Lue keskustelun säännöt.
Tunnistatko itsesi tästä vai olenko ainoa?
31.10.2011 |
Perheeni ja ystäväni sanovat, että olen neuroottinen ja kotini siisteys ei ole enään tervettä niin olenko ainoa. Meillä kaikilla tavaroilla on oma paikkansa ja siis tarkoitan ihan kaikkea. Pöytäpinnat ovat aina siistejä ja esillä on vain tarkkaan harkitut koriste-esineet. Teen perus-siivouksen kerran viikossa. Mitään papereita tai muutakaan pientä roinaa ei loju missään. Kaapit ovat täysin järjestyksessä ja ne eivät myöskään ole koskaan aivan täynnä vaan joka kaapissa on myös tilaa. Samoin asuntomme täällä on kyllä huonekaluja mutta myös avaraa mikä helpottaa siivousta. Tiedän myös tarkkaan mitä missäkin kaapissa tai laatikossa on. Eli ei löydy yhtään paikkaa mistä en tietäisi mitä siellä on. Sitten esim mattojen pitää olla suorassa linjassa parketin viljojen mukaan. Television täysin keskellä tasoa ja verhojen tasaisesti rypytettyinä. Meillä saa kyllä elää ja olla ja rakentaa vaikka majan keskelle olohuonetta mutta jäljet pitää myös korjata. Meinaan saada slaagin esim siitä jos nään Että verhot ovat huonosti tai tiskipöytää ei ole pyyhitty. Näin siis meillä olenko ainoa ja onko tämä normaalia? En pitänyt itseäni epänormaalina ennenkuin muut alkoivat siitä puhua.
Kommentit (30)
Vaativa persoonallisuus (pakko-oireinen persoonallisuushäiriö, koodi F60.5 ICD-10-luokituksessa) on persoonallisuushäiriö, johon kuuluu täydellisyyden tavoittelua ja pakko-oireisuutta.
Ominaista on epäily, liikatunnollisuus ja pikkutarkkuus, huolellisuus, itsepäisyys, varovaisuus, jäykkyys ja avoimuuden puute; usein myös saituus. Pakko-oireisuus on kuitenkin lievempää kuin varsinaisessa pakko-oireisessa häiriössä.
Järjestyksen ja täydellisyyden tavoittelun takia henkilö vaikuttaa jäykältä, sulkeutuneelta ja tehottomalta. Henkilö on ylitunnollinen ja joustamaton moraalisissa asioissa. Yksityiskohdat, säännöt ja aikataulut ovat hänelle tärkeitä [1].
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei olisi niin tuskin hän olisi kuukausi sitten mennyt kanssani naimisiin. Mieheni ei ole samallainen kuin minä mutta rakastaa minua sellaisena kuin olen ja minä myös häntä. En räksytä tai valita muille ja kyllä slaagin meinaan välillä saada mutta ihan itsekseni. En vaadi muilta perheen jäseniltä samaa kuin itse teen. Yleensä se olen minä joka siivoaa ja se ei myöskään minua haittaa. Mutta nyt kun luen teidän vastauksia niin alan uskoa että taidan olla neuroottinen. Mitä tälläiselle sitten voi tehdä ? T. AP
Ota yhteys terveyskeskuspsykologiin tai työterveyshuollon kautta.
Jos ja kun tunnistaa häiriön itsehoito saattaa olla hyvinkin tehokasta. Jotkut ovat parantuneet tai saaneet huomattavaa helpotusta tutustumalla Edna Foan suomennettuun kirjaan Kerrasta poikki ja noudattamalla sen itsehoito-ohjelmaa.
Käyttäytymisterapia (BT) ja kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) ovat pakko-oireiseen häiriöön sopivia hoitomuotoja. Lääkkeet voivat nopeuttaa ja helpottaa hoitoa, mutta asiantuntijoiden mukaan nämä kaksi terapian muotoa ovat selvästi parhaat vaihtoehdot. Lääkkeet eivät yleensä hillitse oireita yhtä hyvin, ja oireet palaavat, jos lääkitys lopetetaan.
BT:ssä tai CBT:ssä käytetään ERP:tä (Exposure Response Prevention - Altistus, vasteen välttäminen) - aluksi esimerkiksi tautikammoinen joutuu koskettamaan jotakin vain miedosti "saastaista", kuten pyyhettä, joka on koskettanut toista pyyhettä joka on koskettanut "likaisessa" paikassa (esimerkiksi koulussa) ollutta kirjaa koskettanutta hammastikun päätä. Sen jälkeen he tajuavat, että he voivat koskettaa jotakin hieman enemmän "saastaista".
Pakko-oireiset ovat usein peloissaan siitä että olisivat "hulluja" tai tulossa hulluksi. He ovat usein erittäin sairaudentuntoisia oireidensa suhteen ja saattavat hävetä oireitaan siinä määrin etteivät kerro niistä kenellekään. Monelle pakko-oireista kärsivälle on helpottavaa saada tietää ettei ole ainoa joka kärsii ja että "tavallisilla" ihmisilläkin on pakko-oireita, joihin he eivät kuitenkaan kiinnitä erityistä huomiota.
