Taas saatiin riita aikaan nauramisesta.
Tehtiin miehen kanssa pihatöitä.
Tuulee, joten lehtiä lentelee.
Yksi lehti lensi minun kasvoille silmälasien ja silmien väliin. En nähnyt yhtään mitään. Ja mies nauroi......
Arvattavasti tunnelma laski samantien ja loppuhommat tehtiin painostavan hiljaisuuden vallitessa.
Mies on sitä mieltä, että ei ole tehnyt mitään väärää.
Tietää, että en kestä jos minulle nauretaan, olen sanonut hänelle useasti (näyttää unohtuvan joka kerta). Nytkin väittää, että saa nauraa jos on hauska tapahtuma.
Kommentit (43)
voi loukata sinua? Laitoitko tahallasi sen lehden simälaseihisi ja ajattelit sen näyttävän fiksulta? Jos et, niin kyseessähän oli hassu sattumus, jonka kuuluukin naurattaa - eihän kukaan naura sille, mitä sä teet vaan sille, miten osuvasti se lehti onnistui sokaisemaan sinut. Kyllä mä lähtisin kans hakeen apua noihin traumoihin ihan ammattilaiselta.
Oletko ap koskaan katsonut yhtäkään komedialeffaa? Tai hauskoja kotivideoita? Itketkö myötätunnosta jokaisen huvittavan sattumuksen kohdalla?
On vähän eri asia, silloin en naura itselleni eikä minua satu.
Ja minulle naurettiin, minun silmässä olevalle lehdelle, sille etten nähnyt mitään. Etkö itse ymmärrä kirjoittamaasi?
Tuli selväksi, että minun olisi pitänyt itsekin nauraa tapahtumalle ja mahdollisesti pyytää ohikulkijatkin hirnumaan kilpaa, sekä kiittää miestä että ymmärsi nauraa MINULLE.
T: ap
Sattuiko sinuun se että lehti lensi päin ja jäi jumiin? Tuottiko se kipua? Jos näin on niin voin ymmärtää tuohtumuksesi.
Jollet tuntenut kipua niin miksi olet niin herkkänahkainen että otat noin kovin itseesi tämän nauramisen? Tuskin miehesi nauroi silunne ilkeyksissään tai vahingoniloisena, luultavasti oli vain hassu sattuma ja nauratti.
Vastaappa rehellisesti! Jos miehellesi olisi käynyt noin sinun asemastasi, olisitko nauranut tai edes nähnyt jotain koomista siinä tilanteessa?
ja sille lehdelle naurettiin. Ethän se ole sinä? Ja sinä et myöskään asetellut lehteä sillä tarkoituksella että se näyttäisi fiksulta ja älykäältä? Naurettiin tilanteelle! Aivan yhtä paljon niitä kotivideoiden sattumuksien uhreja "sattuu" sinun nauramisesi heille kuin sinua "sattui" tämä. Eli ei yhtään. Etkä voi olla täysin kunnossa, jos kuitenkin itse naurat muille sattumuksille, mutta sinulle sattuvat, sinusta täysin riippumattomat ja olosuhteista johtuvat tilanteet pitää otta kuoleman vakavasti.
Ja mä oon sentäs kärsinyt sairaan pahoista itsetunto-ongelmista, mutta noi on kyllä kymmenkertaisia noi sun ongelmat. Hae hyvä ihminen apua.
Millaiset asiat ovat omasta mielestäsi hauskoja?
Yleensä kai ap: n tapainen tosikkomaisuus johtuu jostain traumasta ja/tai erittäin huonosta itsetunnosta. Kannattaisi työstää sitä, se parantaisi elämänlaatua. Jos tässä on kyse vain äidin opetuksesta, kannattaa miettiä, oletko ehkä ymmärtänyt hänet väärin tai oliko opetus kovin fiksu.
Miehesi ei nauranut sinulle, vaan sille lentävälle lehdelle ja hassulle tilanteelle jonka se aiheutti. Et tehnyt mitään väärää, etkä ole nyt yhtään vähemmän arvokas millään tavalla kenenkään mielestä.
mä nauraisin tuollaiselle sattumukselle kyllä.
Mutta jos mun mies nauraa mulle oikein ivallisella sävyllä silloin, kun olen sanonut jotain tyhmää (esim. mietin missä maassa joku kaupunki on), silloin mä kyllä hiljaa mielessäni loukkaannun.
En mäkään osoittele sen tietämättömyyttä niissä mitä tiedän paremmin, vaan ihan ystävällisesti oikaisen ja kerron, miten asia on.
Nauratko sinä ikinä millekään? Miehesi kanssa yhdessä? Vaikuttaa kauhean ilottomalta elämältä ja miehelle varmaan aika vaikeeta olla koko ajan varpaillaan, kun varmaan loukkaannut ihan kaikesta muustakin yhtä vähäpätöisestä.
jos ap osaisi nauraa tilanteelle ja sattumukselle, niin hän ei olisi vähemmän arvokas. Mutta jos hänen kohdallaan pitää miettiä käyttäytymissäännöt eri tavalla kuin kaikkien muiden ihmisten kohdalla, niin se asettaa hänet helposti eriarvoiseen asemaan muiden kanssa. Ja vaikka hän itse haluaisikin yläpuolelle, niin helposti käy niin, että hänet asetetaankin muiden alapuolelle
Miksi itselleen pitää osata nauraa?
