koululaisten laajennettujen terveystarkastusten tarkoitus?
Kasiluokkalaisen sähköiseen reissuvihkoon tuli tänään ilmoitus siitä, että laajennetut terveystarksatukset alkavat. Tarkastuksen pohjana käytetään kuulemma neljää eri kyselylomaketta ja (vanhemmilta, oppilaalta ja opettajilta sekä oppilaan mielialakysely) sekä jotain päihdetutkimusta. Saatekirjeessä korostetaan kovasti kodin ja perheen merkitystä nuorten terveyskäyttäytymisessä. Huoltajien kuulemma toivotaan osallistuvan (mutta ei sanota, mihin - tarkoittaako osallistuminen aikaisemmin viestissä korostetun lomakkeen täyttöä vai paikalle menemistä vai mitä?)
Terveyskäyttäytymisen korostaminen, mielialakysely ja päihdetutkimus kuulostaa kovin - öh - tuomitsevalla tavalla suhtautuvalta. Ikäänkuin valmiiksi oletettaisiin, että kasiluokkalaisella olisi päihdeongelma, psyykehäiriöitä ja kotonakin opetettaisiin huonoja elintapoja. Nyt on niin, että meidän lapsella ihan oikeasti on psyykeongelma, ja siihen saadun lääkityksen takia mahdollisesti tehtävä huumetestikin osoittaa punaista - tai ainakin sen pitäisi, jos kaikki on hyvin eli hän on lääkkeensä ottanut - ja meillä näistä asioista keskutellaan säännöllisesti paljon kouluterveydenhuoltoa asiantuntevamman tahon kanssa.
En suoraan sanottuna jaksaisi jankata tätä läpi enää jonkun kouluterkkarin kanssa, enkä usko, että se lapsellekaan tekisi hyvää - varsinkaan hyvää ei tee, jos lapselta aletaan tivata syitä jonkun opettajille tehdyn huolikyselyn tuloksiin. Tässä on kyllä käynyt selväksi, että lapsi ei ole ihan opettajien toiveiden mukainen ja se onkin osasyy psyykeongelmiin ja sen hierominen naamalle pahentaa ahdistusta edelleen.
Mikä tämän laajan terveystarkastuksen tarkoitus oikein on? Miksei kouluterveydenhoito voi pysyä lestissään ja hoitaa niitä asioita, joihin sen pätevyys riittää - mitata ja punnita ja tarkastaa näkökyvyn? Miksi ne haluavat ängetä asiantuntijoiden tontille? Enkö voisi sanoa, että sairaudenhoito on meillä erikoislääkäreiden halllussa, eikä heidän tarvitse siihen puuttua? Eihän noissa papereissa kysellä fyysisistä sairauksistakaan, vaikka reumasta tai epilepsiasta. Joo, sitä kysytään että särkeekö päätä, mutta sekin raksi on ahdistusoireuden joukossa...
Kommentit (92)
Koulutetveydenhoito on enneltaehkäsevää terveydenhoitotyötä, ja siihen nyt vain kuuluu hieman laajemmat asiat kun pituus, paino janäkö. koska te olette jo eikoissairaanhoidon piirissä voit hyvin sanoa,että psyyke puoli on jo tsekattu , että teidän lapsen kohdalla tarkastus voidaan keskittää käsittlemaan somaattista tilaa.
kouluviihtyvyyteen harvempieikoissairaanhoito-ykikkökään pääsee pureutumaan, joten ehkä nuo opettajan ja opppilaan kommentit voivat ollatervetullut,isä sitä pohtiessa Päihdesulan uskoisin olevan vain kysely. Käytätkö ja jos käytät mitä.Tuskin mitään huumeseuloja oppilaalla tekevät.
Meille tavallisten tallajien vanhemmille on hyötyä siitä, että pääsee/joutuu joitakin kertoja peruskoulun aikana lapsen lääkärintarkastukseen mukaan. Me olemme mielellämme tarttuneet tilaisuuteen aina kun se on tarjottu - meidän kaupungissa kolme kertaa peruskoulun aikana. Tavalliset terveystarkastukset hoituu ilman vanhempia terkkarin luona. Terv. Kymppi-, kasi- ja kuutosluokkalaisen äiti.
siitä pitäisi olla mahdollisuus kieltäytyä - sillä tavalla tarjoutuisi myös enemmän aikaa heille, jotka pitävät tuota jotenkin onnenpotkuna.
