Joululahjoista isänpäivälahjoihin: mitäs teidän isit

saa multa Aku Ankka-kansioita :D Niitä on toivonut ja mietin säästänkö joululahjaksi mut olkoon..Lapsilta pitäis vielä jotain kehittää, lapset 2v2kk ja 5kk joten ei nyt mitään mahdottomia odoteta :D Mutta luulisin et joku kuvalahja, esim. canvas-taulu missä isä ja tyttäret.

Mies saa korkeintaan muksujen tekemät jutut.

Itse olen tehnyt villasukat. Keitetään kahvia ja syödään varmaan jätskiä.

minulta ennen kuin sen penskat tuo sille niiden tekemiä "askarteluja"

joten eipä se minulta isänpäivälahjaa odota. :D

Omalle isälle suklaata ja kirja.

miehen poika ei valitettavasti oo sillon täälä, mut minä ja meidän vauva viedään mies/isä syömään. Joku lahjakin hommataan, kunhan keksitään et mikä.... :)

kirjan ja mies saa vauvan valokuvilla kuvitetun kalenterin ensi vuodelle, koska tarvitsee sellaista töissä.



Ja ihan typerää alkaa taas heti jankkaamaan, miten se mies ei ole puolisonsa isä. Meillä ainakin vauva on niin pieni vielä, ettei osaa tehdä tai ostaa lahjaa, joten autan vähän. Ja aion auttaa kyllä ihan niin pitkään kun hän apua haluaa tai tarvii, joten meidän perheen isi saa ainakin lahjan - on se sitten vaimon tai lapsen tekemä tai ostama.



Lisäks kakkua on tarjolla kaikille, vaikka kaikki ei isejä (miten tuo taipuu?!) olekaan! Muuten ihan perussapuskat tarjolla.

no eihän se avomies isäni ole, joten eipä se minulta isänpäivälahjaa odota. :D Omalle isälle suklaata ja kirja.

siis joo, ei ole SUN isä, mutta on LASTESI isä, sinun miehesi yms, niin kyllä mielestäni hän silloin on muistamisen arvoinen isänpäivänä.. Meillä onneksi muistetaan molemmin päin, ihan pýytämättä, isän-/äitienpäivänä, kuten myös syntymäpäivänä, hääpäivänä, ystävänpäivänä jne... Minä hommasin miehen lapsen puolesta lahjan viime vuonnakin isänpäiväksi, ihan vaan siksi että rakastan ja arvostan miestäni, mutta te itsekäät ämmät ette tietenkään voi muistaa miestänne, jonka ansiota olette lapsenne saaneet, koska eihän hän ole TEIDÄN ISÄNNE.. Voi v*tun urpot!!

Kiva, että kerrankin löytyi toivomus! Ja vielä sellainen, josta on mullekin iloa! :D



Pöydän antimet saa hoitaa jokin ruokaravintola... Meillä ei usein ole varaa käydä ulkona syömässä, joten näinä juhlapäivinä käymme. Äitienpäivät, isäinpäivät, synttärit, jne. Muuten käydään ehkä korkeintaan kerran kuukaudessa, kun toinen meistä on kotona kotihoidontuella.



Kotona keittelen kahvit ja pistän jotain pullaa ja karjalanpiirakkaa pöytään. Kakkua mies ei halua. Isäni tulee meillä käymään kahvilla, eikä hänkään sen kummempia tarjoiluita kaipaa. Itse ehdotti että tulisikin meille ja sopii mulle hyvin :) Hän ei halua lahjaa, mutta ollaan välillä jotain viety. Varmaan vain kukkanen sekä lapsen tekemä kortti. Lapsi tekee myös omalle isälleen kortin, on varsin innokas piirtäjä/askartelija/maalaaja nuoresta iästään huolimatta.

Ja käydään isänpäivänä yhdessä koko koko suvun voimin ulkona syömässä.



Minultä hän saa lahjakorttipaketin, jossa on isänpäivästä seuraavalle vklopulle varattu lapsille hoitopaikka, meille kahdelle hotelliyö, pöytävaraus tunnelmalliseen ravintolaan ja konserttiliput.

no eihän se avomies isäni ole, joten eipä se minulta isänpäivälahjaa odota. :D Omalle isälle suklaata ja kirja.

siis joo, ei ole SUN isä, mutta on LASTESI isä, sinun miehesi yms, niin kyllä mielestäni hän silloin on muistamisen arvoinen isänpäivänä.. Meillä onneksi muistetaan molemmin päin, ihan pýytämättä, isän-/äitienpäivänä, kuten myös syntymäpäivänä, hääpäivänä, ystävänpäivänä jne... Minä hommasin miehen lapsen puolesta lahjan viime vuonnakin isänpäiväksi, ihan vaan siksi että rakastan ja arvostan miestäni, mutta te itsekäät ämmät ette tietenkään voi muistaa miestänne, jonka ansiota olette lapsenne saaneet, koska eihän hän ole TEIDÄN ISÄNNE.. Voi v*tun urpot!!

