata leikkiä ei juuri päivän ajaksi jää.
kuinka moni vanhempi viikonloppuisin ohjaa lasten ulkoilua kotioloissa? ettekö luota siihen, että lapset ovat turvallisissa käsissä, vaikka saavatkin leikkiä pihalla vapaasti? Tottakai keksimme tekemistä, ohjaamme tarvittaessa, ratkaisemme ristiriitoja tms. ja alle 3-vuotiaat on tietenkin asia erikseen (puhun siis 3-6 -v.)
Saatamme jopa mennä lähimetsään, jossa lapset saavat tietyllä alueella "juoksennella" vapaasti, rakentaa majaa tms. samalla kun aikuiset "vain" seisovat.
Ja toiseksi, tämä "rinkiteoria". seurasin tämän viikon ulkoiluja meidän pk:ssa, ja kertaakaan tällä viikolla tai aikaisemmin (muistini mukaan) kukaa ei ole seisonut ringissä. Ihan me seisomme parettain tai jos on enempikin RIVISSÄ, koko ajan pälyillen ympärillemme. En usko, että kukaan ammattikasvattaja (joka vähääkään työstään välittää) voisi jättää lapset ulkoilemaan oman onnensa nojaan. Tulkaa rohkeasti paikalle ja kyselkää, miksi näin, se on täysin perusteltua (ainakin meillä) ja antakaa palautetta, miten haluaisitte juuri teidän Nico-Petterin kanssa leikittävän ulkona(kin).
Työ voi näyttää helpolta "ringissä seisomiselta" päivät pitkät, mutta totuus on toinen. Tottakai on vaativampiakin ammatteja, mutta vastuu on kuitenkin suuri ja siihen nähden, mitä suomessa on päiväkoteja ja mitä niissä on sattunut hoidon laiminlyönnin tuloksena, on meillä asiat aika hyvin ja vastuullisia ammattilaisia löytyy aivan varmasti joka päiväkodista.
Haluaisin myös kommentoida tätä "olen päiväkodissa työskennellyt 2kk ja kerron kokemuksesta.." -juttua, että todennäköisimmin nämä ovat työllistettyjä avustajaksi palkattuja henkilöitä, tuskin kukaan 3-4 vuotta yliopistossa opiskellut päättää 2kk jälkeen lopettaa uransa. Ja näillä työllistetyillä ei ole minkäänlaista kuvaa ja hajua etiikasta ja pedagogiikasta.
Pitkä teksti, mutta pakko vastata, ihan jo ammatinarvostuksen vuoksi.
ja sitä en tarkoita etteikö puutteita olisi, aivan takuulla on, mutta pääsääntöisesti uskoisin lto:n ja lh:n tekevän parhaansa NIILLÄ resurseilla, jotka ovat käyetettävissä.
Kommentit (38)
Älä sinäkään. Meillä on takana 12 vuotta päiväkotia yhteensä ja kurjat jutut, jotka eivät edes olleet mitenkään isoja juttuja jäivät kahteen tai kolmeen, eli kun ei oltu tyytyväisiä ja annettiin palautetta siitä.
Joo ja ollaan ihan tavallinen normiperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan liian vähän. Tunti silloin tällöin, usein on ns. leikkipäiviä, jolloin ei ole käytännössä mitään ohjattua, toki leikkivälineitä saattaa olla enemmän kuin yleensä. No tässä pk:ssa painotetaankin nimenomaan "vapaaseen leikkiin", askarteluja, lauluhetkiä yms. on ehkä kerran kahdessa viikossa.
päiväkodeista. Tärkeää työtä pienellä palkalla. Kyllästyttää iltapäivälehtien jutut. Yritetään repiä otsikoita kun tiedetään niiden vetävän. Olette arvostuksenne ansainneet!
Mun mielestä lapsia ei tarvitse leikittää ulkoiluissa.
