Keskenmenon jälkeen kuumeilevat - MARRASKUU
Kommentit (46)
Niin se marraskuukin alkoi... Kiitos Vilmis pinosta!
Tosiaan hassua, että ovis ei sinulla tapahdu, kun jos kierto kuitenkin noin täsmällinen.
Minäkin testaan huomenna ja aloitan päivän siis negalla. Illan tsemppaan itseäni negaan ja tiedän silti, että kyyneleet nousee silmiin huomisesta negasta. Jotenkin on luovuttaja fiilis, vaikka tietäis että alkuvuodesta pääsis ivf hoitoihin. Tuntuu, ettei varmaan niilläkään hoidoilla voi onnistua...
Mä tiedän ihan tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Mua kun tuo esikoinen antoi odotuttaa seitsemän pitkää vuotta. Eikä siihen pahaan mieleen auttanut tietämättömien läheisten kommentit siitä, että vielä se oma vauva syliin saadaan. Sitä pahaa mieltä ei poista kuin ensin se, että testiin tulee kaksi viivaa ja sitten se, että raskaus jatkuu täysiaikaiseksi saakka ja vauva syntyy ja pysyy elävänä.
Älä lannistu! Mutta tiedän kyllä tuon tsemppaus-olotilan ja valmistautumisen pettymykseen. Ja vaikka kuinka siihen valmistautuisi, negatiivinen tulos tuntuu aina romahdukselta.
Mä tässä olen jopa pakenemassa häntä koipien välissä sitä pettymystä ja romahdusta. Ehkä mun on ihan turha testata aamulla, kun vatsakin polttelee menkkakipujen tapaisesti.
Mä lueskelin tuossa päivällä ovuloimattomuudesta ja ei olekaan mitenkään harvinaista, että kierto on säännöllinen vaikka ovulaatiota ei tapahdu. Ihan kummallista. Mikä merkitys silläkin sitten mahtaa luonnon kiertokulussa olla? Luonnon itse järkkäämä väestönmäärän sääntelykö?
Gynehän puhui, että mun diagnoosi taitaa olla oligo-ovulaatio eli harvassa olevat ovulaatiot. Mun mielestä tuo termi kuullostaa just siltä, mitä se tarkoittaa: oligo-ovulaatio = oliko ovulaatio :)
Oligo-ovulaation yhtenä hyvänä puolena gynen mukaan on, ettei ainakaan vaihdevuodet ala nuorena, kun vain harvoin munasolu kypsyy ja irtoaa. Joo, tosi kiva, mulla on menkat sitten vielä vanhana mummonakin ;)
En mä tiedä, testaan, en testaa, testaan, en testaa. Oireita kun ei ole yhtään niitä, mitä kahdessa aiemmassa raskaudessa on ollut.
t. Vilmis
Enhän minä osaa pois täältä olla, käyn aina lukemassa kuulumisia, mutta yritän huonolla menestyksellä olla haaveilematta.
En ole laskenut kiertopäiviä, toki ovispäivät tunnistan limoista ym, ja yritän olla ajattelematta koko asiaa. Mies kun ei halua niin minkäs teet :(
En ole ottanut miehen kanssa asiaa puheeksi, en jaksa, ehkäisyä ei käytetä sen harvan kerran kun puuhastellaan. Vahinkoakaan ei kyllä ole tapahtunut :(
Plussatuulia teille kaikesta huolimatta!
Hei,
törmäsin ketjuunne. Keskenmenoni on niin tuore, ettei vuoto ole edes vielä alkanut. Tänään ultrassa (rv 8+6) todettiin, että kehitystä ei viime viikkoisesta ole tapahtunut. Sain valmistavan lääkkeen ja perjantaina meen sairaalaan lääkkeelliseen tyhjennykseen.
Kyseessä oli ensimmäinen raskaus. Yritys aloitettiin elokuussa ja syyskuun lopussa jo tuli plussa. Hermoilin alusta alkaen ja jotenkin koko ajan tunti, ettei kaikki ole kohdallaan. 2 viikkoa sitten varhaisultrassa näkyi alkio+syke, mutta koko ei vastannut viikkoja. Viime viikolla ultrassa näkyi, ettei sydän enää sykkinyt. Ja tänään ennen kuin sain lääkkeen siis tarkistettiin vielä ja pieni kuollut möykky siellä möllötti:/
Nyt ajatuksena on aloittaa yrittäminen heti vuodon loputtua. Ikää on jo yli 30 enkä halua hukata aikaa yhtään. Olenhan haaveillut äitiydestä koko ikäni. Mikä on mielipiteenne siihen, että tulisiko odottaa yhdet kuukautiset vai voiko heti alkaa yrittämään?
