Onko muita joiden lapsella on ollut ongelmia puheenkehityksessä?

Meillä oli pojan kanssa ihan sama homma, tosin puheterapiaan päästiin vasta kun lapsi oli 4v. Oli myös kuullun ymmärtämisessä jonkun verran häikkää. On kyllä erittäin surullista nähdä, miten lapsi turhautuu, kun ei saa ilmaistua itseään. Meillä se ilmeni mm. siten, että poika ei vain suostunut tekemään mitään, koska ei osaa. Kun hänellä on "hassu ääni" (lapsen nimitys väärin sanotuille sanoille). Myös muiden lapsien reaktiot ovat ainakin minua, äitiä, kirpaissut. Ovat nauraneet esim. leikkipuistossa kun poika sanoi väärin sanan =/



Onko lapsi vain kotihoidossa? Meillä nimittäin suositeltin puolipäiväistä juurikin puheen kehityksen tukemiseksi. Lapsi oli kyllä ollut melkein kaksi vuotta kerhossa, mutta se ei ihan riittänyt ja nyt syksyllä aloitti puolipäiväisenä. Ikää on siis nyt 5v. Pk:ssa on kuitenkin koulutettu henkilökunta ja meillä on myös mahdollisuus erityisopelle jos tilanne sitä vaatii.



Me olemme myös menossa psykologille (puheterapeutin suosituksesta), joka pystyy tutkimaan, onko puheen viivästyminen aiheuttanut ongelmia esim. itsetunnolle. Väläyteltiin myös varhennetun eskarin mahdollisuutta, jotta lapsi pystyisi aloittamaan koulun ihan seitsemänvuotiaana.



Tosiaan, minusta itse puheterapeutista ei sinällään ole ollut hyötyä, näin maallikon silmissä. Käynnit ovat enemmänkin tilanteen tarkistamista (onko puhe kehittynyt jne.). Lähinnä pelailevat pelejä. Mitään "kotitehtäviäkään" ei ole tullut. Enemmän on ollut hyötyä pk:sta, jossa "joutuu" puhumaan enemmän jne. Siis ihan arkipäiväistä toimintaa, johon ujutetaan mukaan puheen kehitystä tukevia asioita. Kotona tietysti pyritään lukemaan, mutta lapsi ei vauhdikkaana tapauksena oikein innostu paikallaan olosta.



Kannattaa tosiaan jutella puheterapeutin kanssa esim. juuri psykologilla käymisestä, jolloin pystytään tukemaan myös terveen itsetunnon kehittymistä.

voi olla myös hahmotusongelmista johtuvaa. Onko lapsen motoriset taidot ikätasoisia? Osaako piirtää ikätasoisesti? Ennenkuin annatte psykologien paasata itsetunto-ongelmista ja moittia teitä huonosta kasvatuksesta, niin suosittelisin, että teetätte lapsillenne laajat neuropsykologiset tutkimukset. Jos julkinen puoli ei vedä, niin reippaasti vaan yksityiselle.

poika ei vielä kaksivuotiaana sanonut kuin pari sanaa, ja kun kehitystä ei seuraavaan puoleen vuoteen tullut, soitin itse suoraan puheterapeutille. (Neuvolaa en tällä asialla ole vaivannut). Kävimme kaksi kertaa puheen arvioinnissa, ja puheterapia aloitettiin kun lapsi täytti kolme. Siitä on ollut valtavasti hyötyä. Muutamassa kuukaudessa ollaan erilaisten harjoitusten avulla saatu lapsen puhe aivan eri tasolle. Vielä syyskuussa ainoastaan minä ymmärsin lapsen puhetta, nyt sitä ymmärtävät lähes kaikki ainakin auttavasti.



Suosittelen kyllä pikaista hakeutumista puheterapiaan. Turha huolehtia asiasta, joka voidaan korjata, mahdollisesti nopeastikin.

Me kävimme tukiviittomakurssilla ja pk:n aikuiset opettelivat myös viittomia ja niiden avulla poika sai itseään ilmaistua niin että nuo turhautumisen aiheuttamat esim. lyömiset alkoivat selvästi vähentyä. Epäseläv puhekin alkoi sitten helpottua kun säännöllisesti tehtiin suujumppaa ja sitten lapsi pääsi erityisryhmäänkin, josta on ollut todella suuri apu.