Meidän päiväkodissa hoitajat olivat hajaantuneet vähän pitkin pihaa. Jostkut pareittain, jotkut yksin seisomaan. En muista että kaikki olisivat kertaakaan olleet ringissä, mutta kai sekin olisi pienessä pihassa ihan ok, pääasia että koko ajan hoiatajat näkee mitä pihassa tapahtuu, ja reagoi siihen. Ehkä joillain on kokemusta siitä, että tullessaan hakemaan 3-vuotiastaan ei kukaan hoitajista tiedä missä lapsi on, tai nähnyt kun lapsi itkee pihalla, eikä kukaan aikuisista mene lapsen luokse. Ainakin tällaisia juttuja itse olen kuullut, ja sehän kuulostaa kauhealta. Mun hakiessa lastani hoitaja tiesi aina missä lapseni leikkii ja mitä leikkii. Sen enempää puuttumista en usko lapsenikaan kaivanneen pihalla ollessaan.
.. me emme todellakaan ohjaisi leikkejä sisällä niin paljoa, jos leikkeihin olisi paremmat mahdollisuudet!!
päiväkodin rakennustekniikka on pääsääntöisesti 1 iso tila, eteinen ja lepohune. 21 lasta leikkimään tähän n. 50 neliön yhteistilaan on haastavaa leikkien onnistumisen kannalta. on toki hetkiä päivässä, jolloin se onnistuu (kuten mainitsin ennen aamupalaa, päiväunilta herättyä, ennen välipalaa).
Tottakai vapaat rakenteluleikit, piirtäminen ns. pikkuleikit on toteutettavissa sisätiloissa ja näin tehdään, mutta suuremmat mielikuvitusleikit (poikien "rosvo ja poliisi" tms.) ovat meillä ulkoleikkejä.
Me kiikuttelemme lapsia ja ohjaamme tarvittaessa edelleen ulkona, kiipeilymahdollisuutta meidän ankealla pihalla ei valitettavasti (pyynnöistä huolimatta) ole.
En väitä sitä, etteikö epäkohtia olisi, aivan varmasti on. Mutta harvemmin ne johtuvat siitä, että työntekijät eivät tekisi työtään, vaan kyse on resursseista.
Juoruiluun pihalla. Mitä me juorutaan? Puhutaan lapsen/lapsien asioista, kyllä, omista asioista, kyllä (kuka ei työpäivän aikana sitä tee?? ammatissa kuin ammatissa?) puhumme lapsen olemisesta, käytöksestä, mitä voisimme tehdä jatkossa tms. Normaalia kasvatuskeskustelua. Mietimme myös onko kotona sattunut jotain, jos lapsi on erityisen levoton tms. ja sitä, miten voimmme toimia. Sairasta vallankäyttöä en tunnusta. Millä tavalla ilmenee?
perhepäivähoitoa arvostan itsekin, omanikin ovat siellä, sitä en kiistä missään tapauksessa.
Kaikki mainitsemasi asiat ovat puhtaasti meistä riippumattomia, me emme voi sille mitään, että lapsiryhmät ovat suuria, sijaisia ei saada tms. mutta teemme niillä resursseilla parhaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vapaa leikki on lapsen työtä!!! TÄRKEINTÄ!
Vapaan leikin arvostus on hävinnyt jossain mutkassa, jota täytyy ihan oikeasti miettiä, missä välissä ja miten toteutettuna. Hienoa jos teidän päiväkodissa on siihen mahdollisuus!
(toki muukin on tärkeää, mutta ei niin tärkeää!!)
AP
vanhempi muuten on joskus antanut päiväkotiin positiivista palautetta? Mä tulkitsen omaa ryhmääni niin että jos ei palautetta kuulu,kaikki on vanhempien mielestä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei todellakaan hyvässä päiväkodissa tarkoita sitä että lapset juoksee ja riehuu ja aikuiset juo kahvia. Leikkihetket on parhaita tilanteita tarkkailla lasta ja ryhmää. ammattitaitoinen lto tai lh osaa ohjata kauniisti myös näitä hetkiä niin että lapsi siitä hyötyy. (leikinvalinnat,kaveruussuhteet yms yms)
Minä olen nähnyt niitä päiväkoteja, joissa hoitajat seisovat pihalla ringissä eivätkä reagoi vaikka metrin päässä lapsi itkisi silmät päästään.