Meillä yksityinen oma lääkäri, jonka luona lapsemme käyneet ihan pienestä. Ei todellakaan olla jonkin kouluterkan palveluja vailla.
siitä pitäisi olla mahdollisuus kieltäytyä - sillä tavalla tarjoutuisi myös enemmän aikaa heille, jotka pitävät tuota jotenkin onnenpotkuna. Meillä yksityinen oma lääkäri, jonka luona lapsemme käyneet ihan pienestä. Ei todellakaan olla jonkin kouluterkan palveluja vailla.
Eihän kukaan pakota sinua sinne mukaan, ja teillä on ilmeisesti ihan hyvät perusteet jättää se väliin. Viestiä vaan tai puhelu terkkarille.
ymmärrän tämän "ennaltaehkäisevyyden". Kyse on kuitenkin siitä, että nuo kyselylomakkeet on kaikki kirjoitettu siihen muotoon, että ongelmia oletetaan olevan. Joskus aikaisemmin oli sentään yksi kysymys (ja nsen erikoissairaanhoidon kaavakkeissa on aina kysymys) myös siitä, mikä mielestäsi on hyvin ja hienosti ja missä pärjäät. Näissä ei ole kuin ongelmia. EIkä edes kysytä, että onko ongelmia, vaan mitä ongelmia sinulla on...
Kouluviihtyvyyden kannalta on myös ihan turha kysellä, mitä vikaa lapsessa opettajien mielestä on, koska kylmä tosiasia nyt vain on, että lapsi on sellainen kuin on ja jos pystyisi muuttumaan, olisi jo muuttunut. Asian jankkaaminen ei millään lailla paranna tilannetta, vaan korostaa vain epäonnistumista. Toisinpäinhän tieto ei kulje - mitä opettajien pitäisi tehdä toisin, vaikka se erikoissairaanhoito ON oikeasti yrittänyt käydä opettajia valistamassa.
Joo, päihdeseula varmaan on pelkkä kysely, mutta en mä siitä toisaalta ole huolissanikaan, koska tiedän että siellä näkyy juuri se, mitä pitääkin.
Mua ärsyttää vaan tällainen a) ennakkoluuloinen ja tuomitseva suhtautuminen nuoreen ja b) mielestäni yli-innokas sählääminen asioissa, jotka ei heille kuulu ja c) se että taas kerran joudun pelkäämään, että joku tuhoaa lapsen vaivalla rakennettua itsetuntoa, koska vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä, tulokset voivat helposti olla aika tuhoisia.
ap
Mutta jos sävy on tuo, joka kuvattiin, niin eihän siitä voi kieltäytyä leimautumatta huonoksi äidiksi.
Otit asian puheeksi täällä, mutta otapa puhelin käteen ja soita kouluterveydenhoitajalle kerro asiallisesti kaikki mitä kerroit täälläkin ja anna lastasi nykyään hoitavalle tahollekin tiedoksi tämä koulun laajennettu terveystarkastus.
Voit pyytää myös asiantuntijatahoa olemaan yhteydessä kouluun puolestasi,tällöin Ei meidän terveydenhoitajien tarvitse käyttää turhaan aikaa jo hoidossa olevien haasteiden kaiveluun. Lapsen terveydentilaa niin fyysistä kuin psyykkistäkin koskevat tiedot on hyvä saattaa terveydenhoitjan tietoon tarvittaessa myös opettajan tietoon. Esimerkiksi epileptikon kohtausten varalta on hyvä tietää että lapsi tai nuori sairastaa epilepsiaa, diabetestä sairastava lapsi tai nuori on myös seurannan alla, yhtä lailla kuin masentuneen, itsetuhoisen, pelokkaan, ahdistuneen, paniikkihäiriöstä kärsivän, neuroottisen tms. haasteet on hyvä olla koulun aikuisten tiedossa, jotta lapsi tai nuori voidaan ottaa huomioon paremmin ja tukea juuri hänelle haasteellisissa kohdissa.
Emme elä 60- lukua tai edes 70-lukua jolloin häpeissään vaiettiin mielenterveyden ongelmista. Nyt elämme vuotta 2011 ja tiedämme, että sairauksia on niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin ja lähes kaikkeen yleensä löytyy hoito. Ja vielä tärkeämpää fiksuilla ihmisillä on yleensä halu auttaa ja tukea, ei leimata.
