Lue keskustelun säännöt.
onko (esi)teinillä oikeus olla täysi ääliö??
31.10.2011 |
jotenkin tuntuu olevan vallalla sellanen mielipide, että "se on sitä teini-ikää, kyllä se siitä".
Normaali, fiksu lapsi muuttuu aivan vajakiksi, rupeaa luistamaan kotihommista, läksyt tekemättä, koko ajan oisi koneella tai kavereiden kanssa yömyöhään ulkona.
Kauniisti pyytäminen ei auta, huutaminenkaan ei oikein. Rangaistukset on käytössä, nettikielto, puhelin pois, kotiaresti jne. On vissiin vaan niin luupää ettei kauaa mene kun tekee saman mokan taas!
Pahin asia on mielestäni kuitenkin se kuvottava itsekkyys, kaikki pyörii oman navan ympärillä ja vain hänen juttunsa on tärkeitä. Paskat muista.
Tänään tuli todella paha mieli kun oli jättänyt koiran viemättä aamulenkille, (lupasi + valehteli vieneensä) ja "unohti" sen omaan huoneeseensa pimeään (verhot ja valot kiinni, vettä sentään oli). Tekis mieli sulkea koko kakara pimeään koppiin päiväksi ja sanoa että kuse lattialle!
KIITOS, kylläpä helpotti!!
Kommentit (25)
Eli kyllä minusta osansa on tällä yleisellä asenteella, että teinien suorastaan odotetaan kapinoivan ja käyttäytyvän huonosti.
Onhan se rasittaavaa, mutta minä olen ajtellut pitää "nollatoleranssin". Esiteini ei saa sättiä aiheetta pienempiä sisaruksiaan, vaikka kuinka pitäisi perhettä "nolona". Nolona saa meitä pitää, mielipiteen vapaus on, mutta tuollaisia mielipiteitä ei lausuta ääneen.
Suorastaan melkein käy sääliksi, kun toinen aidosti lupaa yrittää (keppi ja porkkana pitää siitä huolen) ja silti mieli myllertää myrskyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyllä syy, se johtuu (ainakin osittain) aivojen kehityksestä eli teini itse ei ihan täysin syypää ole itsekkyyttensä ja empaattisuuden puutteeseensa. Mutta toki teinien välillä on eroja.
Täältä saa hyvää infoa, ehkä jopa apua:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/murrosian…
oikeaan kohtaan, 12-15 vuotiaiden kehitykseen:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/12_15-vuo…
heitä järkevästi, oikeudenmukaisesti ja tiukasti, mutta iän vaatimusten mukaan, tuollaiseen tilanteeseen ei edes päädy. Ja jos päätyy, siitä pääsee nopeasti ulos, kun lapsen ja vanhemman suhde on kunnossa.
Jotenkin tulee sellainen vaikutelma että viestin tekijältä on päässyt tilanne karkaamaan käsistä.
Tunnetko ylipäätään lastesi elämää ollenkaan? Kenen kanssa tyttösi liikkuu, miksi yleensä päästätte hänet ulos, jos olette aikaisemmin määrännyt rangaistuksena esim. sisälläolon?
Toimintanne vaikuttaa ristiriitaiselta, mistä tyttö tietysti ottaa kaiken irti. Jos se ollut tällaista koko tytön lapsuuden, niin olette todella epävarmalla pohjalla.
Mitä enemmän kilahdat tytölle, sitä enemmän hän ottaa ohjat käsiinsä.
murrosikä voi jopa saman perheen lapsilla, jotka on ihan samalla tavalla kasvatettu, kovin erilainen, toisella helppo ja toisella todella vaikea, on ihan turha syyttää vanhempia kaikesta. Eikä kukaan ole täydellinen, varsinkin jos lapsella on vaikea murrosikä, niin jokainen vanhempi tekee joskus virheitä eikä kaikki sujukaan kuten toivoisi.
Toisaalta, eihän kenenkään täydy olla virheetön, ei teinin eikä vanhemman. Ja jos joku on mielestään virheetön, niin kehottaisimpa sitä henkiöä menemään itseensä ja miettimään, onkohan oma itsetunto ihan kunnossa, jos ei pysty virheitään näkemään (eikä tällöin myöskään virheitään oppimaan). Ja tällaisen virheettömäin vanhemman perheessä pahaa murrosikää ei tosiaan ehkä olekaan, sille ei ole tilaa. Mutta jos se jää väliin, voi seurauksena olla jotain muuta, vieläkin pahempaa....
Enkä nyt tarkoita yhtään sinua, jonka viestiä lainasin, ethän sinä mitään tuollaista puhunut virheettömyydestä tms. Kunhan vaan tuli mieleeni tästä, että joissakin perheissä vanhemmat ovat (mielestään) niin hyviä, että lapset ovat murrosiässäkin kuin enkeleitä
on se, että parempi että se tulee silloin kun on sen aika, kun lapsi on kuitenkin vielä sen verran nuori, että vanhemmat halutessaan pystyvät asioihin jotenkin vaikuttamaan (eli auttamaan lasta tuossa vaikeassa kehitysvaiheessa). Jos se tulee vasta parikymppisenä, niin siinä on vanhemmilla keinot vähissä...
t: 15 vuotiaan teinihirviön äiti, joka on kärsinyt jo vuoden verran eikä helpostusta vielä näy. Puhevälit jotenkinkuten säilyneet, tai lähinnä keskustelemme tekstareilla, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään....