Kolme vuotta terapiaa takana ja 6 kerran jälkeen loppuu.

mun pitää kirjata ylos miten koen terapian itseäni auttaneen ja merkittävimmät virstanpylväät mitä matkalla on tullut eteen. Se sitten läpikäydään kahtena viimeisä kertana. Tiivistelmänä itselle ja palautteena terapeutille.

Saitko apua ja helpotusta ongelmiisi ja mitä

Ne alun perin olivat? minun urani terapiassa vasta alkoi, sohvalla makoilen 3 kertaa viikossa:)

ja sain jatkaa tarvittavan pitkään.



Masennus oli alkuperäinen syy, terapian aikana ehdin kokea sen paranemisen, työpaikan vaihdon ja asumuseron. Tuki oli todella tarpeen ja nyt koen olevani vahvempi ja voimissani.



ap

Mikä terapiamuoto on kyseessä? Oletko saanut apua ongelmiisi terapiassa? Mikä/mitkä asia/t muuttui eniten? Ja ennenkaikkea- oliko terapialla vaikutusta ja minkälaista sellaista parisuhteeseesi ja suhteeseesi vanhempiisi ja sisaruksiisi?

Ja oletko itse mies vai nainen? On varmaan vähän ohis mutta oon miettinyt että onko sillä merkitystä..

Saitko apua ja helpotusta ongelmiisi ja mitä

Ne alun perin olivat? minun urani terapiassa vasta alkoi, sohvalla makoilen 3 kertaa viikossa:)

mutta käynyt 3v terapian 2 x vk (ei sohvalla maaten, vaan penkissä istuen) :)

Ongelma: jatkuvat, toistuvat masennukset, lievemmät ja pahemmat, sekä viitettä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä (nuorelle tätä diagnoosia ei laiteta varmaksi, koska se voi vielä "korjaantua", kuten minunkin kohdalla kävi).

Terapia oli vaikeaa, mutta erittäin helpottavaa (ekat 6kk itkin kuin vesiputous, sen jälkeen alkoi arki helpottaa huomattavasti). Masennus on ollut poissa lähes 10 vuotta, ja toimintakyky on kuin kenellä tahansa terveellä, mitä se ennen terapiaa ei todellakaan ollut - olin jopa joutua eläkkeelle ennen terapiaa, kun en kyennyt mihinkään.

Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen suomalaiselle sosiaaliturvalle, että sain mahdollisuuden korjata elämäni (ilman terapiaa se ei olisi onnistunut, vuosien lääkekokeilut eivät auttaneet ollenkaan) ja olen nykyisin hyvinvoiva perheenäiti ja veronmaksaja.

minulle psykiatri suositteli ehdottomasti naisterapeuttia johtuen ongelmallisesta suhteesta isääni ja miehiin ylipäätään. Olin täysin samaa mieltä, ja sainkin mahtavan naisen terapeutikseni. Lämmöllä muistan.

en enää pystynyt menemään töihin, menetin toimintakykyni.



Taustalla oli paljon suorittamista, stressiä, uupumista ja toistuvia masennusjaksoja. Lopulta en enää päässyt ovesta ulos.



Olen nainen, naisterapeutti oli itseäni muutaman vuoden vanhempi.



Suurin asia mitä vuosien varrella opin oli, että minun ei tarvitse suorittaa kelvatakseni. Minuuden ja omien tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen oli viimeisen vuoden tärkeä asia.



Nyt elän myös omaa elämääni. Vuosien varrella hukaksin itseni. Nyt on hyvä olla.

kuinka pian masennusoireet alkoi helpottaa?

kiintymyssuhdehäiriö, lisätaakkaa toi omein vanhempien eripuran keskellä eläminen ja epäjohdonmukainen kasvatus, äitini masennus, isän alkoholismi ja omat pelot.



Masentuneisuutta oli jo murrosiässä, tilanne paheni 20 täytettyäni ja kun omat lapset joutuivat kehitysvaikeuksien vuoksi tutkimuksiin, omat sairaalakauden ahdistukset aktivoituivat ja sitten mentiin.



ap

Efexori 75 mg on nyt.



ap

miksi koet olevasi niin tärkeä ihminen, että jonkun pitää uhrata hoitoosi noin paljon aikaa? Vähän ottaa aivoon nää ruikuttajat, on mullakin ollut elämässä vaikka mitä mut itse vaan pitää selvitä kaikesta. Teille pitää toisten silottaa asiat päänupissakin, olet heikko ihminen. Ja ajattelepa, jollekin maksetaan aika paljon palkkaa siitä et kuuntelee sinun ruikutustasi, muuten sitä ei kukaan haluaisi tehdä.

että jos ihminen on sairastunut, ja paranee sillä, että joku häntä kuuntelee ja auttaa, niin yhteiskuntamme panostaa asiaan. Mietin tässä, kuinka kallista olisi ollut, jos olisin jäänyt eläkkeelle 22 vuotiaana, kun 3 vuoden terapian avulla paranin täyteen työkuntoon, ja olen niin etuoikeutettu, että saan maksaa veroja 40 vuotta mm. siksi, että joku muukin kärsinyt pääsisi terapiaan. Eli ei tuo terapian myöntäminen mitään pelkkää pään silittelyä ja hyvää hyvyyttä maksettua ole, vaan kyllä siinä painaa myös taloudellinen hyöty kovastikin.

olin rikki, heikko, tarvitsin apua ja otin sen vastaan. Nyt olem vahvempi, mutta en luule olevani kaikkivoipa. Tiedän rajani, mutta myös mahdollisuuteni ja vahvuuteni. Oma hyvinvointini on omissa käsissäni ja pystyn säätelemään tunnetilojani. Ymmärrän tunteitani ja myös mistä ajoittainen huono olo nousee. Enää en yritä pyristellä irti ahdistuksesta, se kulkee mukanani loppuikäni. Se on ollut mukanani vauvasta asti ja osa minua.



En ole katkeroitunut enkä vähättele muiden vaikeuksia. On varmasti pahempiakin kohtaloita kuin omat lapsuudenkokemukseni, mutta ne ylittivät oman kestokykyni ja menin rikki. Enää en kanna menneisyyttä raskaana taakkana, elän sen kanssa.



Ilmaista se toki ei ollut, se maksoi paljon yhteiskunnalle, mutta nyt olen taas työkykyinen. Itse maksoin omasta pussista 3000 euroa. Voin sanoa että se kannatti. Olen hyvin kiitollinen että saan elää näin hyvää elämää.





ap

tarpeelliseksi vähätellä toista?



Jokainen elämä on tärkeä ja merkityksellinen. Sinunkin. Miten käytät sen?

vastauksia täällä,koska olen menossa itse kustantamaani terapiaani kohtapian;)

minulla loppui vuosien ssri-mielialalääkitykset terapiaan. en koskaan tykännyt syödä niitä, mutta psykiatri aina niin halusi että syön. en ole tarvinnut terapian jälkeenkään niitä.