Te jotka tulleet uskoon tai lapsenne on tullut uskoon, kokemuksia kaipaisin.

lapsellesi on tapahtumassa parasta mitä olla saattaa. Olen tullut uskoon aikuisiällä.



Mikä on parempaa kuin se, että lapsesi saa suojan kaikkea juopottelua ja seksijuttuja vastaan mitä kohta ikäisillään voi muutoin tulla vastaan ja kiinnostaa. Uskova alkaa ihan erilailla arvostaa itseään ja on aina Jeesus kenen puoleen kääntyä. Toivoisin vain siunausta lapsesi elämään, se on iso päätös ja vaatii nyt todella teiltä vanhemmilta avarakatseisuutta ymmärtää, että hän muodostaa oman maailmankuvansa.



Suomalaisista aika monet on kristittyjä että koita ymmärtää edes sitä kautta? paljon harvinaisempaa on olla kastamaton ja prome-leiriläinen.

Ei kaikki uskovaiset ole niitä kiihkoilijoita. Niitäkin tietty löytyy. En olisi kauhean huolissani tytön kiinnostuksesta. Ja eikö Suomessa ole uskonnonvapaus, ja miten se on sulta pois jos lapsi uskoo johonkin mihin sinä et?



Ilmeisesti olet sinäkin "pienestä pitäen" ollut aika aivopesty, jos sulla on uskovaisista tollainen kuva että "eivät osaa tehdä mitään muuta, kun julistaa ja tyrkyttää omaa uskontoa". Hyvin olet kyllä itse kapeakatseinen :)

Toinen juttu mikä pistää silmään niin ilmeisesti olet tyrkyttänyt omaa uskoasi tai uskomuuttasi lapsillesi kertomalla että tämä ja tämä ei ole totta (miten voit muuten todistaa sen?). En näe sun toiminnassa mitään eroa jos vertaan kiihkouskovaiseen. Kiihkouskovainen vain puhuu uskonnon puolesta ja sinä vastaan.



En nyt kuitenkaan kaada mitään paskaa niskaan, halusin vain nostaa tuosta tekstistä muutaman epäkohdan esille niin ehkä voit noita miettiä.



Uskovaiset ihmiset elävät myös onnellista ja tasapainoista elämää, ja heille tuntuu olevan suuri turva siinä että "elämä jatkuu" sitten myöhemmin taivaassa. En itse näe mitään väärää siinä jos henkilökohtaisesti uskoo Jeesukseen tai vaikka Lentävään Spaghettihirviöön jos se tekee sen ihmisen onnelliseksi. Kiihkoilijat sitten ovat se luku erikseen, en pidä heidän toimintatavoista niin kovasti.



Anna tytön etsiä itseään. Ole tukena.



Ai niin, en ole muuten itse uskovainen. Tunnen kyllä muutamia :)

että sinulle on aina opetettu, että uskovat ovat tietynlaisia. Tyrkyttävät vain omaa uskoaa. En tiedä, onko se myös kokemuksesi kautta ainoa käsitys uskovista. Toivottavasti ei. Suomalaisista kuitenkin huomattava osa on uskovia, joten uskoviakin on moneen junaan. Olen itse helluntailainen ja elän ihan normaalia työssäkäyvän perheellisen aikuisen elämää. Usko ei ole minulle taakka, vaan voimavara. En salaile vakaumustani, mutta en sitä joka kadunkulmassa huutelekaan.



Hyvä kuitenkin, jos et ole kieltämässä lastasi liikkumasta ystävän kanssa. Minusta helluntailaiseksi kääntyminen ei ole ongelma, mutta ymmärrän jos se sinulle on. Toivottavasti pystyt kuitenkin säilyttämään lapsen kanssa avoimen keskusteluyhteyden. Jokainen lapsi tekee lopulta aina omat valintansa ja vanhemmat voivat vain pyrkiä kasvattamaan kriittistä ajattelukykyä, jotta lapsen tulisi tehtyä hyviä valintoja.

onko Jumalaa olemassa tai eikö ole. Uskonnonvapaus se on lapsellakin.



Olen opettanut omilleni, että ihmiset ajattelevat eri tavoin ja kertonut parhaani mukaan uskonnoista ja uskomisesta, opettanut että muiden vakaumuksia ei pidä loukata.



