Oliko noloa? Kirjoitin työkaverin sähköpostiin

kultaisuudesta ja toisten arvostuksesta ja miten tämä maailma onkaan kylmä ja katala, MUTTA nyt on kyse siitä, miten nykyaikana, tässä meidän ajassamme, työkaveri suhtautuu siihen, että häntä kutsutaan spostissa kullaksi. Ja sanoisin, että sellaiseksi kutsuminen on intiimi ja hämmentävä veto. Lapsus, epäilemättä.

Minne tämä maailma onkaan menossa? Nyt jo hämmennytään aivan kohteliaisuuksista. Kulta on abstrakti sana, kun ihmisestä puhutaan ja se kuvaa arvostusta. Nykyään on ilmeisesti liian intiimiä osoittaa arvostusta puhuttelussa. Ollaan tasapäistämässä puhetta ja puhutteluita jo sellaista tahtia, että pitää varoa olemasta kohtelias. No ehkä pysytään sitten moukkina, siis kansana.

Vähän tapojen opettelua. Ei se ole intiimiä, että päästää naisen ensin oviaukosta, eikä ole intiimiä kehua uutta kampausta. Kyllä työkaveri voi olla kultainen ja häntä voi puhutella kullaksi, kun tarkoittaa arvostavansa häntä. Valitettavasti nykypäivänä ilmeisesti ollaan niin kovia suomalaisessa työelämässä, että on liian intiimiä tulla kohteliaasti huomioiduksi - tai sitten ollaan menossa vaan vielä kauemmas sinne takapajulaan, siltä se kuulostaa.

Smalltalkki, jopa perinteinen suomalainen sellainen luokitellaan nykyään lapsukseksi? Koska tämä metsäläinen kansa kasvaa aikuiseksi.

Vähän tapojen opettelua. Ei se ole intiimiä, että päästää naisen ensin oviaukosta, eikä ole intiimiä kehua uutta kampausta. Kyllä työkaveri voi olla kultainen ja häntä voi puhutella kullaksi, kun tarkoittaa arvostavansa häntä.

Kulta on ollut aina hellittelysana pariskunnan, lapsen ja vanhemman, toisiinsa hyvin kiintyneiden ihmisten välillä. Intiimi sana. Sinun paasaamisesi ei sitä muuksi muuta.

Jos ok kummankin mielestä, sitten se on ok, jos ei ok, sitten se oli virhe.

Jos kannustaisit lapsiasi tekemään samoin ja hyväksyisit sen, olisit mielestäni outo. t.Moraalinvartija.

pomosi kurkkii olkasi yli ja voit sitten tehdä kaiken hänen hyväksynnän alaisena.

voi kylläkin olla myös alentuva.

"Tyttö kulta, etkö sinä tiedä.."

miehen työkaveri (nainen) lähetteli vastaavia tekstareita miehelle. Näin ne, tuli riita. Kysyin, miltä miehestä tuntuisi jos minun miespuolinen työkaveri lähettelisi vastaavia hellittelynimillä varustettuja viestejä minulle. Ymmärsi pointin.



Mitä luulet, miten miehesi suhtautuisi jos tietäisi?



Dear ja kulta on täysin eri asia.

ylitti hyvän maun rajan. Muutoinkin tulee mieleen, että onkohan kyseessä todella "raisu vitsailu" vai siksi naamioitu flirttailu. Mitä mieltä kumppaninne mahtaisivat olla "rennoista ja mutkattomista" väleistänne.

Aina voi sanoa anteeksi, se taisi olla sopimatonta.

on aivan yhtä mahdoton kielenkäytöltään kuin mekin, joten hän vaan nauraa meidänkin kielenkäytölle. Pomon suunnasta ei siis tulisi missään nimessä ongelmaa. Samoin mieheni ei olisi tuosta moksiskaan. Hän tietää, että minulla on lukuisia hyviä miespuoleisia ystäviä, joiden kanssa minulla on mutkattomat ja rennot välit.



