Muistatteko sen dokkarin, jossa pedo-isän aikuistunut uhri kertoi..
raadollisesti sadistisen seksipedon uhrina olemisesta. Kuinka äiti kielsi kaiken ja muutti muualle kun isä viihtyi enemmän tyttären pedissä kuin aviovuoteessa.
Tää uhrinainen kertoi tarkkaan kuvaillen isän aika rankasta sadistiseksitaipumuksesta, mutta myös keinostaan jonka kehitti selviytyäkseen. Hän teki unelmiensa paikan, johon kertoi mielessään menevänsä lomalle aina "isi-sessio:n" aikana jottei tuntisi kipua ja muuta kamalaa. Kertoi sen jopa vuosien harjoittelun jälkeen toimineen. Ei ikään kuin ollut "kehossaan" läsnä näiden sekstailujen aikana.
Hän rakastui sitten pelastajaansa, joka oli naapurustosta tms vanhempi mies joka uskoi tytön kertomuksen, kannusti rikosilmoitukseen ja vuosien saatossa heidän suhteensa syveni. Äiti kielsi viimeiseen asti tienneensä mitään ja jos oikein muistan niin välit tyttäreen meni kun äidin mukaan se valehteli isästä eli eks-miehestään.
Onnekseni muistelen, että kumpikin vanhemmista sai tuomion. Ohjelma jäi mieleen siksikin, että miten täyspäinen tuo aikuinen ent. uhri oli siis miten koruttomasti kykeni kertomaan kaameuksista ja kuinka oli onnistunut jättämään ne taakseen. Ei niitä koskaan unohda, mutta jotenkin onnistunut tekemään niistä menneitä, joita ei ota mukaan nykyiseen elämäänsä, kuin 2 elämää. Vaikutti todella selviytyjältä ja tasapainoiselta aikuiselta naiselta.
mutta toi kuvailemasi dissosiaatio-ilmiö on lähes kaikilla pedofilian uhreilla, naisilla ja miehillä. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.