Onneksi olen nähnyt myös semmoisia päiväkoteja, joissa hoitajat katsovat miten lasten ulkoilu sujuu. Puuttuvat ristiriita- ja vaaratilanteisiin, lohduttavat itkevää lasta, auttavat yksinäistä lasta löytämään kaverin, auttavat tarvittaessa lapsia keksimään leikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan heti usko ettei leikkiä ole mahdollista sisällä toteuttaa,jos koet sen niin tärkeäksi kuin sanot,löydät siihen kyllä keinot. Onko koko ryhmän oltava kerralla ulkona?Porrastakaa ulkoilua---)sisällä enemmän tilaa. Toinen aikuinen pitää ohjattua hetkeä,loput lapset leikkii. Rakentakaa hyllyillä yms pienempiä tiloja eri leikeille isojen tilojen sisälle. ja melutasohan ei nouse jos aikuinen saa lapset järkevästi sijoittumaan eri leikkeihin joihin lapset myös siis sitoutuvat itse. Miettikää näitä asioita kunnolla,ei aina voi myöskään vedota tiloihin!! t.10 (tai joku....)
mä olen ihmetyksellä lukenut tätä päivähoitokeskustelua. OMat kokemukset on täältä ruuhkasuomesta paristakin eri kunnasta. Mulla on nimenomaan lähes pelkästään hyviä kokemuksia päiväkodeista. On ohjattua toimintaa ja vapaata leikkiä. Mä ymmärrän vapaan leikin tärkeyden, mutta koska meillä on maltilliset hoitopäivät, niin mun mielestä on kivaa, että siihen päivään mahtuu metsäretkiä, askartelua, musiikkituntia jne.
Mä en odota hoitajan erityisesti leikkivän lasten kanssa, mutta laittavan leikit käyntiin, ohjaavan sitä eteenpäin jne. Ja lasten puheiden perusteella tämä tapahtuu, sen näkee siitäkin kun katsoo lasten leikkiä koko ajan, tuovat siihen uusia juttuja, jotka ovat päiväkodissa oppineet.
Mun mielestä erityisen outoa näissä keskusteluissa on se, että päivähoidon työntekijät mustamaalaavat päiväkotia eniten. Jotenkin tuntuu, että mun lapset käy ihan erilaisessa päiväkodissa kun joidenkin lehtijuttujen perusteella voisi päätellä.
Ainakin Helsingin päivähoidon teettämissa asiakastutkimuksissa tulee pääsääntöisesti hyvää palautetta. Se täytetään nimettömänä netissä, joten ei vaikuta oman lapsen hoitoon siinä esitetyt mielipiteet.
Negatiivista sanottavaa mulla on lähinnä lomajärjestelyistä ja täyttöasteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perhepäivähoidosta, ryhmiksestä ja nyt päiväkodista eskarin muodossa.
Minulla on pelkkää hyvää sanottavaa tähän saakka. En tietenkään tiedä, mitä pienten ryhmissä tapahtuu, mutten tunnista oman lapseni esikoulusta mitään noista kauhukuvista. En myöskään usko, että moni ottaa iltapäivälehtien lööppejä kovin tosissaan.
Ainakaan eskari-ikäiset (+ ryhmän viisivuotiaat) eivät nähdäkseni tarvitse eivätkä ainakaan halua aikuisen puuttumista pihaleikkeihinsä niin kauan kuin leikit sujuvat hyvin. Ja työkavereiden kanssa juttelemiseen jokaisella on oikeus. En itse edes haluaisi tehdä töitäni ihmisen kanssa, joka ei mitään juttelisi.
Nuo vallankäyttökommentit tuntuvat minusta kummallisilta ilman konkreettisia esimerkkejä. Ei kai missään ryhmässä voi toimia ilman sääntöjä?
Kaikki kunnia ammatti-ihmisille, jotka tekevät työtään pienellä palkalla ja kaikenlaisten ristipaineiden keskellä. Törkeää syyllistää koko ammattikunta muutaman henkilön vuoksi.