Joharran, 31 v, esikoinen, yritys 08/11 alkaen, kkm 10/11
Voi mur, mutta parempi tietää, että nyt sitten voin odotella menkkoja alkaviksi lähipäivinä. Ehkä sitten ensi kierrossa osuu kohdalleen. Tässäkin kierrossa oltiin just oikeaan aikaan puuhissa ja vieläpä kahdesti, mutta siltikään ei nyt sitten taaskaan onnistunut :(
Anir: surullisin mielin poistin sinut listalta.
Joharran80: Voimia menetykseenne! Lisään sinut listalle.
t. Vilmis kp 29, tämän kierron viimeistä päivää varmaan jo viedään, ainakin vatsan menkkapolttelut huomioiden.
Nega mikä nega... eli menkkoja odotellaan. Illalla laitettu viimeinen luge alakertaan, joten kaippa viikonloppuna viimeistään täti tulee kylään... Nyt nokka kohti alkuvuoden ivf hoitoa...
Vilmis: No hemmetti, mikä tässä nyt voi olla näin vaikeeta...
Anir: no käy nyt välillä vähän kuulumisia kertomassa...
Joharran: Tervetuloa joukkoon! Minun mielestä yrityksen voi aloittaa heti kun km jälkeinen vuoto loppuu (tai kandee ehkä pitää pari vuodotonta päivää välissä). Ainakin me on niin tehty molempien keskenmenojen (kaavittuja) jälkeen. Mutta eipä meillä tärpänny heti. Eli ei raskaus ala, jos kroppa ei oo valmis. Ja lääkärit suosittelee sitä lähinnä sen vuoksi, että henkisesti kerkeis toipua ja la aika ois helpompi määrittää, jos tärppää heti. Mutta nyky ultralaitteilla se raskauden kesto on helppo määrittää. Pahoittelut ja jaksamisia sinulle!
Nippe: Höh, höh ja vielä kerran höh! Meinaatteko yrittää luomuna ensi vuoden alkuun saakka? Vai jatkatteko jotain lääkitystä?
Täällä menkat alkoivat sitten taas testauspäivänä, on se maagista :) Mutta olen iloinen siitä, että kierto oli tasan 28 päivää. Eipä meillä mahkuja tärppiin olisikaan ollut koska puuhissa näin jälkikäteen laskettuna oltiin päivä liian myöhään. Että turha sitä sitten on surra.
Päätin, että tässä kierrossa "oikeasti" yritetään. Siis miehelle en asiasta puhu, koska sitten sitä alkaa taas ahdistaa kun tulee suorituspaineita. Yritän vaan kellistää hänet pari kertaa ennen oletettua h-hetkeä, jos siltä silloin tuntuu, ei väkisin yrittämistä meille enää, ikinä.
Eilen illalla ennen nukahtamista mietin, missä olisin jos maaliskuussa ei olisi käynyt niinkuin kävi. Laskettu aika olisi ollut tulevana sunnuntaina. Maha olisi siis tällä hetkellä ollut suuren suuri. Hiukan se kyyneliä silmiin nostaa ja pahalta tuntuu edelleen. Ei tästä varmaan ikinä tokene kunnolla, vaikka vauva vielä meille annettaisiinkin.
Tiistaina märehdin miehelle sitä, että jos nyt tärppäisi niin en jouluna saisi syödä homejuustoa, kylmäsavulohta, mätiä enkä maksalaatikkoa. Niitä oli ikävä silloin ekan raskauden alkuun osuneena jouluna. Mutta ehkä sen sitten kestäisi kuitenkin tälläkin kertaa :) Pitäisköhän massuttaa niitä nyt jo ennen joulua :)
No parempi, että alkoivat nyt, ompahan uusi yritys taas lähempänä...
Vilmis: No tähän uuteen kiertoon otan ainakin femarit ja tarkoitus olisi sitten fostimonia piikittää myös, jos seurantaultra ok. Mutta katse on siellä alkuvuoden ivf hoidoissa, jospa niistä ois edes apua! Tai sitten ei.. Joo kyllä täälläkin haikaillaan jatkuvasti, että helmikuussahan meille piti esikon syntyä, toisen esikon itsenäisyyspäivän tienoilla, mutta ei niin ei...
