Onko tää teidän mielestänne "normaalia" miehen puolelta, "normaali" parisuhde?

No kommentoikaa edes tähän viimeiseen osioon:



"Mutta siis tällaistako teillä muillakin on? Onko mulla jotenkin liian ruusuiset odotukset parisuhteelta (nuo mitä kirjoitin ylle) yhtä aikaa nousemisista, aamukahvien juonnista yhdessä, yhteisestä iltakävelystä jne.? "



ap

Tuo vaikuttaa enemmän kämppisasumiselta, paitsi että ymmarsin että työt ei jakaudu kovin tasa, esim. sinä siis silität toisen vaatteita.

Onko teillä lapsia? Jos ei niin jätä se. Uhkaa ainakin ja katso mitä tapahtuu. Jos ei auta, niin juokse vielä kun helposti voit. Löydät todellakin paremmankin miehen.

Miehelläsi on ehkä outo tai vaikea luonne (ei osaa olla parisuhteessa), ei ole tyytyväinen parisuhteeseen (on vain "sinkkuna" saman katon alla) jne. Tietenkin kaikkia outoja tapauksia miehistä löytyy, mutta mulla oikeasti on paha olo sun puolestasi kun tuo mies ei näytä panostavan yhtään suhteeseen. Todella halvaksi ja yksinäiseksi varmaan itsensä vuosien saatossa tuntee jos miestä ei saa edes tappelematta aamukahveja juomaan keittiöön. Yhteenveto: ei ole normaalia.



Kyllä terveessä suhteessa on huomiointia puolin jos toisin ja aikaa vietetään mielellään yhdessä. Romantiikkaa saa olla reilusti ja hauskanpitoa.

Minun mielestäni nuo sinun odotuksesi ovat ihan normaaleja sellaisia. Ikävää, ettei miehesi pysty täyttämään niitä.

Teillä on kämppissuhde. Tai sellainen, että mies saa sulta seksiä, eikä muuta kaipaakaan. Ei tuo ainakaan tasapainoiselta parisuhteelta kuulosta.

Ja itsekkin haaveilen paremmasta parisuhteesta. Ajattelin ensin puhua tolle ukolle ja painottaa, etten kyllä enää kauan tällaisessa suhteessa jatka.

lopettaisin seksin, ja kaiken muunkin miehen passaamisen,ellet saa mitään haluamaasi eli normaalia huomiota vastineeksi.

Eihän tuo ole mitään yhteistä elämää, kauhealta kuulostaa :( onko teillä lapsia? Jos ei, niin en kyllä tuollaisen kanssa niitä hankkisikaan, vai luuletko että mies osallistuisi lastensa elämään tuon enempää?



Meillä mies ei juo kahvia enkä ole itsekään mikään aamuihminen, mutta meillä menee viikonloput suunnilleen näin (meillä taaperoikäinen lapsi):



Lapsi heräilee puoli kahdeksan maissa, se jonka "heräämisaamu" on, nousee lapsen kanssa, hoitaa aamupisut ja pesut ja laittaa puuron tulemaan. Leikitään että se herääjä on tällä kertaa mies. Mä heräilen ehkä tunnin päästä, ja mies napsauttaa mulle kahvin päälle, aamuhalit ja pusut vaihdetaan ja juon sen kahvin sohvalla samalla kuin lapsi leikkii jaloissa ja mies häärää jotain ja kertoo miten aamu on lapsen kanssa mennyt ja mitä mahtavaa lapsi on sanonut tms ;). Sitten nopeasti lähtökuntoon ja lähdetään johonkin koko porukka - ulkoilemaan, sukuloimaan, taidenäyttelyyn, kavereille, Ikeaan... jotain tavallista vaan, mutta mulle ja miehelle on ihan itsestäänselvyys että asioita tehdään yhdessä etenkin vapaapäivinä.



Jos mies lähtisi ovesta sanomatta mulle mitään, niin en voisi uskoa sitä!!! Olisin aivan pöyristynyt ja olettaisin että nyt on joku tosi paha loukkaantuminen tms. päällä. Joskus mies on vienyt roskat niin etten ole kuullut että hän on huikannut moit ja olen ollut ihan ihmeissäni että apua mihin se hävisi. En hyväksyisi tuollaisia katoamistemppuja ollenkaan.