Jokaisella on ollut jossakin vaiheessa tärkeätä uskoa Jumalan olevan olemassa, mutta teini-iässä ovat kyseenalaistaneet enemmän. Olen keskustellut jokaisessa vaiheessa paljon. Tällä hetkellä taidamme kaikki olla ilman jumalauskoa. Kuulin määritelmän "seculaarihumanisti", joka tuntuisi soivan hyvin. Puhumme paljon etiikasta.



Anna lapsesi uskoa, se merkitsee nuorelle paljon. Hän löytää tiensä vuosien mittaan.

vanhoilislestadiolaiseksi. Kriisihän se oli etenkin minulle, koska ennakkoluuloja oli ihan hirvittävän paljon heihin. Ja ne ennakkoluulot ei ollut mitenkään kovin positiiviset. Hän on leikkinyt koko pienen ikänsä saman ikäisen naapurin tytön kanssa, joka on lestadiolainen.



Tyttöni oli kymmenen vuotta, kun erosin lapsen isästä. Tän jälkeen tyttöni mieliala laski ja puhui paljon, että alkaa juomaa kaljaa ja polttamaan tupakkaa. Äiti ja isä olivat erittäin tyhmiä ja vastaavaa juttua tuli hänen suustaan. Eron jälkeen hän alkoi viihtymään vielä enemmän naapurin tytön kanssa. Ei kuulemma ikinä puhunut Jeesuksesta ja Jumalasta. Vuosi sitten (tyttö silloin 11v) tyttö tuli esittelemään hänen mielestä ihan äärettömän hyviä kirjoja, jota oli saanut lainaa naapurin tytölä. Nämä kirjat olivat srk:n kirjoja. Tässä vaiheessa alkoi hälytyskellot soimaa, mutta nyt voin todeta, että ihan turhaan. No ei mennykkään kauaa, kun tyttö ilmoitti, että hänen elämä on nyt muuttunut. Nyt tätä uutta tyttöä on ollut vuoden. Myös minun ja tyttöni välit on lähentyneet. Tyttö on saanut uutta virtaa ja alla mielisyys on hävinnyt. Lisäksi saanut paljon uusia ystäviä. Täytyy myöntää, että olen tyytyväinen tyttöni valitsemasta tiestä, vaika uskonkin itse ihan erillailla. Myös tytön uskoon kääntyminen toi äidille tiettyä luottamusta. Usko suojaa tyttöä alkoholilta, huumeilta yms.



Että sinuna olisin ihan luottavaisin mielin!

Itseni käsitys uskovaisista on lieventynyt elämän myötä, koska olen huomannut, että vanhempien selittämät jutut ei pidä aina paikkaansa. Mutta kun laps on kysynyt jotain Jeesuksesta ja Jumalasta, niin olen aina kertonut oman mielipiteen, kuten myös miehenikin.



En halua rajoittaa lapseni päästöstä ja yritän olla tukena, mutta täytyy myöntää, että se tulee olemaan todella vaikeeta minulle.

Itseni käsitys uskovaisista on lieventynyt elämän myötä, koska olen huomannut, että vanhempien selittämät jutut ei pidä aina paikkaansa. Mutta kun laps on kysynyt jotain Jeesuksesta ja Jumalasta, niin olen aina kertonut oman mielipiteen, kuten myös miehenikin.



En halua rajoittaa lapseni päästöstä ja yritän olla tukena, mutta täytyy myöntää, että se tulee olemaan todella vaikeeta minulta.

