Lapsiluvusta

siis että tämä yksi ylimääräinenkin on heille rakas.

Anoppi puhui aina pojalleen kuinka elämä voi olla ihan hyvää ilman lapsiakin. Ja kun olin viimeisilläni raskaana hän kertoi minulle, että yksi lapsi sitten riittää.



Uskon kuitenkin että lapsemme on anopille rakas. Itse vihaan anoppini ko asian takia.

ensin sitä mieltä, ettei lapsia tarvitse hankkia välttämättä ollenkaan. Kun esikoinen syntyi, oli innoissaan ja ilmoitti että tämä yksi riittää. Kun toinen lapsi syntyi, oli taas innoissaan ja sanoi että kaksi on hyvä määrä. Kun sitten tuli vielä kolmaskin, oli taas sitä mieltä että tässä nämä nyt on. Ja vasta nyt me olemme samaa mieltä että tämä tosiaan riittää. Muut eivät ole kommentoineet lapsilukuamme.

Kuulostaa tutulta. Oma anoppini on jo ennen esikoisen syntymää paasannut siitä, että hän ei sitten ole mikään lapsenlikka, tähän sitten loppui haaveet yhteisistä ulkomaanmatkoista ja miten kalliita lapset ovat ylläpidettäviä. Hän kutsuu meidät aina kylään ilman lapsia (ei siis olla käyty anoppilassa vuosiin) ja kutsuu meitä kanssaan ravintolaan/baariin.



Kolmas lapsemme syntyi viime keväänä, siitä lähtien ei olla oltu anopin kanssa väleissä. En voi ymmärtää mistä kiikastaa ja miten hän niin kauheasti inhoaa lapsia. Onneksi lapsella on rakastavaiset isovanhemmat äidinpuolelta ja isänisä vaimoineen.

sukulaiset ja varsinkin anoppi ottaa vähän väliä puheeksi sen, että meidän pitäisi tehdä toinen lapsi. Noi ei mua haittaa, mutta kun olen jo 5 vuotta itsekin sitä toista lasta toivonut, mutta mies ei ole halukas.. :(

ettei jaksa neljän lapsen aiheuttamaa hälinää kauan ja ettei ymmärrä suurperheitä yms. Meidän neljä lasta eivät olekaan tervetulleita anoppilaan kaikki yhdellä kertaa, siis ilman vanhempiaan. Ollaankin yleensä jaettu lapsia kahden tiimeihin tällaisia ilman-vanhempia-mummila-vierailuja varten, esim kaksi vanhinta on vaikka koulun syyslomallaan olleet mummilassa to & pe ja me muut ajeltu sitten pe iltana perässä. Haastelliseksi tää muuttuu ensi vuonna kun nro 3 aloittaa koulun ja sitten kolmen vuoden päästä nuorinkin.



onneksi toisessa mummilassa ei tällasia rajoitteita ole, pappa on vaan siellä melkoisen sairas nyt ollut reilun vuoden joten lapset eivät siellä yksinään juurikaan vieraile.



Anopilla on muutenkin tosi kiva tapa vihjailla mulle aina, että mistä meidän kolme poikaa on tuon villeytensä perineet kun hänen ainoa poikansa on aina ollut niin rauhallinen ja fiksu. Ja todennut sitten, että ehkäpä se onkin kiinni tavasta, jolla äiti poikaansa kasvattaa :-)

Kun isäni tuli katsomaan vastasyntynyttä poikaamme (meillä on myös 4v ja risat häntä vanhempi tytär), niin sanoi että "No nyt on sitten lapsiluku teillä täynnä"... Hm... Silloin emme vielä olleet päättäneet onko vai ei. Vakuutteli vielä, että nyt on hyvä kun on tyttö ja poika.



Anoppikin on nyt sitä mieltä, että meille ei enempää lapsia ja on sen ääneen sanonutkin.



Kun esikoinen oli vauva/taapero, anopilla oli kova kiire, että tekisimme äkkiä sille sisaruksen. Melkein suuttui kun ei uutta raskautta alkanut kuulua ;) Ehkäisy pysyi tiukasti käytössä sopivaksi katsomamme ajan anopin puheista huolimatta.

syntymän jälkeen että nyt kun on poika niin ei tarvita enää lisää lapsia. Ilmoitin hälle ettei olle lapsia sukupuolen takia tehty. Kun aloin odottaa kolmatta sain kuraa niskaan...no meillä nyt 2 ihanaa tytärtä ja ihana poika :D