Oliko noloa? Kirjoitin työkaverin sähköpostiin

mutta tyhmää se todella oli. Mitään tuollaista, josta voi (syystä tai toisesta) nostaa hälyn häirinnästä tai kiusaamisesta, ei kannata tehdä niin että siitä jää kirjallinen/digitaalinen todiste. Jos elettäisinn Jenkeissä, voisit hyvin olla oikeudessa ihan siitä johtuen, että sulta/työnantajalta voisi "ahdisteltu" saada rahaa.

Jos kirjoittaa "Hei kulta" ja arvostaa ihmistä, mitä ihmeen tyhmää siinä voi olla? Sehän on arvostuksen osoitus ja kun kyse on kahdesta toisilleen tutuista, ei kirjoituksen aina työyhteyksissä tarvitse olla formaalia. Jopa englantilainen saattaa kirjoittaa työkaverilleen josta pitää "Hi Dear", tai "Hello honny" työasioista kirjoittaessaan. Eikä varmasti saa siitä syytettä. Asiakkaalle välttäisin lähettämästä viestiä aloittamalla "Hi honny", ellei jotain oikeasti syvällistä olisi jo olemassa.

Kullaksi kutsuminen ei ole. Se on tai se voidaan käsittää intiimiksi puhutteluksi.



Samaa mieltä, tyhmää oli.

tuo selviää, että reagoiko mies jotenkin asiaan. Jos yhtään miestä tunnen, niin ei reagoi. Luultavasti vaan jatkaa edelleen minun kanssa läpän heittämistä. Jatkossa meinaan kyllä heittää itsekin läppää, mutta nuo sähköpostit pidän asiallisina.



Mitenköhän tähän asiaan pitäisi sitten suhtautua, jos joku nyt asiasta huomauttaa? Olisiko fiksu myöntää vaan, että oli vähän moukkamainen tämä otsikko, mutta, että se ei tule toistumaan ja että arviointivirheeni ei tarkoita sitä ettenkö arvostaisi miestä töissään vaan päinvastoin?

Kullaksi kutsuminen ei ole. Se on tai se voidaan käsittää intiimiksi puhutteluksi.

Samaa mieltä, tyhmää oli.

Jaa, itse olen kasvanut siinä käsityksessä, että kulta osoittaa arvostusta toista kohtaan. Minnekään intiimiin se ei sen enempää mene kuin pyytää työkaverilta, "olisitko niin kultainen ja veisit samalla minunkin postit". Viime vuosisadan alussa syntynyt isotätini käytti sitä yleisesti, työpaikallaankin ja häntä muistettiin kultaisena muistotilaisuudessa.

Ei suomenkieltä tarvitse riisua kohteliaisuuksista intiimiyden pelossa. Kulta tai kultainen ei todellakaan ole sitä, vaan ne on todella perinteisiä toisten kunnioitusta osoittavia. Valitettavasti kunnioitusta ei juurikaan osoiteta enää työyhteyksissä etenkään puhutteluissa.

tuo oli ihan loistavasti kirjoitettu. Välillä tämä yhteiskunta menee mielestäni ihan taaksepäin, kun toisia kohtaan ystävällisyys ja kunnoittaminenkin voidaan tulkita jo seksuaalisena ahdisteluna. Olen itse saanut kuulla tältä mieheltä, että miten olen itse tuonne työpaikkaan tullessani ollut parasta mitä tuolle työpaikalle on tapahtunut pitkään aikaan. Mielestäni en voi parempaa kohteliaisuutta saada keltään. Arvostan itse myös tätä miestä suuresti työssään. Siitä huolimatta tämä meidän sanailu ei välillä ole ihan niin hienostunutta ja arvokasta vaan välillä sorrumme perjantai-iltapäivän vitsailuihin ja ROLF tyyppisiin juttuihin. Vitsailu voi olla jopa ulkopuolisesta aika rankkaa.

kultaisuudesta ja toisten arvostuksesta ja miten tämä maailma onkaan kylmä ja katala, MUTTA nyt on kyse siitä, miten nykyaikana, tässä meidän ajassamme, työkaveri suhtautuu siihen, että häntä kutsutaan spostissa kullaksi. Ja sanoisin, että sellaiseksi kutsuminen on intiimi ja hämmentävä veto. Lapsus, epäilemättä.

kutsuuko miestä kullaksi isoäiti-ikäinen mummeli vai lisääntymisiässä oleva naistyökaveri.



Sama sana saa aivan eri merkityksen.

tuo oli ihan loistavasti kirjoitettu. Välillä tämä yhteiskunta menee mielestäni ihan taaksepäin, kun toisia kohtaan ystävällisyys ja kunnoittaminenkin voidaan tulkita jo seksuaalisena ahdisteluna. Olen itse saanut kuulla tältä mieheltä, että miten olen itse tuonne työpaikkaan tullessani ollut parasta mitä tuolle työpaikalle on tapahtunut pitkään aikaan. Mielestäni en voi parempaa kohteliaisuutta saada keltään. Arvostan itse myös tätä miestä suuresti työssään. Siitä huolimatta tämä meidän sanailu ei välillä ole ihan niin hienostunutta ja arvokasta vaan välillä sorrumme perjantai-iltapäivän vitsailuihin ja ROLF tyyppisiin juttuihin. Vitsailu voi olla jopa ulkopuolisesta aika rankkaa.

näinhän se menee, eikä me "rennommat" sille oikein mitään voida, kun nämä tiukkapipot vetävät linjat.

Mietin noita Pekkarisenkin juttuja, että voi elämä mihin on menty, kun ei huumorintaju riitä joillain enää mihinkään.

Tietysti rajaa on vaikea vetää, periaatteessa kun on kokemusta näistäkin joilla se jatkuva kaksimielisten ehdottelu menee yli, eikä mitenkään enää jaksaisi kuunnella, kun taas toisella se yksittäinen heitto on selvästi huumoria, ja tyyppi tietää milloin on aika lopettaa.

Minusta tuo "läppä" on ikäänkuin merkityksellisempi tai kirjaimellisempi nyt kun sen on, niinkuin itsekin sanoit, mustana valkoisella. Kirjoitetuissa huulenheitoissa on se paha puoli ettei voi kuulla toisen äänensävyä, nähdä ilmettä tai kehonkieltä. Myöskään et voi tietää missä mielentilassa lukija on kun hän tuon viestin lukee. Kenties onkin kovin huono ja stressaava päivä menossa eikä jaksaisi läppää juuri silloin. Eli et voi kontrolloida, mihin väliin vastaanottajan päivää tuo läppäsi tulee. Minusta tuo olisi työasioita koskevan sähköpostin otsikkona hieman tönkkö ja kömpelö. Ei oikein sovi kirjoitettuun asuun jos muu viesti on työasiaa. Todellakin mielestäni olet ylittänyt sellaisen näkymättömän rajan, mitä itsekin mietit. Jokin sellainen pieni intimiteettimuuri meni, mutta paino sanalla pieni. En nyt alkaisi tuosta hiuksia repimään, mutta jatkossa kiinnittäisin huomiota sähköposteissa siihen, millä tavalla tuon tuttavallisuuttani ja huumoria esille. Jättäisin nuo kullittelut sitten siihen että ollaan kasvokkain ja rennossa mielentilassa. Kuittaisin sen sellaisena kertalipsahduksena omassa päässäni enkä enää vatvoisi, varsinkaan sille en joka sen viestin sai.

niin kovin merkitykselliseksi nostamalla sen av-palstan keskusteluaiheeksi.