Joka ammatissa on omat mätämunansa, se on fakta. Kukaan ei tietenkään halua omalle kohdalleen epäpätevää terveyskeskuslääkäriä, katsastusmiestä tai Kelan virkailijaa. Silti aina jonkun kohdalle sellainenkin osuu. Mikä tekee päiväkodin työntekijöistä ja opettajista muita ammattikuntia kummemman? Suurin osa varmasti pyrkii tekemään työnsä niin hyvin kuin voi.
perhepäivähoidosta, ryhmiksestä ja nyt päiväkodista eskarin muodossa. Minulla on pelkkää hyvää sanottavaa tähän saakka. En tietenkään tiedä, mitä pienten ryhmissä tapahtuu, mutten tunnista oman lapseni esikoulusta mitään noista kauhukuvista. En myöskään usko, että moni ottaa iltapäivälehtien lööppejä kovin tosissaan. Ainakaan eskari-ikäiset (+ ryhmän viisivuotiaat) eivät nähdäkseni tarvitse eivätkä ainakaan halua aikuisen puuttumista pihaleikkeihinsä niin kauan kuin leikit sujuvat hyvin. Ja työkavereiden kanssa juttelemiseen jokaisella on oikeus. En itse edes haluaisi tehdä töitäni ihmisen kanssa, joka ei mitään juttelisi. Nuo vallankäyttökommentit tuntuvat minusta kummallisilta ilman konkreettisia esimerkkejä. Ei kai missään ryhmässä voi toimia ilman sääntöjä? Kaikki kunnia ammatti-ihmisille, jotka tekevät työtään pienellä palkalla ja kaikenlaisten ristipaineiden keskellä. Törkeää syyllistää koko ammattikunta muutaman henkilön vuoksi. Joka ammatissa on omat mätämunansa, se on fakta. Kukaan ei tietenkään halua omalle kohdalleen epäpätevää terveyskeskuslääkäriä, katsastusmiestä tai Kelan virkailijaa. Silti aina jonkun kohdalle sellainenkin osuu. Mikä tekee päiväkodin työntekijöistä ja opettajista muita ammattikuntia kummemman? Suurin osa varmasti pyrkii tekemään työnsä niin hyvin kuin voi.
ja kaikki tytöt saavat punaisen kansion. Paitsi yksi lapsi, jolle ei "riitä" kansiota, hän saa muovitaskun. Tai lapset jaetaan eri ryhmiin leikkimään, kauppaleikkiin haluava Emmi ei kolmeen viikkoon sinne pääse vaan joutuu tekemään palapelejä, koska hoitajien mielestä se on oikein. Tai aamulla kysytään synttärisankarilta, mikä laulu lauletaan ja Teemun synttäripäivänä sanotaan, että tänään saa laulun valita Severi, koska hänellä on synttärit viikonloppuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eiköhän selkopäiset fiksut aikuiset ole pääsääntöisesti hyvin tyytyväisiä päiväkoteihin. Ne vinkujat ovat yleensä niin opetus- kuin sotepuolellakin niitä, jotka eivät ole kovin vahvasti elämässä kiinni ja joilla vähiten olisi "varaa" valittaa. :)
Jos elettäisiin mun ideaalimaailmassani niin päiväkodeissa ei ulkoiltaisi ollenkaan niin paljon kuin nykyään. Mutta se on suomalainen perinne ja ilmeisesti nk. toiminnallisesti suuntautuneet tarvitsevat paikan ja aikaa purkaa sitä toiminnallista energiaansa. Rauhallisemmat lapsethan usein viihtyvät paremmin sisällä, mutta päivät joudutaan rakentamaan sen toisen ryhmänosan mukaan. Rauhallisemmille lapsille joku ohjattu ulkoilu tai retki voisi olla antoisampi, mutta ymmärrän hyvin että se ei ole mahdollista. Toisaalta sit mielessä käy, että miten monessa muussa maassa nämä jutut toimii niin paljon paremmin: onko meillä erityisen paljon ap:n mainitsemaa levottomuutta ja keskittymisen puutetta? Ideaalimaailmassa pk:ssakin olisi varmaan "tasoryhmät", joissa toiset voisivat saada enemmän varhaiskasvatusta ja toiset sillä välin voisivat purkaa pihalla liikaa toiminnallista energiaansa?