Meillä on uskovainen perhe, enkä koe mitenkään jääneeni mistään paitsi. Alkoholi ja yhden illan jutut on jääneet, onneksi, suht pieniin kokeiluihin. Enkä tätä pidä millään tavalla pahana! Meillä on uskovaisia ystäviä ja ei uskovaisia. Ja ystäväpiirimme on todella laaja. Lasten kummeistakin osa on uskovaisia ja osa ei. Eli ilmeisesti meitä ainakin pidetään ns. normaaleina ihmisinä! ;) Enkä todellakaan tuputa uskoani kenellekään, kaikki tietää, että me ollaan uskovaisia ja kysyvät välillä asioista ja silloin keskustellaan. Ystävyys pystyy syvenemään, kun molemmat kunnioittaa toistensa tapaa elää ja uskoa. Iltaa istutaan ystävien kanssa, mutta alkoholi ei kuulu niihin. Hauskaa pystyy pitämään muullakin tavalla! On asioita, joita me tehdään eri tavalla, kun ei uskovat ja moraali on toisenlainen. Itse en koe sitä mitenkään ahdistavana ja olenhan ihan itse omasta vapaasta tahdosta tämän ratkaisuni tehnyt. Kannattaa avoimin mielin olla ja vaikka tutustua johonkin uskovaan ihmiseen ja huomata, että he ovat ihan samanlaisia, kun muutkin. Me ollaan saatu palautetta siitä, että ollaan iloisia ja huomaavaisia muita kohtaan. Itse en ota tuohon asiaan todellakaan mitään kantaa, koska sehän on aina katsojan silmässä. Mutta kuten tuossa sanoin, niin olkaa avoimia ja antakaa lapsenne tehdä oma ratkaisu, niin ette menetä välejä häneen.

ja voin todeta että mitään negatiivista se ei elämään tuonut. Mulla olu turvallinen ja ihana nuoruus, jonka vietin seurakuntanuorten porukassa. Ei kännäilyjä, ei seksikokeiluja. Reili parikymppisenä tapasin elämäni miehen (uskovaisen) ja mentiin naimisiin. Edelleenkään ei tarvi painiskella pettämis, kännäys ym. ongelmien kanssa, koska niitä ei ole. :) Elän ihan tavallista, onnellista elämää, erona ei uskiksiin se, että mulla on luottamus Jumalan apuun ja johdatukseen niin hyvinä kuin vaikeuna aikoina.

Omat vanhempani olivat tuollaisia, tuputtivat omaa arvomaailmaansa eivätkä kertoneet mitään toisten ajatuksista. Antoivat kylläkin leikkiä uskovaisten perheitten lasten kanssa.



Kiinnostuinpa uskonnoista murrosiässä. Niitä riitoja ja huutoja mitä sain kotona. Minä olin se pahis, vaikka menin nuorteniltaan verrattuna sisaruksiini, jotka kokeilivat alkoholia, huumeita ja toivat seksikumppaneita kotiinkin. Minä noudatin aina kotiintuloaikoja ja pyrin noudattamaan vanhempien ohjeita läksyjenluvuista, syömisistä yms. Sisrukseni näpistelivät yms.



Tävä päivänäkin ovat nämä toiset lapset tärkeämpiä, vaikka en ole koskaan puhunut omasta uskonelämästäni vanhemmilleni. Siaruksilleni olen kertonut, koska he ovat asiasta kyselleet (ja olemme huomanneet, että uskomme aika samalla tavoin)

Kirjotan kännykällä...



10

Kertoisitko millä tavoin olen kapeakatseinen, elän tiukkien sääntöjen ja valintojen mukaan (mitä ne säännöt siis ovat).



Ja kun en osaa tehdä muuta kuin julistaa ja tyrkyttää uskoani, niin miten tämä tyrkyttäminen näkyy? Onko minulla työpaikkaa, kotia, perhettä, lapsia? Jos on niin saavatko lapseni ruokaa, vaatteita, harrastuksia yms?



On hieman helpompi vastata ap:n kysymyksiin, jos hän hieman avaisi tuota ajatusmaailmaansa.

Hei, tulim uskoon 26 v. Ja jo 13-15v. olin lähellä tulla uskoon, luin Raamattua jne mutta en uskaltanut mennä seurakuntiin katseomaan enkä tuntenut ketään uskovaa.



Oma elämäni muuttui ainakin 100% paremmaksi kuin näin että ateistivaltainen (muka neutraali) lapsuudenkoti oli vain yks tapa elää. Itseni on kasvatettu todella kapea-alaisesti, muka suvaitsevaisesti. Mutta uskoon tulon jälkeen vasta aloin nähdä, kuinka paljon erilaisia ihmisiä ja elämäntyylejä onkaan, ainakin suuri osas uskovista on kokemukseni mukaan avarakatseisempia ihmisiä. Pitää muistaa, että koska uskovia on kaikenlaisia on mukana myös paljon ns psyykkisesti epätasapainoisia ja jopa psyykkisesti sairaita (toki hekin voivat sada lohtua uskosta) ja sitä myötä vinoutuneita mielipiteitä, mutta Jeesuksen opetus ei ole vinoa, ihmiset tekee uskovista pimeitä joskus, ei usko sinänsä.

