Päiväkodin hoitaja: häiriökäyttäyminen on lisääntynyt.

lapsen käytösongelmat. ap

Mahdolliset selitykset:



- hoitaja on ikääntynyt ja sietää vähemmän häiriöitä

- toimittaja on tehnyt johdattelevan kysymyksen ja saanut uutisen: joku asia kasvaa tai våhenee on aina uutinen.

- ilmiö esiintyy vain tämän yhden hoitajan työpaikalla

- alueelle on muutanut toisenlaista väkeä eli lapsiaines on huonontunut

- asiaan on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut

- se hoitaja joka ennen sai lapset käyttäytymään hyvin, vaihtoi toiseen päiväkotiin.

- hoitajien välinen huono työilmapiiri heijastuu lapsiin

suomalaislapsi huorittele. Ne on valitettavasti näitä ihania mamuählämien kakaroita joille nuo sanat kuuluvat jo pienestä pitäen sanavarastoon, kuten myös länsimaisten naisten halveksunta.

kun kokoomustaustaiset vanhemmat alkavat jo nuoria lapsiaan aivopesemään kokoomuslaiseen formaattiin.

Aikuiset ei päiväkodissa käytä sellaista kieltä.



Päivittäin lapset tönivät toisiaan, haastavat riitaa, yrittävät myös lyödä aikuista. Tätäkään ei aikuiset tee.



Ja valitettavasti tätä haukkumista, huorittelua yms uhkailuja tulee ihan valkolaisten tavallisten perheiden lasten suusta.

lähtöisin olevaa häiriökäyttäytymistä. Mutta miksi näissä koskaan ei oteta huomioon, että osa lasten levottomuudesta voi selittyä päiväkotien olosuhteilla.



Lapsiryhmät ja päiväkodit ovat isompia, "löysiä" on viilattu pois, joten niitä helpompia päiviä on entistä vähemmän. Aikuisia ei saa väliaikaisestikaan olla "liikaa" ja päiväkodin henkilökunnalle on entistä enemmän "tehokkuusvaatimuksia". Päiväkodeissa juoksutetaan määräaikaisia, sijaisia ja muuta vaihtuvaa henkilökuntaa.



Onko sitten ihmekään, jos lapset ovat levottomia päiväkodeissa, kun päiväkodit on tehty levottomiksi? Onhan se ihan normaalia, että lapsetkin reagoivat jatkuvasti vaihtuvaan henkilökuntaan ja "tehokkuutta" vaativaan ilmapiiriin. Kyllä töissäkin on aika erilainen olo, jos henkilökunta vaihtuu koko ajan eikä ole pysyvyyttä.



Oman lapseni päiväkodissa tuntuu olevan yleensä aika rauhallinen tunnelma eikä minulla ole tiedossa, että siellä olisi häiriökäytöstä. Mutta siellä onkin vakituinen työssään viihtyvä henkilökunta ja riittävästi resursseja.

Minun lapseni on koulun eskarissa, josta mennään iltapäiväksi päiväkotiin.



Eskarin väki valittaa joistakin lapsista jatkuvasti - ja sadan metrin päässä päiväkodissa heidän kanssaan ei ole minkäänlaisia ongelmia.



Päiväkodissa kokeneet rauhalliset hoitajat, eskarissa nuoria itsekeskeisiä tyttöjä.

Ei normaali suomalaislapsi huorittele.

Kävelin joku viikko sitten kadulla ja noin kuusi, seitsemänvuotias kantasuomalainen lapsi näytti mulle keskisormea, ihan täysin ilman mitään syytä. Yksin liikkui, ties minne menossa ja missä vanhemmat. Bussissa istuessa joutuu kuuntelemaan nuorisoa, jolle vittu on välimerkin asemassa.

Meillä käytöshäiriöinen lapsi, joka mm. lyö toisia, käyttäytyy arvaamattomasti eikä osaa tehdä omatoimisesti mitään. Lapsella on ADHD-epäily, mutta ap:n tuntien "kaikki johtuu kotioloista"...



Mitäköhän me teimme väärin? Ydinperhe, kohta 10 vuotta mieheni kanssa yhdessä. Mies hyvässä työssä, minä kotirouvana eli aikaa lapselle riittää (tämä on kuntoutuksellisista syistä päiväkodissa puolipäiväisenä). Emme käytä päihteitä, tupakoi, käyttäydy typerästi. Harrastamme yhdessä mm. uimista ja kirjastossa käymistä, pojan lempipuuhaa (leikkien ohella) on lukeminen. Ruoka tehdään itse, vitamiinit syödään, kuria pidetään. Ei mainittavaa vaikutusta.

Mahdolliset selitykset:

- hoitaja on ikääntynyt ja sietää vähemmän häiriöitä

- toimittaja on tehnyt johdattelevan kysymyksen ja saanut uutisen: joku asia kasvaa tai våhenee on aina uutinen.

- ilmiö esiintyy vain tämän yhden hoitajan työpaikalla

- alueelle on muutanut toisenlaista väkeä eli lapsiaines on huonontunut

- asiaan on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut

- se hoitaja joka ennen sai lapset käyttäytymään hyvin, vaihtoi toiseen päiväkotiin.

- hoitajien välinen huono työilmapiiri heijastuu lapsiin[/i

]

Tutkittua tietoa on että lasten agressiivisuus ja tunteiden hallinnan heikkous on usein liian varhaisen liian pitkän päivittäisen ryhmähoidon tulos.Näistä tutkimuksista mm. Suomessa on Keltikangas_Järvinenpaljonkin puhunut.Myös Unicef on tästä pyrkinyt tiedottamaan

tuohon teidän listaan olisin kyllä voinut vielä lisätä, että vanhemmillani korkea koulutus ja äidilläni huomattavat tulot sijoituksista ym.