Ulkoillessa aikuisten tulee tietty valvoa lapsia. Valvoessa voi oikein hyvin jutella jotain toisen aikuisen kanssa samalla kun pitää katseen tiukasti valvomisessa. Autoillessa on mielestäni joskus nähtävissä vähän sama efekti. Hyvä kuski pitää koko ajan silmällä joka suunnasta tulevia autoja ja niiden etenemisnopeuksia, mutta pystyy silti käymään samalla kevyttä keskustelua.
Mun kolme lasta on aloittaneet päiväkodit 3-vuotiaana kun olen itse palannut töihin. Nyt on ovat jo koulussa ja meillä on kotona puolivuotias vauva. Mä aion olla sen kanssa myös kotona sen kolme vuotta.
Kaikenkaikkiaan olen ollut ihan tyytyväinen omien lasteni hoitopaikkoihin. Mutta joskus olen joissain päiväkodeissa kauhulla katsonut niitä ihan pienimpiä kun ulkoilevat ja sääliksi on käynyt.
Mun on tehnyt niin pahaa kun ne itkee yksin pitkiäkin aikoja, ilman että kukaan lohduttaa.
Erääss päiväkodissa akat vaan juorusi, kun n. vuoden ikäinen seisoi rattaiden vieressä piti niistä kiinni ja itki lohuttomasti.
Olin omia lapsia hakemassa ja seurasin sitä vähän aikaa. Mä menin siitä niiden pienten pihan poikki ja menin sen vauvan luokse. Tosi kurja kun toinen nyyhkytti ja nikotteli mun sylissä, itku kuitenkin loppui. No, ei siinä tarttenut kauan olla kun yksi hoitaja huomasi asian ja sitten tuli kyllä paikalle.
Toi on jäänyt niin mieleen että en tosiaankaan vie tätä nuorinta vielä päiväkotiin. Sinnitellään kotihoidontuella ja kun se loppuu niin vasta sitten palaa taas töihin.
eiköhän selkopäiset fiksut aikuiset ole pääsääntöisesti hyvin tyytyväisiä päiväkoteihin. Ne vinkujat ovat yleensä niin opetus- kuin sotepuolellakin niitä, jotka eivät ole kovin vahvasti elämässä kiinni ja joilla vähiten olisi "varaa" valittaa. :) Jos elettäisiin mun ideaalimaailmassani niin päiväkodeissa ei ulkoiltaisi ollenkaan niin paljon kuin nykyään. Mutta se on suomalainen perinne ja ilmeisesti nk. toiminnallisesti suuntautuneet tarvitsevat paikan ja aikaa purkaa sitä toiminnallista energiaansa. Rauhallisemmat lapsethan usein viihtyvät paremmin sisällä, mutta päivät joudutaan rakentamaan sen toisen ryhmänosan mukaan. Rauhallisemmille lapsille joku ohjattu ulkoilu tai retki voisi olla antoisampi, mutta ymmärrän hyvin että se ei ole mahdollista. Toisaalta sit mielessä käy, että miten monessa muussa maassa nämä jutut toimii niin paljon paremmin: onko meillä erityisen paljon ap:n mainitsemaa levottomuutta ja keskittymisen puutetta? Ideaalimaailmassa pk:ssakin olisi varmaan "tasoryhmät", joissa toiset voisivat saada enemmän varhaiskasvatusta ja toiset sillä välin voisivat purkaa pihalla liikaa toiminnallista energiaansa? Ulkoillessa aikuisten tulee tietty valvoa lapsia. Valvoessa voi oikein hyvin jutella jotain toisen aikuisen kanssa samalla kun pitää katseen tiukasti valvomisessa. Autoillessa on mielestäni joskus nähtävissä vähän sama efekti. Hyvä kuski pitää koko ajan silmällä joka suunnasta tulevia autoja ja niiden etenemisnopeuksia, mutta pystyy silti käymään samalla kevyttä keskustelua.