Hyvä, että tyttäresi on rohkea katselemaan ympärileen!

Minulle esitettiin kysymys säännöistä yms. Siis saa juoda alkoholia ja jos juo, niin ihan hitusen. Ei saa tehä sitä sun tätä. Mutta toitte keskustelussa ilmi, että ne ei taida olla teille sääntöjä, vaan tuotte ne positiivisiksi asioiksi. Tämä ketju toi mulla paljon ajattelemisen aihetta. Nyt pitää palstalta poistua, mutta toki saa vielä kertoilla. Tuun sitten illalla/huomenna vilkasemaan tätä ja vastailen sitten taas. -ap

tulin uskoon juuri 15v. Vanhempani pelottelivat minua kaiken maailman lahko jutuilla, käskivät jopa ottaa yhtettä uskonnon uhrien tuki ry:hyn. Jännä sinänsä, että kaikki muut uskonnot ja henkimaailman jutut olivat vanhemmilleni ihan ok. mutta tavallinen kristinusko ei. Lopulta kyllä lopettivat sen saarnaamisensa ja antoivat minun olla. Luulen että olivat helpottuneita, kun en ryypännyt tai tehnyt muuta tyhmää.

Joskus saatoin "tuputtaa" heille uskoani, mutta nuoren usko saattaa usein olla todella ehdotonta ja mustavalkoista. kyllä se siitä kehittyy.

Silloin kun olin lapsi. Hänellä, kuten monella muullakin uskoon tulleella menee helpolla alkuun "vähän yli". Kokemus on niin mahtava että sitä haluaa jakaa toisillekin. Joten ei kannata huolestua jos lapsessasi näkyy jotain tällaista. Uskokin arkipäiväistyy vaikka säilyykin tärkeänä osana lapsesi elämää.



Itse uskon Jeesukseen ja Jumalaan mutta haen vasta omaa tapaani ja rohkeutta mennä(lasten kanssa)seurakunnan juttuihin mukaan.

saa tehdä.

Minulle esitettiin kysymys säännöistä yms. Siis saa juoda alkoholia ja jos juo, niin ihan hitusen. Ei saa tehä sitä sun tätä. Mutta toitte keskustelussa ilmi, että ne ei taida olla teille sääntöjä, vaan tuotte ne positiivisiksi asioiksi. Tämä ketju toi mulla paljon ajattelemisen aihetta. Nyt pitää palstalta poistua, mutta toki saa vielä kertoilla. Tuun sitten illalla/huomenna vilkasemaan tätä ja vastailen sitten taas. -ap

RAAMATUN ILMOITUKSESSA ON SIELUN PELASTUS IKUISELTA KADOTUKSELTA,EI USKOON TULLA VAIN HUVIN EIKÄ TÄMÄN ELÄMÄN VUOKSI.JEESUS SANOI ETTEI KUKAAN TULE ISÄN LUOKSE KUIN MINUN KAUTTANI,SE MUISTA USKONNOISTA,EI MIKÄ TAHANSA USKONTO MISTÄÄN PELASTA.HARVAT PELASTUVAT,VIHJAISI JEESUS.

lapsesihan oli 15-vuotias. olisitko onnellinen jos hän joisi rankasti??????

Minulle esitettiin kysymys säännöistä yms. Siis saa juoda alkoholia ja jos juo, niin ihan hitusen. Ei saa tehä sitä sun tätä. Mutta toitte keskustelussa ilmi, että ne ei taida olla teille sääntöjä, vaan tuotte ne positiivisiksi asioiksi. Tämä ketju toi mulla paljon ajattelemisen aihetta. Nyt pitää palstalta poistua, mutta toki saa vielä kertoilla. Tuun sitten illalla/huomenna vilkasemaan tätä ja vastailen sitten taas. -ap

Voisitko määritellä, että mitä on tämä sitä sun tätä, mitä ei saa tehdä.

Tarkoitan nyt tälläisiä, mitä raamatussa kuulemma lukee. Ei esiaviollista seksiä, ei alkoholia, pitää levittää Jumalan sanaa. Tuollaisia määräyksiä, jonka alaisena pitää uskovaisena sitten elää.