En edes uskalla toivoa, että uusi raskaus alkaisi ennen joulua... enkä edes ensi vuonna, joka kerta tää on menny vaikeemmaksi ja vaikeemmaksi. Pelottaa ihan, että entä jos ivf ei toimikaan, niin sitten on kaikki konstit käytetty...
Käytiin tänään hautausmaalla muistolehdossa viemään isovanhemmilleni kynttilä. Mummo ei halunnut omaa hautapaikkaa, kun ei luottanut, että lapset huolehtisivat haudasta :) Siellä pimeällä hautausmaalla kynttilämeressä tuli mieleen, että kynttilä on sitten muisto myös meidän pienelle syntymättömälle. Tippa tuli väkisinkin silmään, ei olekaan sitä ihan äsken tapahtunut keskenmenon takia.
Ja sitten siinä tolpassa, missä oli vainajien nimet, oli laatta jossa luki "Pieni rakas tyttäremme" ja syntymä- ja kuolinpäivä sama :( Tuli niiin surullinen olo.
Nippe. Hyvä ystäväni joutui käymään lapsettomuushoidoissa 4 vuotta, nyt heille on tulossa helmikuussa kauan odotettu esikoinen. Toivottavasti teilläkin vielä tärppää, ja vielä mahdollisimman pian!
Anir, jonka piti pysyä visusti poissa täältä
Anir: Ei sun mikään pakko oo täältä pysyä poissa ja mukavahan, jos välillä tai vaikka useammin käyt kurkkimassa. En tiedä onko tää nyt tervettä ajattelua, mutta monesti oon miettiny, että miksi ne ei tarjonnu/en pyytäny meidän "vauvoja" (joo no ehkä ne ei oo vielä ollu "mitään", mutta meille ne kerkes olla rakkaita esikoisia) mukaan kaavinnoista. Siis ois voinu haudata ne johonkin ja ois sit ollu paikka missä käydä muistelemassa/viemässä kynttilä... Minä en kyllä oo noin sinnikäs, en jaksais yrittää ja toivoa enää neljää vuotta lisää. Itse oon ajatellu, että ehkä ensi kevät kokeillaan hoidoilla, sitten ikää onkin jo 30 ja mahdollisuudet huonommat, joten ainakin näillä näkymin lopetetaan siihen mennessä. Että eipä tässä sitten oo enää paljoa aikaa onnistua...
Minä edelleen olen mukana täällä, vaikka en ole pitkään aikaan käynytkään täällä. Kesä ja syksy on ollut aika rankkaa aikaa kaiken maailman epäilyjen vuoksi, nyt sitten on taas lupa yrittää tulla raskaaksi, kaksi kiertoa jo yritetty mutta ei vielä ole tärpännyt. Haaveissa olisi se pikku2.
Joharran: Kuinka olet jaksellut? Tänne voi purkaa tuntoja, voit olla varma, että täällä on käyty tunteet kyllä laidasta laitaan läpi...
Minttu: Tämä toivominen ja kuukausittainen pettymys on hirvittävä noidankehä. Välillä tuntuu, että elämä menee vain 2 viikon sykleissä eteenpäin ja ojasta allikkoon. Välillä tuntuu, että nyt lopetan tämän, hankin kierukan takaisin, miksi piinata itseä?!
Onko kukaan lukenut kirjaa ihmeet tapahtuvat toisille? Kirja kertoo lapsettomuudesta... itse en oo vielä lukenu, mutta tilasin sen ja odottelen postin mukana kotiin.
Ei mitään uutta länsirannikolla, ensi viikkoa odotellessa. Koitan kovasti välttää kiertopäivien laskemista enkä todellakaan aio kalenteriin tehdä merkintöjä. On rasittavaa, kun elämä välillä tuppaa menemään Nippen mainitsemissa kahden viikon sykleissä.
Onneksi joka viikko ja viikonloppu on meillä nyt täynnä ohjelmaa, ei ehdi märehtimään asioita.
Niin kovasti sitä tietysti taas toivon, että tässä kierrossa kroppa toimisi ja ovulaatio tapahtuisi.
Mä en enää siis edes tunnista ovulaatiota, kun en enää tiedä, mitkä oireet viittaavat ovuloimattomuuteen ja mitkä siihen, että ovuloin. Mur.