Poikani pudotettiin keinusta eskarin ensimmäisellä viikolla. Pihassa ei ollut yhtäkään aikuista valvomassa eikä kukaan halunnut kuulla asiasta vaan lapselle sanottiin, että isot pojat eivät kantele. Kotona poika oli omituisen väsynyt ja meni nukkumaan samantien. Kun otin sinistä paitaansa pois, paljastui selästä isot ruhjeet ja tajusin, että tumma paita oli imenyt itseensä verta. Lapsi samantien lääkäriin: aivotärähdys ja todennäköisesti potkuista ja hiertymistä tulleita ruhjeita selässä.
Päiväkodissa otin asian esille niin vastaus oli, että "me nähtiin se kyllä ikkunasta, ei siinä mitään tapahtunut".
Lapseni on rauhallinen, pitkäpinnainen ja isompien sisarusten kanssa tottunut jakamaan asioita. Siihen hän ei ole tottunut, että päiväkodissa väkivalta on sallittua.
Mutta minähän en olekaan selkopäinen ja fiksu, enhän?
En siis voi ymmärtää taikka tulkita oikein asioita mitä näin tapahtuvan päiväkodissa? Vai mitäköhän tässä pitäisi ymmärtää ja miten, kun en ole ns. alan ammattilainen. Jos pieni lapsi ei suostu syömään ja hoitaja vain työntää "väkisin" ruokaa suuhun niin miten se tapahtuma pitäisi ymmärtää? Lapsi oksentaa lopulta pöydälle :( Yksi ikävä esimerkki vain... Ja miten sitten on mahdollista että minut jätettiin yksin 20 lapsen kanssa kun muut lähtivät palaveriin????? Siis ihan vain avustajana olin.... Ei koulutusta eikä juurikaan kokemuksia lapsista jne....
toihan on ihan poliisiasia jo!
t: ap
-joka ei kuulemma voi tajuta etiikasta mitään ;)- sanoisin omasta kokemuksesta, että päiväkodeissa on valtavia eroja. Minun lapseni ovat olleet niin hyvissä kuin huonoissakin päiväkodeissa, ja näiden välillä on johtamiskulttuurissa ollut aivan päinvastaiset prioriteetit. Tämä on tullut esiin ihan vanhempainilloissa johtajan puhuessa, mitä asioita korostuu, ja se näkyy kyllä pk:n arjessa ja toiminnassa vahvasti.
On kurjaa, että nyt myös kaikki hyvät hoitajat (joita on varmasti 99%) saavat kyräilyä ja epäluuloa osakseen. Kuitenkin nämä asiat ovat tärkeitä nostaa esiin, eiköhän keskustelu laannu lööppitasolta rakentavaksi ennen pitkää (kuten useimmiten käy) ja lopputulos on varmaan parempi päivähoito!
näkee kyllä juoruilun, syrjinnän, ilkeyden, sairaan vallankäytön jne.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi lapsen elämän tulee olla koko ajan ohjattua. Sisällä lapsi ei saa hetkeäkään olla vain hän vaan on loruteltava, laulettava, kuunneltava satuja jne. tuokio toisensa jälkeen. Valitettavasti juuri tällä se pedagoginen lto tuhoaa lapselta kaiken oma-aloitteisuuden ja osaamisen. Siksi syntyy huutoa, kun on yhteisleikin aika: jokainen haluaisi edes hetken verran päivän aikana olla subjekti eikä aina objekti.
Perhepäivähoitaja kykenee 4 hoitolapsen kanssa "leikkimään" heidän kanssaan eli keinuttamaan keinua, ihailemaan hiekkakakkuja, kannustamaan kiipeilyssä jne. Päiväkodin hoitajat eivät tähän pysty, koska jo lapselle puhuminen herpaannuttaa heidän tarkkailunsa?
Haluan, että päiväkodin aikuiset ovat lapsille läsnä, heidän kanssaan. Eikä niin kuin nyt, lapsia ylempänä, lapsia komentavina mutta ei ikinä kannustavina.
Ja ne ohjatut sisäleikit voisi muutamaksi viikoksi lopettaa ja antaa lapsille mahdollisuus käyttää aivojaan.