Mitä ihmettä teen, kun 3 vuotias poikani satuttaa muita äkkipikaisuuksissaan?

Ei anna muiden pomottaa. Et tee yhtään mitään, kehut korkeintaan.

että niin EI SAA TEHDÄ. IKINÄ. EI IKINÄ. Ja että on pyydettävä anteeksi. Ja miltä itsestäsi tuntuisi, jos toinen mottaisi sinua. Jne.



jotain rangaistustakin harkitsisin, jos kovin paljon tuota sattuu.

huomaamatta vanhemmat anna pojalle aina tahtoa läpi? Mitä teille tekee, kun ei saa?

puhumalla, vasta vuoden kahden kuluttua. Eihän siinä muuta keinoa ole, kuin selittää ettei niin saa tehdä, pitää pyytää anteeksi ja joutuu leikistä pois. Jos saa jatkaa leikkiä kuten aiemmin, ei hänelle ole tullut toisen satuttamisesta mitään seurausta. siksi jonkinlainen seuraus pitää tulla, motivoi oppimaan, ettei satuta toista.

nyt 6 v ja huomattavasti vähentynyt tuo äkkipikaisuus. Joillain on vaan ihan kauhean äkkipikainen luonne. En keksinyt keinoa, rangaistukset eivät auttaneet, mutta vähitellen lapsi on oppinut hillitsemään itseään.

huomaamatta vanhemmat anna pojalle aina tahtoa läpi? Mitä teille tekee, kun ei saa?

ja pettymyksiä tulee hänelle monta kertaa päivässä, kuten pitääkin. Välillä hän kimpaantuu ja tulistuu muutenkin nopeasti, jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla, mutta myös leppyy nopeasti. Ehkä tämä on temperamenttikysymys. Nopeasti tulistuvaa sorttia.

Tietysti torun kovasti ja olen hyvin tiukkana asian kanssa. Poika itkee ja pyytää anteeksi. Viimeisellä kerralla joutui vessan nurkkaan odottamaan noin 10 minuutiksi ennen kuin sai tulla takaisin leikkimään. Sen jälkeen leikki taas sujui kuin ei mitään.

Ap

huomaamatta vanhemmat anna pojalle aina tahtoa läpi? Mitä teille tekee, kun ei saa?

ja pettymyksiä tulee hänelle monta kertaa päivässä, kuten pitääkin. Välillä hän kimpaantuu ja tulistuu muutenkin nopeasti, jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla, mutta myös leppyy nopeasti. Ehkä tämä on temperamenttikysymys. Nopeasti tulistuvaa sorttia.

Tietysti torun kovasti ja olen hyvin tiukkana asian kanssa. Poika itkee ja pyytää anteeksi. Viimeisellä kerralla joutui vessan nurkkaan odottamaan noin 10 minuutiksi ennen kuin sai tulla takaisin leikkimään. Sen jälkeen leikki taas sujui kuin ei mitään.

Ap

nämä on sitkeysasioita. Pikku hiljaa menee kaaliin lapsille nuo asiat.

samanlainen 3-vuotiaana ja sitä nuorempana. Vaikka lapsesi käytös on ihan normaalia pienen käyttäytymistä niin kannattaa ottaa oikein projekti tavasta poisoppimiseen.



Itse onnistuimme siitä palkitsemisen kautta. Meillä tämä väkivaltaisuus oli päivittäistä ja sen vuoksi aina illalla kysyimme, että miten päivä on hänestä mennyt? Lapsi oppi aika nopeasti itse kertomaan, milloin oli lyönyt tai potkinut jotain toista lasta. Jos ei osannut olla ilman "väkivaltaa" sai joko pienen palkinnon tai sitten rastin ja 5 rastista palkinnon. Tehosi hyvin nopeasti. Nyt ei edes voisi kuvitella, että kävisi muihin ulkopuolisiin käsiksi paitsi omaan isoveljeensä...

lapsellasi ei ole ehtinyt kehittymään minkäänlaista häpeän tunnetta. Häpeän tunnetta pidetään nykyään kamalan vaarallisena. Hirveänä syövyttävänä tunteena, jota lapsi ei saa tuntea ollenkaan tai hänen itsetuntonsa lytistyy koko loppu iäksi. Häpeä on kuitenkin omantunnon esiaste. Ellei lapsi opi häpeää, hän ei kehitä itselleen omaatuntoa, joka estää tekemästä väärin.



Sanoisin, että rangaistus pitää olla tuntuvampi. Jos tulee kinaa kaivurista ja lapsi vahingoittaa kaveriaan sen vuoksi, kaveri saa kaivurin ja kaivurin lisäksi myös nosturin, ja sinun lapsesi menee jäähylle. Jäähyltä pääsee, kun osaa kertoa miksi satuttaminen oli väärin. 3v osaa tämän, ainakin pitäisi.