Nyt kyllä repesin, katkesin ja halkesin naurusta. Urpoksi haukkuu muita kun ite tolla tavalla riehuu jonkun isänpäivän vuoksi nettipalstalla. Hahahaha. Äksdee, ei voi muuta sanoa.

Niin ja enpä ole avokkini kanssa lapsia väkertänyt. Plus meillä osoitetaan arvostusta muulla kuin krääsällä. Miehelleni riittää kyllä kortti lapsilta ja heidän laittamansa aamiainen. Sitten mies saa isänpäivänä vapaapäivän. Ei ole parempaa lahjaa äidille / isälle kuin yksi päivä rauhassa omissa puuhissaan ilman keskeytyksiä ja ikuista kitinää sun muuta jokapäiväistä arkitouhua. Palkkio siitä, että jaksaa olla hyvä isä / äiti ja panostaa perheeseensä täysillä ne joka ikisen loput 364 päivää vuodessa (joo joo, joskus muullonkin otetaan omaa aikaa yhessä tai kaverien kanssa, mutta kuitenkin).

Se on vielä pakko sanoa, että ystävänpäivä on hirveää väkisinväännettyä materialismip*skaa, haha, mies passittaisi minut varmaankin lääkärille jos ystävänpäivänä tälläisin jonkun paketin käteen. Ja hyvä niin.

no eihän se avomies isäni ole, joten eipä se minulta isänpäivälahjaa odota. :D Omalle isälle suklaata ja kirja.

siis joo, ei ole SUN isä, mutta on LASTESI isä, sinun miehesi yms, niin kyllä mielestäni hän silloin on muistamisen arvoinen isänpäivänä.. Meillä onneksi muistetaan molemmin päin, ihan pýytämättä, isän-/äitienpäivänä, kuten myös syntymäpäivänä, hääpäivänä, ystävänpäivänä jne... Minä hommasin miehen lapsen puolesta lahjan viime vuonnakin isänpäiväksi, ihan vaan siksi että rakastan ja arvostan miestäni, mutta te itsekäät ämmät ette tietenkään voi muistaa miestänne, jonka ansiota olette lapsenne saaneet, koska eihän hän ole TEIDÄN ISÄNNE.. Voi v*tun urpot!!

Niin ja enpä ole avokkini kanssa lapsia väkertänyt. Plus meillä osoitetaan arvostusta muulla kuin krääsällä. Miehelleni riittää kyllä kortti lapsilta ja heidän laittamansa aamiainen. Sitten mies saa isänpäivänä vapaapäivän. Ei ole parempaa lahjaa äidille / isälle kuin yksi päivä rauhassa omissa puuhissaan ilman keskeytyksiä ja ikuista kitinää sun muuta jokapäiväistä arkitouhua. Palkkio siitä, että jaksaa olla hyvä isä / äiti ja panostaa perheeseensä täysillä ne joka ikisen loput 364 päivää vuodessa (joo joo, joskus muullonkin otetaan omaa aikaa yhessä tai kaverien kanssa, mutta kuitenkin)..

muistat siis miestäsi jotenkin, vaikkei teillä edes ole yhteisiä lapsia.. :D :D Missä kohtaa puhuin materiasta??? :D Ja se että teillä ollaan niin mielikuvituksettomia, ettei esim ystävänpäivää voisi jotenkin huomioida, niin sehän on vaan teidän menetyksenne.. :D :D

mielenkiintoinen kuva uhoamisesta. Itseäni lainatakseni:

"no eihän se avomies isäni ole



joten eipä se minulta isänpäivälahjaa odota. :D

Omalle isälle suklaata ja kirja."



Kyllä se uhoaja oli nähdäkseni joku muu.

Minusta taas mielikuvituksetonta on ennemminkin muistaa toista joinain tiettyinä päivinä, etenkin jonkin markkinavoimien valtaaman ja maailmalle levittämän touhotuksen takia. Arjen pienet teot lämmittää mieltä paljon enemmän. Halaus, vartin hieronta, tiskaaminen vaikka toinen on sen luvannut tehdä, mutta on väsynyt, muutakin puuhaa jne...

Tosin eipä se toisaalta mun elämää häiritse tai hetkauta suuntaan toiseen vaikka muut toimivat eri tavoin.