Jotenkin nuo aamukahvit ja aamuhetket korostuvat kirjoituksessasi, mutte ne lienevät vain esimerkkejä, jos muihinkaan vuorokaudenaikoihin miehellä ei ole kiinnostusta tehdä kanssasi mitään? :( ei parisuhde oikeasti kuulu olla tuollaista, ei todellakaan. Mieti haluatko oikeasti tuollaista elämää. Oletko yrittänyt puhua miehen kanssa tilanteesta, ehdottanut pariterapiaa tai jotain, jos sinnikkäästi haluat vielä hänen kanssaan yrittää?

Ystäväni eli 12 vuotta juuri tuollaisessa suhteessa. Lähes tismalleen samanlaisessa. "Mutta kun kyllä se rakastaa"... "Mutta kun on se kuitenkin minulle niin rakas"...



Nyt kolmekymppisenä onneksi vihdoin tuli järkiinsä ja lähti, eikä tuhlannut elämästään enää yhtään enempää tuollaiseen turhakkeeseen mieheksi. Ja nyt ihmetteleekin, miten ihmeessä kesti niinkin kauan ja kaiken lisäksi vielä luuli että sellainen elämä on normaalia! Ainoa mitä harmittelee, on ettei kuunnellut meitä ystäviä ja lähtenyt paaaaljon paljon aikaisemmin.



Ja eihän se oikeesti rakkautta ollut, kummankaan puolelta. Sen tajusi ystävänikin hyvin äkkiä. Miehen puolelta se oli helppoa elämää äidin kanssa, ystäväni puolelta tottumusta, tietämättömyyttä paremmasta.



Lähde.

Sinun toivesi yhteisestä arjesta ovat tavallisia ja tuttuja monille aikuisille ihmisill. Arjen jakaminen tekee arjesta mukavaa ja elämästä iloisempaa. Esimerkiksi me luemme mieheni kanssa aina hesarin yhdessä aamukahvilla vierekkäin istuen ja uutisista keskustellen. Minusta se on ihana tapa ja saa minut rakastamaan miestäni yhä vuosien jälkeen heti aamusta :)



Kerro miehellesi, että olet lopen kyllästynyt kokemaan yksinäisyyttä parisuhteessasi ja että jos asiat eivät muutu, niin et näe voivasi jatkaa. Kerro, että rakastat miestäsi niin kovasti, ettet halua nähdä hidän eroavan sen vuoksi, ettei teillä ole enää kunnollista yhtyttä välillänne.

Kaipa se ongelma on ennemminkin se, että ette te mitään yhdessä kuin juuri tuo, että pitäisi juoda yhdessä aamukahvit. Jos teillä olisi edes joku yhteinen päivän hetki niin sinua ei nuo viikonlopun aamukahvitkaan jurppisi niin kovasti.

Olin 6 vuotta tollasessa suhteessa, riitti mulle. Mä olisin myös kaivannut kaikenlaista yhdessä tekemistä, mutta hoidin esim koirien (joista kaksi oli miehen) lenkitykset yksin. Luulin pitkään aikaa et se riittää ku on joku sentään saman katon alla, mutta ei se lopulta riitänyt. Nyt sitten toivon vielä löytäväni jonku jonka kanssa sitä arkea voisi viettää oikeesti yhdessä.

lopettaisin seksin, ja kaiken muunkin miehen passaamisen,ellet saa mitään haluamaasi eli normaalia huomiota vastineeksi.

Seuraava etappi mieheltä olisikin deitti-ilmoitus, joka menee näin:

"Meillä menee vaimon kanssa muuten "ihan hyvin" mutta seksiä ei enää tipu. Etsin siis seuraa sinusta luottamuksella."

Esimerkiksi me luemme mieheni kanssa aina hesarin yhdessä aamukahvilla vierekkäin istuen ja uutisista keskustellen. Minusta se on ihana tapa ja saa minut rakastamaan miestäni yhä vuosien jälkeen heti aamusta :)

oman mieheni kanssa :/ Voin kuvitella, että päivät lähtee mukavasti käyntiin tuollaisen jälkeen..

En taida olla, ainakaan vielä, valmis lähtemään tästä suhteesta...

