"Alle 3-vuotiaiden kymmentuntiset päivähoitopäivät ovat lastentarhojen arkea.."
Näin kertoo esim. Uusi Suomi nettisivuillaan.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/117276-lehdet-paivakotivaki-huolestui-a…
Millaisia ajatuksia tällainen uutinen herättää mammoissa?
Huolestuttavan lyhyeksi jää lapsen ja vanhempien yhteinen aika arkena nykyään..
Kommentit (65)
että jos jutun luki kokonaan, niin tuolle väitteelle, että alle 3-vuotiailla on pisimmät hoitoajat ei löytynyt mitään tukea. AInut tietolähde oli pari haastateltua hoitajaa, joita ei mitenkään yksilöity
Ja viitatussa Hesarin uutisessa sanottiin, että lapsille on ilmoitettu hoitoajaksi 10 tuntia. (Seuraava lyhempi vaihtoehto olisi 7 h). Ei puhuttu mitään kuinka moni lapsi todellisuudessa on tuon 10 h, vaan että heille on se varattu maksimiajaksi. Ilmeisesti Helsingissä vaihtoehdot ovat 7 h tai 10 h, ei lyhempää aikaa voi käytännössä kukaan täyspäivätyössä oleva ottaa. Vaikka päivät vain olisivat 7 h 10 minuuttia, ilmeisesti kannattaa varata hoitoajaksi 10 h.
Täältäkin on luettu toisinaan millainen sähläys ja valitus tulee, jos pääsee hakemaan lapsen 10 minuuttia myöhässä. Suurin osa vanhemmista siis ilmeisesti varaa hoitoajan maksimipäivän mukaan ja vielä lisää päälle, jos sattuu juuttumaan ruuhkaan. Tuskin suurin osa lapsista oikeasti 10 tuntia hoidossda on, vaikka se olisi kirjattu hoitosopimukseen.
Meillä lapsi on päiväkodissa, jossa tietääkseni lähes kaikilla hoitoaika on 7-17. Silti jos haen lastani klo 16:15, on pihassa jo tosi vähän lapsia. Ennen kolmea hakiessakin usein on jo joku haettu ja toinen vanhempi osuu yhtä aikaa hakemaan.
Eli käytännössä harva lapsi on yli 8 tuntia, moni vielä alle sen, vaikka papereissa lukisi 10 h.
Mutta säälittää kyllä se 2-vuotias joka iltapäivällä kyselee parin tunnin ajan aina kun joku kaveri haetaan että koska minun äiti tulee. ja samalla tietää isän olevan kotona.
Tai sen levottoman lapsen joka oireilee siitä kun äiti ei vaan jaksa lapsen kanssa olla vaan tuo tämän päiväkotiin lomallaankin.
eikö ole tärkeämpää keskittyä työhön ja hoitaa niitä lapsia eikä käyttää aikaa pohtimiseen miksi kukakin hakee ja vie mihinkin aikaan ja onko siellä kotona joku vai ei. Turhaa energian tuhlausta.
Mutta säälittää kyllä se 2-vuotias joka iltapäivällä kyselee parin tunnin ajan aina kun joku kaveri haetaan että koska minun äiti tulee. ja samalla tietää isän olevan kotona.
Tai sen levottoman lapsen joka oireilee siitä kun äiti ei vaan jaksa lapsen kanssa olla vaan tuo tämän päiväkotiin lomallaankin.
Näin se on että keskustelua käydään loputtomiin syistä minkä takia lapsi niin pitkään päivähoidossa ja miksi välttämätöntä.Todellisuudessa vanhempien ja yhteiskunnan päättäjien tulisi varmistaa että kasvatuskäytäntömme todella riittävän hyvn lapsen kasvua tukee.Aika yksimielisiä nimittäin ollaan juuri siitä että kymmentuntinen ryhmähoito on liikaa taaperoikäiselle. Ahdistava juttu myöntää mutta tähän se muutos tulisi saada mitä pikemmin, jos haluamme että lasten hyvinvointi todella ei jatkaisi rapistumista.
Olivat sitten vanhempien tarpeet minkälaisia on tosiasia että lapsen kehitys on vaarassa kun hoitopäivät, etenkin ryhmähoidossa, ovat kymmentuntisia.Ei siitä ole mitään mieltä nostaa mölyä että" kun on pakko jne". Pointti on se että taaperoikäiselle kymmentuntinen hoitopäivä ON liikaa!!