Miksi pitää kestää se, jos itselle nauretaan?
Miten nämä parantavat elämänlaatua?
Haluaako ihmiset olla naurettavia??
Ei kukaan pakota nauramaan itselleen, mutta voin sanoa että taito tehdä niin tekee onnellisemmaksi. Vertaa tilanteita, kumman lopputulos on sinusta miellyttävämpi?
Tilanne 1: Olet läheisen ystäväsi kanssa lähdössä kävelylle kotoasi, kun ystäväsi huomaa hameenhelmasi jääneen sukkahousujen vyötärönauhan alle. Hän kertoo sinulle siitä, kummastakin harmiton sattumus on hauska ja kävely alkaa iloisella naurulla ja hilpeällä tunnelmalla. Jälkikäteen vitsailette tilanteesta keskenänne.
Tilanne 2: Olet läheisen ystäväsi kanssa lähdössä kävelylle kotoasi, kun ystäväsi huomaa hameenhelmasi jääneen sukkahousujen vyötärönauhan alle. Hän kertoo sinulle siitä nauraen hyväntahtoisesti, mutta saa osakseen tylyn hiljaisuuden ja kiukkuisen, nolostuneen katseen. Kävely alkaa vaivaantuneen tunnelman vallitessa, ja ystäväsi on selvästi pidättäytynyt käytöksensä kanssa.
Jos väität, ettei ensimmäinen vaihtoehto ole elämänlaatua parantava toiseen vaihtoehtoon verrattuna, sinulla on hyvin mielenkiintoinen ajattelutapa ja tahtoisin kuulla siitä lisää.
Pahantahtoista naurua ei kenenkään tarvitse sietää, mutta ystävälliseen ja harmittomaan nauruun liittyminen tuo onnellisuutta kaikille.
jos ap osaisi nauraa tilanteelle ja sattumukselle, niin hän ei olisi vähemmän arvokas. Mutta jos hänen kohdallaan pitää miettiä käyttäytymissäännöt eri tavalla kuin kaikkien muiden ihmisten kohdalla, niin se asettaa hänet helposti eriarvoiseen asemaan muiden kanssa. Ja vaikka hän itse haluaisikin yläpuolelle, niin helposti käy niin, että hänet asetetaankin muiden alapuolelle
Mutta tarkoitin, ettei se lentävä lehti alentanut ap:tä ja siksi tilanteelle ja ap:lle sai nauraa eikä naurusta pidä loukkaantua.
Ei ap voi vaatia eri sääntöjä itselleen. Ei voi nauraa muille ja vaatia muita nauramaan itselleen ilman, että se koskee myös ap:tä.
alistua ap:n tosikkomaiseen elämäntyyliin. Huumorintaju, kyky nauraa itselle on elämän parasta antia ja ehdoton parisuhteen voima! Jokainen normaalilla sosiaalisella koodistolla varustettu ymmärtää, mikä on ilkeän nauramisen ja hauskan jutun ero. Ap:n kertoma tapaus on vain loistavaa tilannekomiikkaa. Samaa sarjaa, kun vahingossa kaataa ajatuksissaan limua maidon sijasta kahviin.
Itseasiassa huumorintaju on yleensä parisuhdevalinnoissa yksi arvostetuimpia ominaisuuksia. Harva ihminen haluaa elää tosikon kanssa...
hihittelen tolle pinaattilettu-viestille :DDD
..voimia ja jaksamista hänelle tosikkonaisen puolisona elämiseen. :D
On vähän eri asia, silloin en naura itselleni eikä minua satu.
Ja minulle naurettiin, minun silmässä olevalle lehdelle, sille etten nähnyt mitään. Etkö itse ymmärrä kirjoittamaasi?
kai noin typeriä tiukkapipoja oikeasti ole?
Jos on -tämä on sinulle: HAHAHAHAHAHAHAAAAA!!!
mutta jos olet tosissasi, niin ihmettelen kuinka kaltaisesi itsetunto-ongelmainen ja huumorintajuton nainen on ylipäänsä löytänyt miehen! Kannattaa mennä terapiaan, koska tilanteesi ei kuulosta ihan normaalilta.
Tuskin mies sulle nauro vaan tilanteelle!
Taidat olla aika kamalaa seuraa jos tuollasesta vedät herneet nenään...
Anna nyt miehelles armoa ja löysää vähän!
Se ei sua kauaa kattele jos oot noi jäykkä ja suoraan sanottuna pelottavan omituinen!
Vahingonilo on sitten toinen asia, jolloin ilkutaan sitä, kun toiseen sattuu tai tapahtuu köpelösti.
Tilannekomiikkaa on siinä hetkessä, suunnittelematta tapahtuva hauska sattumus.
Höllennä hiukan, elämäkin tuntuu mukavammalta
aika erikoinen suhde ap:lla, jos kerran puolisonkin nauru hassussa tilanteessa sattuu niin hirveästi. Itse voisin kuvitella loukkaantuvani, jos joku tuntematon nauraisi ja kokisin itseni hirveän noloksi, mutta tutut ihmiset on ihan eri asia. heidän edessään saan ja voin olla heikko, höpsö tai naurettava ihan vapaasti.
Noh, ap:ta ei voi ainakaan hauskaksi haukkua.