Kun sairaus tehdään hyväksytyksi ja lapsen tai nuoren elämänpiiriin kuuluvat aikuiset ovat siitä tietoisia luodaan yleensä hyvä ilmapiiri ja pohja miltä ponnistaa eteenpäin. Lapsen tai nuoren muistot kouluajalta jäävät häntä tukevista ja kannustavista aikuisista ei turhaan arvostelevista ja liikaa vaativista natsiaikuisista.
Yleensä asiantunteva hoitotaho ehdottaakin hoitopalavereja, jossa hoidettavan elämään vaikuttavat ihmiset esim. vanhemmat, omahoitaja, lääkäri, kouluterveydenhuolto ja opettaja istuvat lapsen tai nuoren kanssa yhdessä suunnittelemaan sitä tulevaisuutta. Epäilen asiantuntijatahon pätevyyttä jollei tätä ole jo tehty.
Tällainen seulontatutkimus joka koulussa tehdään koko ikäluokalle voidaan esim. hoidossa olevan kohdalta yhteisellä päätöksellä rajata pois tai tehdään vai tarpeellin osin. Paperit saatetaan lähettää silti kaikille, jotta kukaan ei ryhmässä erotu ja siksi joudu ikätoveriensa tentattavaksi turhaan.
Tsemppiä selvittää asia.
TH
Kyllä ne lapsen diagnoosit ja hoitosuhteet on koululla tiedossa, mutta ilmeisesti siellä aika harva viitsii lukea niitä papereita ja vielä harvempi uskoo, mitä niissä sanotaan. Mulle on esim erityisopettaja sanonut, ettei lapsella "näy lukihäiriötä", vaikka semmoinen on tutkimuksissa todettu ja se ihan selvästi edelleen vaikuttaa kaikkien kielten opiskelun vaikeudessa.
Jos jonkinlaista yhteyistyö- ja tiedonvälitys- ja neuvontapalaveria on myös järjestetty hoitotehon kanssa, mutta ne eivät näytä vaikuttavan opettajien toimintaan ja mielipiteisiin millään tavalla. Opet ovat mielestään oikeassa, vika on lapsessa ja se siitä.
Tämä on osa siitä, miksi tämmöinen tekopyhä "auttaminen" minua riepoo. Kun se on pelkkää paperipuhetta, koulussa mikään ei koskaan muutu, vaikka kuinka juhlapuheissa selitetään yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista. Toiminta on aina sitä samaa kuitenkin.
Ja se minua vasta riepookin, kun joku yläkoulun opettaja ja terveydenhoitaja pyrkii suunnittelemaan lapsen tulevaisuutta. Ei niillä ole siitä valtaa päättää, onneksi, sillä kokemuksen mukaan he ottaisivat pois senkin, mitä siellä vielä on jäljellä.
Kouluterveydenhuolto on ennaltaehkäisevää, mitä itse asiassa ap:n lapsi ei tarvitse oman sairautensa kohdalla. Hän ei hyödy ennaltaehkäisystä mitenkään, sillä hän on jo sairastunut (olisiko sitä edes voinut ennaltaehkäistä, tuskinpa) ja hän on erikoissairaanhoidon piirissä. Mielestäni kouluterveydenhoitajalle voi sanoa, että asiaa ei tarpeen käsitellä kouluterveydenhuollon piirissä. Jos ei usko hyvällä, niin otat hänen esimieheen yhteyden.
mistähän ideaaliyliopiston teoria-luentomonisteesta tuo on peräisin?
Voin kertoa, että ihan jo esimerkiksi adoptiotausta leimaa lapsen - vaikkei lapsi ikinä oireilisi tai terveydessä olisi mitään vikaa.
Koko suomalainen koululaitos on täynnä noita mainitsemiasi (rasistisia) tuomitsevia natsiaikuisia. Eivät he ole minnekään kadonneet, vaikka se yliopiston prujumatsku kuinka olisi muuttunut pinnalta pc:ksi.
tämä asia kuohuttaa tunteitasi. Kyllä varmasti löytyy ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mutta jos löytäisitte sieltä koulusta edes muutaman jotka ymmärtää.