Kuitenkin hyvä tietää näistä vastauksista, että mun toivomat asiat eivät ole omituista ja typerää pilvissä liihottelua, välillä sitä alkaa epäillä jo itseään, kun on näin kauan tällaisessa parisuhteessa elänyt eikä toista kiinnosta yhteiset hetket yhtään, että vaatiiko sitä itse vaan mahdottomia...

ap

Ja samoilla sanoilla kaverilleni selitin, että kyllä se sanoo että "rakastaa mua". Sitten mun kaveri sanoi, että "On hänellä erikoinen tapa näyttää se".



Ja silloin mun silmäni oikeastaan vasta aukesivat. Jätin sen äijän - ONNEKSI.



Nyt on mies, joka haluaa viettää aikaa kanssani, ehdottelee yhteisiä tekemisiä, halailee ja suukottelee ohimennen (myös julkisesti) ja jonka koen "sielunkumppanikseni". Ei hänkään täydellinen ole, mutta en ole mäkään ;o)



Nyt yhdessä 15 vuotta - ja luultavasti/toivottavasti loppuelämäkin...



Ap laita äijä kiertoon, vaihtamalla paranee.

mutta meillä on aina mukana joku kaveripariskunta, ja aikaa vietetään siten, että miehet menee keskenään missä menee, ja minä ja kaveripariskunnan nainen vietämme aikaa yhdessä ostoksilla jne.

Tai sitten kuljetaan porukalla.



Olen ehdottanut miehelle matkoja kahdestaankin, mutta ei ole halukas lähtemään kanssani kahden mihinkään. Aina pitää ottaa joku kaveripariskunta mukaan.



ap

Ainakin itselläni pitkä suhde on toisinaan päässyt viilenemään, mutta sitten kun taas on päässyt jutustlemaan ja nauramaan yhdessä, niin arki sujuu yhteisemmin. Jos unohtaa keskustella, jutella arkisista asioista, vitsailla jne. niin sitä etääntyy siitä kumppanista ja ei oikein osaa enää olla mukavasti yhdessä. Pitäisi löytää ja kaivaa esiin se kumppanuus, yhteinen huumori, ystävyys ja arjn hauskuus. Millainen tunnelma siellä teillä on ap, onko teillä vakavaa vai hymy herkässä?

Kuulostaa siltä, että et saa ansaitsemaasi kunnioitusta ihmisenä ja puolisona tuossa suhteessa.

Teillä on selvästi eri intressit ja miehesi voikin olla ihan aidosti tyytyväinen asioihin niin kuin ne ovat nyt. Mutta koska sanot huomautelleesi asioista ja esittäneesi toiveita yhteiselonne sisällöstä, niin kuulostaa, että mies on välinpitämätön sinua ja tunteitasi kohtaan. Parisuhteessa (toimivassa ja tyydyttävässä) täytyisi molempien mielestäni kyetä tekemään kompromisseja, koska harvoinpa varmaan kaikki halut ja toiveet menevät kenelläkään täysin yksiin.

Ainakin itselläni pitkä suhde on toisinaan päässyt viilenemään, mutta sitten kun taas on päässyt jutustlemaan ja nauramaan yhdessä, niin arki sujuu yhteisemmin. Jos unohtaa keskustella, jutella arkisista asioista, vitsailla jne. niin sitä etääntyy siitä kumppanista ja ei oikein osaa enää olla mukavasti yhdessä. Pitäisi löytää ja kaivaa esiin se kumppanuus, yhteinen huumori, ystävyys ja arjn hauskuus. Millainen tunnelma siellä teillä on ap, onko teillä vakavaa vai hymy herkässä?

molemmat vaan touhuaa omiaan. Mä istun nyt täällä koneella ja mies katsoo telkusta kuulokkeet päässä jotain omaa lempisarjaansa.

Mä siis yritän kyllä keskustella mieheni kanssa, ja höpötellä niitä näitä, mutta mies ei yleensäkään tuumaa niihin mitään jaata kummempaa, jos sitäkään. Saattaa se joskus jopa kertoa jotain omaa työjuttuaan, mutta ne taas ovat sellaisia, joihin mä en oikein voi sanoa kuin "jaa". Eli siis kertoo vaikkapa jotain jonkun vempeleen jostain teknisestä ominaisuudesta tai sen rikkoutumisesta tms.. vaikea siitäkään on keskustelua virittää.

ap