Miltä rakkaus tuntuu kun yhteisiä vuosia jo useita?

Jos nyt tuntuu tuolta niin odota hetki. Jos tunne ei muutu eroa. Meillä yhteisiä vuosia takana 17, välillä oli viileämpiä kausia mutta kyllä vieläkin tuntuu hyvältä. Aina silloin tällöin pelkkä toisen ajattelu saa perhoset lepattamaan vatsassa.

Kyllä sinä itse tiedät mitä oikeasti haluat, mutta vaikeinta on myöntää itselle ja toimia sitten sen mukaan. Tsemiä.

Hulluin huuma on haihtunut, mutta kyllä mies edelleen saa syttymään :) Mies tuntee minut paremmin kuin kukaan muu, ja myös ymmärtää ihan eri tasolla. Tulee jotenkin lämmin tunne kun katsoo kun mies hassuttelee lapen kanssa tai naurattaa minua. Ajatus siitä että mies ei enää olisi elämässäni... Tyhjä olo ja kauhea ajatus, ei.



En osaa tarkemmin kuvailla.

Yhteisiä vuosia takana lähes 20 ja kaikesta on selvitty ja rakastettu toisiamme. Mutta nyt olen sellaisessa tilanteessa etä joudun eroa miettimään ihan tosissaan. Ei tätä tunnetta voi sanoiksi pukea. Tuntuu pahalta edes ajatella että eroaisimme, mies etsisi uuden naisen jne. Mutta samaan aikaan tuntuu että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Että sen myöntäminen on vain niin kamalan vaikeaa. Parisuhdeterapiakin on jo tuttua miehen "sekoilujen" takia. Voi itku tätä elämää...

ja tunteiden jäätyminen ajoittain tai isommin ainakin kerran.



Minä ajattelen niin että okei, mies ärsyttää eikä päästä eteenpäin jne jne. Ja mietin pidemmälle. Okei erotaan, jossain vaiheessa uusi mies jonka kanssa jo lähtökohta on vaikeampi, ei yhteisiä lapsia, exät ym. Ja edessä 20 vuoden päästä sama tilanne.



Suurimmaksi osaksi ne kriisit tulee ihan omasta kriisistä.



Anna suhteelle aikaa, tee töitä itsesi kanssa. Älä eroa, se on ojasta allikkoon menoa.



Ja vastaus otsikkoon, joskus rakkaus ollut aivan hukassa, mutta nyt taas aika kun katson miestäni, niin kyllä sydämessä tuntuu lämpö ja rakkaus. Rakkaus tuntuu syvemmältä kuin alussa.



Itsekin kirjoitin tänne joskus toisen lapsemme vauva-aikana että onko suhteellamme enää tulevaisuutta kun oli niin vaikeaa yhdessä. (sain vinkin että älkää edes harkitko kolmatta lasta. Pieleen meni, kolmas tuli ja suhde on hyvässä jamassa)

Exän kanssa vuosia oli 12,kävin läpi samaa kuin ap ja onneksi erosin.

mutta muutamasta tavasta olemme sopineet pitävämme kiinni. Niitä ovat treffit vähintään kerran kuukaudessa. Silloin siis käydään syömässä, leffassa, romanttisella kävelyllä, keilaamassa, pelaamassa bilistä... Jotain, mitä ihmiset voisivat tehdä vasta treffaillessaan. Niinä iltoina ei puhuta arjesta, vaan jostain muusta. Toinen on kahden keskiset matkat vähintään kerran vuodessa. Mielummin useammin. Vähän kuin nuo treffit, mutta pidempi. Käydään kaupunkilomilla tai rantalomilla, ihan sama. Kunhan käydään ja haetaan seikkailua niin kuin vuosia sitten, kun olimme nuoria. Kolmas tärkeä on, että vihaisina Ei mennä nukkumaan. Lisäksi rakkaus ei meillä ääneen sanomalla kulu, eli sitä saa ja pitääkin muistaa sanoa toiselle ja halaaminen ja muu läheisyys auttavat myös jaksamaan. Olen vakaasti sitä mieltä, että pitkä suhde on tahdon asia. Kuulostaa ehkä liian kliseiseltä toimiakseen, mutta näin meillä.

Ja lisääkin saa kommentoida! Sehän tässä on että mistä ihmeestä sen tietää että onko tämä nyt vain joku "vaihe" elämässä joka menee ohi ja rakkaus taas löytyy. Tämä tunne on vain outo, ikävä, ahdistava. Kun tuntuu ettei mikään auta... Nämä ajatukset ovat pyörineet mielessä jo niin kauan aikaa. Mutta kun en osaa, uskalla, pysty tekemään sitä ratkaisevaa siirtoa suuntaan taikka toiseen. Vain märehdin ja ahdistun entistä enemmän. Rakastan miestäni tälläkin hetkellä mutta enemmän kaverina kuin aviomiehenä...



ap

Meillä on takana lähes 10v yhdessä oloa. Monia mullistuksia on maailmaan mahtunut ja mikä on saanut meidät pysymään yhdessä on ollut eron mahdollisuus. Aina ei jaksa omien ongelmien takia olla niin ihastunut/rakastunut, joskus riidellään useammin, elämä potkii päähän tms. Silloin on yhdessä mietitty, että nyt tarvitsee taukoa. Ollaan "erottu eroamatta" eli tunnetasolla ollaan edelleen yhdessä ja haluttu yrittää, käytännössä ollaan joskus jopa asuttu erillään esimerkiksi kesä. Puhukaa toisillenne, sano että tuntuu kuin joku puuttuisi, kerro haluavasi sen takaisin, olisiko joku muu mahdollisuus toimia yhdessä? Meillä on "ero" aina lähentänyt välejä kun on ns.saanut pestä omaa pyykkiä rauhassa.



Ei erokaan huono vaihtoehto ole, jos mikään ei tunnu miltään edes vaihtelun jälkeen. Itse olisin valmis n. ½-vuoden taukoon, jos yhdessä ollaan kuitenkin pidempään oltu.

Meillä ei ole muuta yhteistä kuin rakkaus lapsiin, elämme lastemme kautta. t. toinen eroa pohtinut.

Eikä kyllä olla eroa koskaan mietitty, riitojakin vain vähän.



Ja joka päivä sanotaan rakastavamme toisiamme.