Ilmeisesti kovat kivut munasarjoissa viittaavat ovuloimattomuuteen: kaikki pienet munasolut yrittävät riuhtoa itseään irti siinä onnistumatta, koska mikään niistä ei ole tarpeeksi kypsä ja suuri :(
Mä en osaa sanoa mitään järkevää Nippe sun luovuttamis-ajatuksiin. En haluaisi, että luovutat. Haluaisin valaa sinuun uskoa siitä, että onnistutte vielä saamaan vauvan, jollakin keinolla. Pitäkää parisuhteestanne huolta näistä vaikeuksista huolimatta. Lapsettomuus voi repiä rikki ja rakentaa suuren kuilun. Niin minulle kävi ensimmäisessä avioliitossani.
-Vilmis-
Menee yksinpuheluksi, mutta ehkäpä muistakin kuulee sitten kun on jotain kerrottavaa.
Mä kärsin täällä kamalista vatsakrampeista. Ne alkoi taas tuossa kp 7:n paikkeilla ja koitan valaa itseeni uskoa, ettei tämä merkitse sitä, että ovulaatio olisi taas jo tullut, ollut ja mennyt.
Tässä pitäis alkaa herätellä halujaan ja aloittaa puuhailut makuuhuoneessa ennen ensi viikkoa, jotta olis edes jotain mahkuja tärppiin.
Mitäs muut?
t. Vilmis kp 10/27-31
*ISO HALI*
En osaa sanoa sinulle mitään lohduttavaa, mutta tiedä, että sydämestäni toivon, että löydät voimia jatkaa hoitoja ja vielä enemmän toivon, että teille suodaan oma pieni nyytti.
adalat
VILMIINA, kyselit viime kuun pinossa kuulumisiani. Pari päivää sitten oli odotettu ja PELÄTTY rakenneultra ja 45minuutin ultrauksen jälkeen todettiin että masussa on rakenteiltaan terve poika:) Vauva oli niin hankalassa asennossa koko ajan, kasvot ultralaitteeseen päin, etteivät meinanneet saada millään aivoista kunnon kuvaa. ja silloin pelkäsin että nyt jotain pielessä. Keskiviiva aivoista ja aivopuoliskot saatiin näkyviin vasta kunnon tuuppimisella ja silloinkin käänsi jalkovälinsä ultralaitteeseen, josta saimmekin sitten varmuuden poikaan. Paljon haittasi myös luiden varjot, jotka teki mustia viivoja muualle. Ja lisäksi istukkaa tutkivat pitkään, on takaseinämässä mutta kyse oli onko liian alhaalla ja lopulta mittasivat että 2cm tässä vaiheessa kohdunsuulta ettei estä alatiesynnytystä, kun yleensä nousee siitä vielä ylemmäs kun kohtu kasvaa loppua kohden. Mutta yhtä kaikki, hyvin tutkittu kaikki ja kaikki ok mitä tähän mennessä voi tutkia:)
Älkää kukaan menettäkö toivoanne, minäkin olin menettää toivon kaikkien kokemusteni myötä(minulla 5 keskenmenoa). Jokin kerta se toivo kantaa vielä. Tiedän kyllä miten vaikeaa on sen toivon antaa elää. Mutta uskokaa pois, se kannattaa ja on sen arvoista!! Plussia puhaltelen, hedelmällisyyttäni pois jakelen, tämä nimittäin on viimeinen vauvamme ja rippeetkin jäljellejäävistä onnensuikaleista annan teille rakkaat kanssasiskoni!!
Helene&poju 20+6 (viiden minsan päästä 21+0)
Helene: Ihana kuulla, että kaikki hyvin siellä masussa!
Adalat: Täällä yritetään kerätä voimia kevään ivf hoitoon, jonne toivottavasti päästään heti tammikuussa. Mutta jotenkin mielessäni oon nyt rajapyykin asettanut omalle kidutukselle, että jos ei kesän alkuun mennessä onnistu, niin pitää sitten miettiä jäädäänkö lapsettomiksi vai siirrytäänkö adobtio prosessiin (kun sekin kestää niin pitkään). Ehkä meidät on tarkoitettu olemaan ja elämään kahdestaan... Mutta jotenkin tuntuu nyt tällä historialla, että jos ivf hoidossa tulee raskaaksi n. 30-45 %:n todennäköisyydellä (synnytykseen johtavia n. 22 % hoidoista). Niin tuntuu tuokin todennäköisyys jo hemmetin pienelle.