Jos koulussa negatiivinen ilmapiiri, oletteko harkinneet koulun vaihtoa? Joskus uusi ympäristö ja uudet opettajat, jotka kohtaavat lapsesi/nuoresi niistä lähtökohdista jotka nyt ovat auttaa paremmin eteenpäin. Vanhat painolastit jäävät ja saa aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.
Entä sairaalakoulu? Hoitavan tahon kanssa kannattaa keskustella tästäkin. Lapsen tai nuoren ei tarvitse mielestäni missään tapauksessa joutua kärsimään ymmärtämättömistä aikuisista.
Lukihäiriö voi ilmetä esimerkiksi vain vieraissa kielissä. Erityisopettaja voi olla oikeassa, että äidinkielen osalta sitä ei havaita. Silloin kielten opetukseen tulisi järjestää tarvittava tuki ja mahdollisesti minimoida vieraiden kielten yhtä aikaa opeteltava määrä.
TH
Juuri tuon asenteen takia minä ainakin käsittelen ne terveysasiat pätevän lääkärin kanssa - enkä jonkun huolitantta-wannabe-kyökkipsykologin kanssa.
Oikein peikko.
Tulee ihan sellainen olo, että sinulla/lapsellasi/perheelläsi taitaa sittenkin olla salattavaa, mitä et halua terveydenhuollon tietoon.
Oletko hakenut apua omaan ahdistukseesi. Mielenterveyspotilaiden läheiset tarvitsevat hurjasti tukea. Varaa aika myös omalle hoidollesi ja keskusteluavulle. Teksteistäsi paistaa läpi suuri huoli ja väsymys kun seinä nousee kerta toisensa jälkeen vastaan. Älä polta itseäsi loppuun. Olet lapsesi/nuoresi yksi tärkein tukija.
Lämpimin ajatuksin TH
Oikein peikko.
Tulee ihan sellainen olo, että sinulla/lapsellasi/perheelläsi taitaa sittenkin olla salattavaa, mitä et halua terveydenhuollon tietoon.
en minäkään halua kouluterveydenhuollon repostelevan kotiasioitamme vaikka olemme mitä normaalein perhe. Siksi käsken lapsien vastata terkkareille todella neutraalisti ja välttävän kaikenlaista kertomista, koska siellä asenne on niin skitsofreeninen.
Ihan ohiksen vaan huomautan
Teillä on taho joka hoitaa lastanne ja sen perusteella kieltäydyt hommasta.
Mulla lapsi ekalla ja jouduin tekemään stopin terveydenhoitajalle, että lapsellani on lääkäri, joka hoitaa hänen asiansa.
No mun lapsella menee koulu hyvin ja käyttäytyy hyvin, mutta terveydenhoitaja ei sitä halua uskoa, vaikka opettajakin sanoi sen hänelle.
Monet terveydenhoitajat on niitä, jotka haluaa olla lääkäreitä ja eivät siihen pysty. Ovat onnettomia mulkkuja suurin osa.
Sulla on ap pätevämpi taho, joka hoitaa lastasi.
Silloin ei tarvita alemman tason hoitohenkilöitä.
Lapsesi ilmeisesti neuropsykiatrisella hoidossa tai psykiatrisella osastolla.
Oikein peikko.
Tulee ihan sellainen olo, että sinulla/lapsellasi/perheelläsi taitaa sittenkin olla salattavaa, mitä et halua terveydenhuollon tietoon.
miten hanakasti ihmiset antavat levitellä omia tietojaan terveydenhuollossa. Tiesitkö muuten, että laki on muuttunut 1.5.2011 alkaen, että kaikki terveystietosi voidaan luovuttaa mille tahansa terveydenhuollon yksikölle ilman erillistä lupaasi? Sinun pitää erikseen kieltää luovutus, ja tätähän ei ole mitenkään aktiivisesti markkinoitu potilaille. Oletko muuten tarkistanut omat tietosi? Tiedätkö, mitä tietoja sinusta liikkuu eri yksiköiden välillä vapaasti luettavina?
Ihmettelen suuresti tällaista naiivia asennetta.
ja nyt sinä surutta diagnosoit ap:ta minun kirjoitusteni perusteella. Todella vakavasti otettavaa ammattitaitoa! Olet pelottava tuossa kaikessa tolloudessasi.
Jäätävin ajatuksin äiti, joka ei ole ap
itsekin ihmetellyt, ja samassa tilanteessa kun ap. terv. 4 ja 7 luokkalaisten äiti Helsingistä.