Lue keskustelun säännöt.
Hävettää!!! Menin nolaamaan itseni enkä tajunnut edes sitä!!!
02.11.2011 |
Olin uimahallilla tuomassa lastani uimakouluun ja näin siellä yhden naisihmisen jonka lapsi oli aikanaan samassa tarhassa kuin omani.
Siellä loppui juuri toinen uimakurssi ja pian alkaa se, jossa oma lapseni on.
Näin siis naisen ja sanoin "Moi! Ei olla aikoihin nähty (yli 2 vuoteen ei nähty!), mitäs teille kuuluu? Nainen hymyilee, nauraa mielestäni tekonaurua ja sanoo että ihan hyvää.
Kysyn: "Onko teidän Maria tulossa tuohon uimakouluun mikä alkaa kohta?" En nähnyt hänen lähellään lasta.
Nainen:"Minun tyttäreni on juuri tulossa tuolta kurssilta."
Minä: "No niin, ajattelinkin että Maria on vielä liian nuori tuohon kurssiin mihin mun lapsi menee."
Nainen nauraa mielestäni oudon kovalla äänellä, kuin tekonaurua tai sitten nauraa paniikissa.
Minulla on vauvani sylissä mitä nainen ei ole nähnyt koskaan ennen eikä tiennyt, että olen raskaana, emme siis ole nähneet yli kahteen vuoteen. Hän ei myöskään sano että ai sulla on uusi vauva tms. Hän sanoo kyllä että hymyileepäs vauva nätisti jne, kohteliaisuuksia ja nauraa sitä outoa, todella lujaa "paniikkinaurua".
Sitten kumarrun vastaamaan jotain lapselleni joka on vieressäni. Nousen ylös ja tämä tuttu nainen on kadonnut. En näe häntä enää missään.
Vien lapseni uimaopettajan luokse ja menen ulos kävelylle. Menee noin 30 minuuttia ja tajuntaani iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta: Eihän tuo nainen ollut Marian äiti!!!!!!!!! Muistan Marian äidin kasvot, lapseni leikki joskus Marian kanssa 2 v sitten.
En millään saa päähäni tuon tapaamani naisen lapsia. Siellä samassa tarhassa yksi niistä oli mutta en muista. Eikä hänellä ole MARIAA!!!!!
Kyllä hävettää :(
Kommentit (5)
Siis luulin tätä naista Marian äidiksi.
Maria-tyttö oli samassa tarhassa lapseni kanssa.
Kysyin tältä naiselta, jota luulin Marian äidiksi, että "Onko Maria tulossa tähän kurssiin?"
Nainen, joka ei ole Marian äiti vaan jonkun muun, en muista kenen, ei sanonut että ei hän ole Marian äiti, joten jatkoin vain itseni nolaamista!
Sanoin että ai niin Mariahan on vielä liian nuori tähän...
Nainen pakeni paikalta!
Ymmärsitkö?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anna olla, kohta tulee joku toinen asia mikä hävettää kauhistuttaa tai ahistaa. sellasta tää elämä on... harmi vaan et nuo asiat musitaa paljon pitempää kuin hyvät muistot
että luultavasti se nainen ei edes tunnistanut/muistanut minua. Olisikohan niin? Kun ei sanonut mitään että ai sulla on vauva tms. Yleensähän se noteerataan sanalla tai parilla?
Parasta olisi, jos hän ei muistaisi minua emmekä näkisi enää koskaan!!! Eikä menisi sanomaan jutusta oikealle Marian äidille! Muistaakseni he ovat tuttuja. Ainakin lapset oli samassa tarhassa.
Miten muisti voi ollakin näin huono! Ja miksi menin sanomaan sen nimen! Olisin vaan kysynyt, että onko sullakin pikku uimari tms. neutraalia! Mutta olin niin varma, en ajatellutkaan muuta, kuin että sehän on se Marian äiti!
ap
Olin eräässä työseminaarissa. Matkalla läheiseen lounasravintolaan eräs etäisesti tietämäni mies kysyi minulta "saitko sä Maija sen tietokoneesi sitten toimimaan?" (Nimeni on Tiina), katsoin häntä vähän kummissani (en tajunnut korjata, etten ole Maija), vaan sanoin "öööh, ei mulla ole kyllä ollut koneen kanssa ongelmia". Mies jatkoi "sullahan hajos se siellä laivaseminaarissa", minä mutisin jotain epäselvää ja jatkoin juttua toisen kanssa.
Jälkikäteen tajusin, että hän sekoitti minut erääseen toiseen ihmiseen. En kuitenkaan ajatellut että hän olisi ollut erityisen nolo. Nolompana pidin itseäni, kun en vaan reippaasti sanonut: "en ole Maija vaan Tiina".
Että silleen.
mitvit juuri tapahtui