Vilmis: Joo en oo käyny täällä, kun ei oo mitään kerrottavaa. Nyt kp 9/? Ja kävin seurantaultrassa kp 7. Limis oli jälleen vain 5mm (viimeksi kasvoi 6 päivän aikana vain 2 milliä, ollen ovisaikaan 7 milliä). Kaksi johtofollia oli yksi molemmin puolin kooltaan 11-12 mm. Nyt sitten piikittely aloitettu ja ovistestejä määrättiin tehtäväksi aamuin ja illoin huomenna ja maanantaina. Jos ei plussaa niihin tule, niin ma iltana sitten irrotuspiikki. Inssiin ei mennä, koska melkein samat mahdollisuudet onnistua miehen simpoilla kotiharjoittelullakin... Ja toisaalta kun ollaan jo päätetty mennä ivf hoitoihin tammikuussa, niin ei oikein nää "lumehoidot" innosta pienen onnistumisprosentin takia. Käydään tämän vuoden puolella jo ivf "valmennuksessa", jotta päästäisiin aloittamaan ivf hoito mahdollisimman pian tammikuussa, toki oma kiertoni tietysti heittää aloituksen vasta helmikuulle tuurillani...
Unohdin vielä mainita, että nyt oli jälleen julkisella eri lääkäri, joka heltyi viimein ja antoi lähetteet kromosomitutkimuksiin. Yleensä nämä tehdään kuulemma aina vasta kun on kolme keskenmenoa takana, mutta koska meillä ei ole sitä ainuttakaan lasta, niin heltyi jo nyt lisätutkimuksiin. Toki toivotaan ettei sieltä mitään löydy, ainakaan sellaista mitä ei voisi hoitaa...Mutta toisaalta jos sieltä löytyy syy keskenmenoihin, niin tietäisi ainakin ettei turhaan toivoisi ja yrittäisi...
Ja sitten, suosittelen kaikille kirjaa "ihmeet tapahtuvat muille". Kirja kertoo pariskunnan lapsihaaveesta, keskenmenoista, lapsettomuushoidoista, tunteiden vuoristoradasta, kateudesta muita raskaana olevia kohtaan. Lähestulkoon kuin omasta elämästäni. Annan kirjan miehelleni myös luettavaksi, ehkä hän ymmärtäisi paremmin asian naisen näkökulmasta, vaikka mahtava mies onkin. Ja tukemassa minua, mutta kun en oikein osaa tätä surua ja tuskaa sanoiksi pukea kuten kirjassa on onnistuttu.
Tervehdys kaikille, jotka muistavat ja syvät pahoitteluni, että olette yhä täällä :(
Myös uusille pahoitteluni. Toivottavasti kaikki pääsette mahdollisimman pian odottajien puolelle!
Itse jouduin tänne 08/10 kohdunulkoisen raskauden jälkeen, ja 02/11 tuli plussa. Raskausaika sujui muuten hyvin, mutta lopuraskaudessa piti pari kertaa käydä synnytyssalipäivystyksessä lapsiveden menoepäilyn ja istukan irtoamisepäilyn vuoksi. Tuolloin olin myös muutaman päivän osastolla seurattavana.
9.11. (rv 40+4) meille syntyi pieni poika (3300g, 52cm). Nyt olemme neljättä päivää kotona ihastelemassa uutta perheenjäsentä. On se ihana :)
-Aveena ja poika, 6vrk.
Hiljaista tuntuu olevan jälleen kerran, kaikilla kova kiirus eikä välttämättä mitään uutta kerrottavaa tuntemuksissa.
Mä täällä odottelen menkkojen alkamista. Eilen alkoi tuntua tutut kuukautisia edeltävät jomotukset ja kouristukset. Sieltä ne siis taas tulevat. Toivottavasti sitten sentään ajallaan.
Oikeasti mietin sitä, että jos mä en ovuloi niin miksi kierto pysyy säännöllisenä ja vielä ihan keskimääräisen mittaisena ... Eikös ovuloimattomuuteen useimmiten liity pitkiksi venyneet kierrot ja epäsäännöllisyys? Ja eikös 28 päivää ole ihan suht keskimääräinen peruskierron pituus?
Jos menkat ei huomenna aamulla ala niin testaan kyllä. En kestä mitään märehtimisiä. Ja sehän on niin, että kun aamulla testaa niin iltapäivällä menkat alkaa. Ja yhdellä meistä taitaa huomenna olla se ihan virallinen testauspäivä, tsemppiä!
Antakaahan kuulua itsestänne!
t. Vilmis kp 28/27-31