Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen ikävä.
06.06.2008 |
En kaipaa syyllistämistä nyt tähän.
Erosimme lapseni isän kanssa 2vuotta sitten. Alku meni hyvin ja lapsi sopeutui nopeasti 50/50 yhteishuoltajuuteen. Välillä itki kun piti äitiltä lähteä ja välillä poti ikävää isäänsä kohtaan(aivan alussa muutaman kerran). Alku tehtiinkin lapsen ehdoilla eli isä kävi katsomassa minun viikollani lasta ja tapasimme n. kerran aina yhdessä silloin kun lapsi oli isällään. Pikku hiljaa jätettiin nämä pois ja lapsi voi oikein mainiosti.
Kaikki on siis mennyt hyvin tähän asti kunnes nyt lapsi alkanut minun luonaan oireilee. Päivät menee hyvin mutta kun ilta tulee niin lapsesta tulee hyvin epävarma. Jostain syystä pelkää että minä poistun kotoa kun hän nukahtaa(koskaan en ole poistunut eikä ole isänsäkään) ja huutaa että ei halua asua minun luonani ja haluaa isälleen ja on isää ikävä ja on mummoa ikävä jne. Lohdutan, halaan, pussaan, mutta kun tätä alkaa jatkuvaan tunnista toiseen niin sit alkaa palaa hermo kun alan itsekkin jo kaipaamaan nukkumaan. Tunnen syyllisyyttä kun olen nyt välillä sitten kovasti joutunut sanomaan lapselle että nyt pistää silmät kiinni ja on hiljaa, että lopettaa itkunsa. Aina olen ennen sitä yrittänyt lohduttaa ja kertonut millon isä hakee ja että nyt ollaan äitin luona ja ei ole mitään hätää. Silti itku ei lopu. Menee kyllä sänkyyn mutta nousee sieltä aina tarkistamaan missä on ja alkaa itkemään ja huutelemaan. Vien sänkyyn, lohdutan ja poistun...
Eilen illalla itkin puolet yöstä kun mietin miten onneton lapsuus lapsella on jos joutuu joka ilta itkun kanssa nukkumaan kun ikävöi isäänsä tai mummoa. Hirveää olisi ajatella että itse ikävöisi itkien joka ilta jotain, veisihän se elämänhalutkin.
Mikä tähän auttaisi? Lapsi on 5vuotias.
Kommentit (8)
Oletpas tilanteessa!
Minä ainakin juttelisin isän ja mummon kanssa millaista siellä on, ikävöikö siellä puolestaan sinua vai onko ihan onnellinen.
Voimia tilanteeseen ja halaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä on lapselle todella läheinen ollut aina. Miten se sitten ikävöisi jos näkisi isäänsä vaikka vain joka toinen vk-loppu. :/
Ei ikävöi kuulema isän luona minua(puhuimme exän kanssa tästä pari päivää sitten). Alkaa viimeisenä päivänä kyllä kyselemään että milloin mennään äitille, mutta illat on siellä rauhallisia. Tosin voi olla että tilanne nyt sielläkin muuttuu.
Lapsi on läheinen mummon kanssa myös. Näkee mummoaan 2viikon välein aina parinä päivänä ja joskus on yhden yön siellä. Lapsi huutaa joskus illalla myös minulle ettei tykkää minusta että tykkää isästä, mutta aamulla kyllä yleensä sit korjaa asian(en yleensä näihin huuteluihin sano muutakun että että: "äiti rakastaa silti sinua").. Sanoo sitten aamulla että: äiti rakastan sinua(sanoo tuon hyvin harvoin).
On tämä välillä raskasta...
siinä iässä että niille alkaa isät oleen tärkeitä. Tulee sellanen vaihe et äiti ei oikein kelpaa mihinkään :)
Älä vaan syyllistä sitä siitä et se kaipaa isää ja mummoa. Kyllä se äitikin on tärkeä ja oikeestaan tosi tärkeä onkin mutta onkohan se vasta tajunnu et se on poika ja tarvii nyt niitä poikien juttuja isän kans?
Ja noh, mummothan on kivoja kun ne lellii...
Tuli jotenkin mieleen että mitä se mummo (tai isä) sinusta mahtavat lapselle puhua. Oletko kysynyt lapselta, miksi hänellä on ikävä sinne isälle tai mummon luo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin mulla on 4-vuotias tyttö ja asutaan isän kanssa yhdessä mutta annan kuitenkin mielipiteeni :)
Vaikka olemme kaikki saman katon alla tulee tytölle vaiheita jolloin vain isi kelpaa ja toisinaan vain äiti. Tämä erityisesti silloin kun olen itse ollut muutaman päivän tytön kanssa kahden (isi tehnyt esim. pitkää päivää töissä) ja sitten kun isi onkin kotona niin äiti ei yhtäkkiä enää olekaan niin kiva ja haluaa 'leikkiä vain isin kanssa'.
Toisaalta tuollaiset pelkokaudet ovat normaaleja. Onko tuota kestänyt pitkään? Välillä tulee muutamien päivien/viikkojen pelkoja ötököitä kohtaan, välillä yksin sängyssä olemista kohtaan ja olettaisin että 5-vuotiaalle tuollainen kuvaamasi pelko voi olla ikään liittyvä ja esiintyä samantyyppisenä VAIKKA asuisit vielä isän kanssa yhdessäkin.
Ymmärrän kuitenkin tuskan äitinä :( Teillä kuitenkin vaikuttaisi olevan hyvä suhde exäsi kanssa näissä lapsenhoitoasioissa, joten en vielä ainakaan lähtisi kaivelemaan syyllistä.
Joo mietinkin että voisiko tämä osakseen johtua ihan iästä, että kuuluu tähän ikäkauteen. Juurikin että tässä on mennyt pitkään hyvin ja lapsi on aina iloisena lähtenyt isälleen ja iloisena tullut takaisin ja nyt ihan yhtäkkiä sitten näin. Mitään erikoista ei kummassakaan kodissa ole tapahtunut joten se ei ole voinut asiaan vaikuttaa.
Minulla on läheinen/asiallinen suhde exääni, puhumme lapsen asioista paljon yhdessä ja pohdimme mm. kasvatusasioita yhdessä. Molemmissa kodeissa on sama päivärytmi jota noudatetaan.
Täytyy nyt katsella kauan tätä kestää. Eilen ilta oli hieman parempi, ei itkenyt mutta varmisteli monta kertaa etten lähde ulos!? Outoa.
Alue: Aihe vapaa
tuon vuoksi en 50/50 systeemiin koskaan suostuisikaan.