Lääkehoitona voi kokeilla SSRI-lääkkeitä. Vaste ei kuitenkaan tule nopeasti ja vaikka hoito olisi tehoavaakin (ehkä alle 50% tapauksista) niin potilaat mielellään lopettavat lääkityksen, sillä he eivät mielellään käytä lääkkeitä. Jotkut lääkkeet, kuten gabapentiini, on joissain tapauksissa todettu toimiviksi hoidossa. Oireet tahtovat palautua, kun lääkitys lopetetaan.
Järjestelypakko
Tälle vaivalle on ominaista, että ihminen tuntee voimakasta tarvetta asetella esineitä tai tavaroita ”oikeaan” järjestykseen tai tehdä tietyt asiat juuri oikeassa järjestyksessä. Esimerkiksi jos ahdistut aivan tavattomasti siitä, että sinun pitäisi lukea lehtesi ”väärässä” järjestyksessä tai pelkäät, että joku menee ja koskee työpöytäsi esineisiin ja muuttaa sitä ”oikeata” järjestystä, johon olet työllä ja vaivalla esineet asettanut, voidaan sanoa sinun kärsivän järjestelypakosta. Järjestelypakko saattaa ilmetä esimerkiksi siten, että henkilöltä menee aamuisin puoli tuntia sänkynsä päiväpeiton suoristamiseen tai, että aina kun henkilö näkee kuvansa peilistä, hän tuntee pakottavaa tarvetta asetella hiuksensa juuri ”oikein”.
Suomessakin on viime vuosina alettu järjestää ryhmiä, joissa pakko-oireista kärsivät voivat tavata toisiaan ja tukea toinen toisiaan paranemaan vaivastaan. Tietoa ryhmistä voi saada mm. Mielenterveyden keskusliitosta (www.mtkl.fi).
Varsinaisesta pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän kannattaa aina kääntyä psykiatrin ja/tai psykologin puoleen, koska oireita voi merkittävästi lievittää erityisesti käyttäytymisterapialla ja lääkkeillä.
Oireiden hallinnassa hyödynnetään erityisesti käyttäytymisterapeuttisia keinoja katkaista pakko-ajatukset ja korvata hankalat pakko-toiminnat rakentavimmilla tavoilla. Tilanteesta riippuen jotkut pakko-oireista kärsivät voivat hyötyä myös muista psykoterapioista tai pariterapiasta.
Lääkkeet voivat lievittää hyvinkin merkittävästi pakko-oireiden häiriön oireita. Lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti aivojen serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä. Näiden ohella jotkut oireista kärsivät voivat hyötyä myös muista ahdistuneisuutta lievittävistä lääkkeistä.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Lisätietoa tärältä
https://www.terapiaa.fi/Ahdistus/pakko-oireet.htm
Voimia! Onnea uudelle avioliitolle ja toivottavasti saat apua! Olette molemmat sen ansainneet, kuten myös lapsenne.
Muissa asioissa. Enkä vaadi sitä muilta. Olen aina ollut sosiaalinen ja vilkas. Tämä "neuroottisuuteni" ei esim näy töissä. Myöskään masennuksesta en ole koskaan kärsinyt. T. AP
eikä perheenjäsentesi elämää, olette onnellisia ja kaikki hyvin niin ei tosiaan tarvi tehdä mitään.
Sitä vain mietin että mitä sitten jos teillä joskus on lapsia (sain vaikutelman ettei ole), nimittäin lasten kanssa tuo saattaa käydä aika mahdottomaksi. Ja lasten kannalta voi olla iakamoisen ikävää jos äiti saa slaagin jokaisesta väärässä paikassa olevasta tavarasta ja vinosta matosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on todella outoa, että vieraiden läsnäollessa alkaa imuroimaan. Vaikka olisi kuinka läheisiä ihmisiä kylässä. Sulla tuskin se imuri on valmiina siinä keskellä lattiaa, jolloin vielä jotenkuten ymmärtäisin, että ohimennen siitä vähän imaisee, mutta että ottaa imurin esille ja alkaa imuroimaan ja luultavasti vielä laittaa imurin kaappiin takaisin... Minä vieraana loukkaantuisin, vaikkakaan en tätä kertoisi. Mielessäni miettisin, että olenko tosiaan näin tylsää seuraa, että jopa imurointi on kivempaa.
joten ei ole mitenkään mahdoton ajatus, että se olisi myös sinulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on todella outoa, että vieraiden läsnäollessa alkaa imuroimaan. Vaikka olisi kuinka läheisiä ihmisiä kylässä. Sulla tuskin se imuri on valmiina siinä keskellä lattiaa, jolloin vielä jotenkuten ymmärtäisin, että ohimennen siitä vähän imaisee, mutta että ottaa imurin esille ja alkaa imuroimaan ja luultavasti vielä laittaa imurin kaappiin takaisin... Minä vieraana loukkaantuisin, vaikkakaan en tätä kertoisi. Mielessäni miettisin, että olenko tosiaan näin tylsää seuraa, että jopa imurointi on kivempaa.
ja mun on hyvin vaikea sulattaa sitä. On ahdistavaa usein olla kotona viikonloppuna, kun perjantaina 16:57 alkaa jynssäys ja siivous, loppuu sunnuntaina. Olen harkinnut jopa eroa, koska se kohtaus minkä mies saa kun lapset ovat sotkeneet vaikka vesivärillä ei ole enää normaali. Askarteleminenkin on aina yhtä rättishowta!
19 esitti osuvia kysymyksiä. Niistä voi jo paljon päätellä sitä onko asia ongelma vai ei.