Ainut mikä minua mietityttää on se, että miten miehen vaimo voi asiaan suhtautua. Hänkin tiettää meidän mutkattomista väleistä, mutta oliko tuo kulta silti liikaa? Toivottavasti ei.

että kyselet täältä. Sinähän sen tiedät millaista huumoria välillänne on. Mutta jos epäilyttää, että menikö liian pitkälle, niin silloin todennäköisesti meni.

Mitä luulet, miten miehesi suhtautuisi jos tietäisi?

Dear ja kulta on täysin eri asia.

Kysymykseen, jos viestissä ei sovita treffeistä, eikä puhuta rakkaudesta, pitää olla aika mustasukkainen, jos tuosta häiriintyy. Ehkä ymmärtäisi vielä paremmin huumoriksi, jos toteaisi loppuun "Sydämellisin terveisin" ja kiittäisi kaunein kiitoksin.

Dear ja kulta on eri asia, mutta hi Dear on jo melko lähellä. Sisältö kuitenkin ratkaisee molemmissa tapauksissa.

Nyt aloittaja kertoi vain "Hei kulta", josta helposti mielikuvissa jatkaa rakkauskirjeen sisällöllä ja tunteella. Se on hyvin saattanut jatkua: "Hei kulta, yritä nyt muistaa saada se hinnoittelu minulle huomiseen mennessä." Kuinka moni pitäisi tuota häiritsevänä?

Mutta taidat olla oikeasti ihastunut?

sitte voit jatkossa unohtaa koko homman jos nyt alat pihtaan.

sieltä lievimmästä päästä olevaa läppää eli meni ehkä jo liian hempeäksi. Muuten on paljon rajumpaa se läppä puhutttuna.



Ihastuksesta en tiedä, järki sanoo, että en ole ihastunut, mutta jotenkin huomaan ajattelevani työkaveria turhan usein. Ehkä siis alitajuntaisesti on jotain ihastusta?



ap

toivottavasti se on sinkku.

Mä kerran heitin eräälle Jaakko-nimiselle huolimattomasti että "Jaakko-kulta", ja se meni vaikean näköiseksi, enkä mäkään sitten kehdannut selittää, että olin vain lainannut lastenlaulua..

sinkku ja en ole minäkään. Ei ollut tarkoitus nyt kyllä kenenkään perhe-elämää tuolla vielä sotkea :( Voi kauhistus.

Itselläni on perheellinen mies samassa työhuoneessa ja usein laitan jutustelut toisesta korvasta ulos, kun en jaksa vaan kuunnella. Selittelee vitsejä, henkilökohtaisia asioita ja jankuttaa aina, että minunkin pitää tulla sille ja sille reissulle mukaan ja miksen tule ja en mäkään lähde pikkujouluihin jos et tule ja plaa, plaa..

Tavallaan silloin sovitaan, että mitkä on ne pelisäännöt. Jos toinen on aina vain läpän kohde, niin sitten se on mielestäni jo melkein kiusaamista. Silti itseäni harmittaa, että tavallaan nyt menin itse ensin yhden rajan yli eli tähänasti kaikki läppä on ollut puhuttua ja nyt tuo kirjoitettu toivottavasti ei pilannut kaikkea.



ap

mutta tyhmää se todella oli. Mitään tuollaista, josta voi (syystä tai toisesta) nostaa hälyn häirinnästä tai kiusaamisesta, ei kannata tehdä niin että siitä jää kirjallinen/digitaalinen todiste. Jos elettäisinn Jenkeissä, voisit hyvin olla oikeudessa ihan siitä johtuen, että sulta/työnantajalta voisi "ahdisteltu" saada rahaa.

Ilmestyy sitten joku meuhkaamaan, että mitä hän miehensä työsähköpostissa näkikään.. Voiko olla vain läppää, kuten mies vannoo, vai..

t. 5