Mutta tämä lista ei kerro mitään vanhempien suhteesta, heidän tavastaan puhua ja kommunikoida, mahdollisesta piikittelystä, riitelystä, tappeluista, perheväkivallasta (henkisestä), vanhempien mykkäkouluista, suhtautumisesta ihmisiin (kaikki muut kuin minä itse luusereita), ihmisten haukkumisesta jokapäiväisestä riitelystä

Eikä kerro myöskään siitä miten lapsia kohdeltiin:

haukkumista, vähättelyä, huutoa. Keksittiin uusia ja uusia kielteisiä asioita lapsista...

Toivottavasti teidän lapsellanne on asiat paremmin, saa rakkautta, hellyyttä ja hyvän kuvan ihmisistä. varoituskelloni vain soivat, kun aloitat teidän perheenne kertomuksen miehen "hyvästä työstä". Missään et mainitse rakkautta, hellyyttä ym.

Meillä käytöshäiriöinen lapsi, joka mm. lyö toisia, käyttäytyy arvaamattomasti eikä osaa tehdä omatoimisesti mitään. Lapsella on ADHD-epäily, mutta ap:n tuntien "kaikki johtuu kotioloista"...

Mitäköhän me teimme väärin? Ydinperhe, kohta 10 vuotta mieheni kanssa yhdessä. Mies hyvässä työssä, minä kotirouvana eli aikaa lapselle riittää (tämä on kuntoutuksellisista syistä päiväkodissa puolipäiväisenä). Emme käytä päihteitä, tupakoi, käyttäydy typerästi. Harrastamme yhdessä mm. uimista ja kirjastossa käymistä, pojan lempipuuhaa (leikkien ohella) on lukeminen. Ruoka tehdään itse, vitamiinit syödään, kuria pidetään. Ei mainittavaa vaikutusta.

Rakkaudesta ym. en maininnut, koska oletin että se on itsestäänselvyys. Meillä on kaikilla lämpimät välit toisiimme, halailemme ja suukottelemme estoitta. Kahdenkeskistä aikaa on tasapuolisesti jne.



Aloitin puheella hyvästä työstä, koska minut on niin usein haukuttu "työttömäksi luuseriperheeksi", jos olen palstalla pyytänyt apua vilkkaan lapsen ongelmiin.



t. häiriökäytöksisen äiti

Vai onko tämä maailmanlaajuinen?

Suurin risti nykyajan lapselle on kokea olevansa taakka vanhemmilleen.



Perheissä hoidatetaan lapset muualla, jotta saadaan hyvinvointia vanhemmille, taloudellista tai sitten psyykkistä (levännyt äiti on hyvä äiti - mantra) (tai menot nyt vaan on suuret silloin kun lapset on pieniä - mantra).



Lastenhoito on kotityö, joka jaetaan vanhempien kesken kristillisesti kuin tiskivuorot ennen tiskikoneita. Niistä tapellaan, ja pidetään kynsin hampain kiinni ettei "joudu" tekemään enemmän kuin toinen. "Yhdessä me ollaan nämä lapset tehty ja yhdessä ne myös hoidetaan" -- tätä toistetaan lasten kuullen päivittäin.



Mitä tämä merkitsee lapselle? Miten hänen käsityksensä itsestään rakentuu?



Miettikää vähän vanhemmat, asettukaa pienen asemaan. Mitä jos koko ajan itse kuulisitte vastaavaa.... voisko joku muu nyt mennä ton Maijan pöytään istumaan, mä olin just eilen ja just äsken keskustelin sen kanssa ensi viikon työvuoroista niin en mä nyt taas.... jne jne.



Tämä on VAIN yksi syy lapsen pahaan oloon, niitä on vielä monta monta muuta. Ehkä kuitenkin yksi pahimmista.

liian moni lapsi tiedostaa sen ,että mennään mummilaan tai kaverille leikkimään , että äiti saa omaa aikaa.

aivan varmasti näin on monissa perheissä. Ja kuten hän sanoo, se on vain YKSI syy lasten pahoinvointiin.

se että lapset kokevat olevansa vanhemmilleen vähemmän tärkeitä kuin työ yms. vaikuttavat lasten hyvinvointiin aika oleellisesti.

meidän aikuisten kannattaisi uhrata hetki josko tuo olisi totta omassa perheessä.

Meillä lapset tietävät olevansa meille kaikki kaikessa ja kaikki tehdään heidän ehdoillaan.



Mummoloita ei edes, eikä minulla ole muuta omaa aikaa kuin se, jolloin ovat eskarissa ja koulussa ja minä pakerran töitäni tulipalokiireellä.

Meillä lapset tietävät olevansa meille kaikki kaikessa ja kaikki tehdään heidän ehdoillaan.

Mummoloita ei edes, eikä minulla ole muuta omaa aikaa kuin se, jolloin ovat eskarissa ja koulussa ja minä pakerran töitäni tulipalokiireellä.

Kunnes puhuin viis vuotiaani kanssa asiasta. Hän oli ihan vakuuttunut että aikuisille kaikista tärkeintä on työ ja sitten vasta lapset. Meidän lapset ei ole edes hoidossa (päivähoidon lisäksi) kuin 1-2 kertaa vuodessa. Ja meillä kumpikaan ei tee mitään järjettömän pitkiä päiviä. Tarhasta kun lapsia hakee valittavat yleensä että tulit liian aikaisin. Perusteluissaan lapsi käytti aika paljon esimerkkejä myös muissa perheissä tapahtuneista asioista (toki myös omassa).