Minua luullaan monesti mieheni lapsen äidiksi. Lapsikin sitä haluaisi... Vaikea tilanne!
Minua luullaan usein mieheni lapsen äidiksi. Monesti lapsen kaverit puhuvat minusta lapsen äitinä. Viimeksi tänään kuulin kun tytöt puistossa kuiskuttivat, että "tuo on sen *lapsen* äiti. Yritän kyllä aina parhaani mukaan korjata asian, mutta lapset eivät oikein taida ymmärtää tälläistä "kuviota". Mieheni lapselle tästä tulee vain kovin paha mieli ja monesti näiden tilanteiden jälkeen lapsi kyselee, miksen voi olla hänen äiti ja voinko edes joskus olla. Joskus sitten vaikka, kun äiti muuttaa johonkin kauas pois. :O
Olen ollut tämän lapsen elämässä 5 vuotta ja teen kai niitä asioita joita "äidin kuuluukin" ja siitä monet lapsen kavereista ovat ymmärtäneet minut äidiksi. Lapsen biologinen äiti näkee lastaan silloin kun huvittaa, eli pari kertaa vuodessa pikaisesti.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Tai lähinnä miten selitän lapselle kun hän taas kyselee miksen ole tai voi olla hänen äitinsä? Siitä tulee itsellekin paha mieli. :(
Kommentit (16)
mikset sä voi olla sen lapsen äiti?tai olla korjaamatta juttuja?kai se lapsi tietää ettet oo biologinen äiti ja sen pitäis riittää.vai onko tää vaan ongelma sinulle?se lapsi kaipaa selvästi äiti hahmoa.
niin miksi et voisi sanoa, että voit alkaa hänen äidikseen? Kyllä lapsella voi olla kaksi äitiä.
Ja kun kerran biologinen äiti ei ole kuvioissa muutenkaan...
Kun se lapsesta tuntuu hyvältä ja sinulle sopii, niin kivahan se on!
Turha sitä selitellä tai ajatella niin monimutkaisesti.
T: Sijaisäiti itsekin
Sitäpaitsi biologia ei tee äitiä. Vain kiintymyssuhde tekee sen!
mikä oli ongelma
SInähän olet Äiti
varsinkin jos se bioäiti ei ole mukana kuvioissa
Itseäni huolettaa lähinnä se, että minulla ei ole äidin oikeuksia. Eron tullessa voipi käydä niin, etten enää ikinä näkisi lasta. (Mies on joskus näin asian ilmaissut..)
Miehelle olen joskus asiasta puhunut. Siis siitä, että poika haluaisi, että minä olen hänen äitinsä. Mies on tietysti hyvillään siitä, että olemme läheisiä, mutta muuten hän ei asialle lämpene. ap
niin miksi et voisi sanoa, että voit alkaa hänen äidikseen? Kyllä lapsella voi olla kaksi äitiä.
Ja kun kerran biologinen äiti ei ole kuvioissa muutenkaan...
Kun se lapsesta tuntuu hyvältä ja sinulle sopii, niin kivahan se on!
Turha sitä selitellä tai ajatella niin monimutkaisesti.T: Sijaisäiti itsekin
Lapselle kannattaa sanoa, että olet varaäiti tai voit pyytää vaikka sanomaan mammaksi eritukseksi bioäidistä. Ei kannata ryhtyä omimaan lasta, koska voit hankaloittaa lapsen ja bioäidin välejä (tuskin tiedät hänen ongelmistaan mitään muuta kuin mitä miehesi kertonut), ja aikuisena lapsi kyllä arvostaa enemmän sellaista äitipuolta joka ei alkanut omimaan häntä.
Itseäni huolettaa lähinnä se, että minulla ei ole äidin oikeuksia. Eron tullessa voipi käydä niin, etten enää ikinä näkisi lasta. (Mies on joskus näin asian ilmaissut..)
Miehelle olen joskus asiasta puhunut. Siis siitä, että poika haluaisi, että minä olen hänen äitinsä. Mies on tietysti hyvillään siitä, että olemme läheisiä, mutta muuten hän ei asialle lämpene. ap
Miehesi kuulostaa siltä, että hänellä on tapana kiristää elämänsä naisia lasten tapaamisilla. Mistä tiedät, ettei mies ole syynä siihen, että äiti ja poika ovat vieraantuneet?
että lapsen seurassa olevaa naista oletetaan hänen äidikseen (tai mummokseen).
Olen samaa mieltä sijaisäidin kanssa siitä, että lapsi voi halutetessaan kutsua sinua äidikseen.
Etenkin, kun hän ei juuri tapaa biologista äitiään.
Eron tullen lapsi on jo niin iso, että osaa tulla tapaamaan sinua ihan ilman isän lupaa.
Enkä ymmärrä, miksi biologiselta äidiltä pitäisi viedä pois äidin "titteli", eihän etäisästäkään tule mitään setää, vaikka lapsen äidillä olisi isäkandidaatteja pilvin pimein koeajossa.
Minua luullaan usein hoitolapseni äidiksi. MInusta siinä ei ole mitään outoa: olen aikuinen nainen puistossa 2v lapsen kanssa ja toimin kuin äiti. Silti en ole esittänyt, että minun pitäisi saada oheishuoltajuus.
kavereille tuota asiaa? Käsitin, että lapsipuoli kyselee asiasta lähinnä tuollaisten korjaus-tilanteiden jälkeen. Silloinhan asia korjaantuu kun annat vieraiden lasten oletta mitä olettava. Jos lapsi muuten kyselee niin itse varmaan pitäisin lasta hyvänä ja kertoisin rakastavani (jos näin on). Voisin myös sanoa, että voin olla sulle "Anna-äiti" ja sitten sulla on myös "Mari-äiti" joka synnytti sut tms.
Tämä lapsi pillittää äidin puutetta. Lasta hoitaa mummo.
Lapsen etua ajatellen olisi......
Sitä voitte miettiä.
Miehesi pitäisi ajatella lapsen parasta.
Jokainen lapsi tarvitsee äidin, joka on läsnä.
Pelkkä biologisuus ei riitä, jos ei ole tavoitettavissa.
Totuus taitaa olla se, että se vanhempi, joka osaa luopua lapsesta lapsen parhaaksi, taitaa olla se paras vanhempi.
Jos lapsi pitää sinua äitinään ja toivoo, että olisit hänen äitinsä, en käsitä, miten isä voi pitää hommaa jotenkin huonona. Enkä käsitä, miten hän mahdollisen eron tullen kehtaisi riistää lapseltaan sen todellisen äidin. Eikö hän tunne mitään rakkautta lastaan kohtaan?
käräjäoikeudesta sulle oheishuoltajan titteli. Helpottaa kaikkia käytännön asioitakin.
Onko sulla niin idiootti mies, että oletat mahdollisen eron tultua, että mies kieltää lastaan tapaamasta ihmistä, joka on hänellä läheinen ja rakas?
Miksi korjaat tilannetta ulkopuolisille? Luulisi sen lapsestakin tuntuvan kiusalliselta... Miksi et voi olla lapselle äiti kun lapsi sitä pyytää?
Kannattaa varmaan ihan täysillä olla mukana sinun ja lapsen välisessä suhteessa, miksi murehdit tulevaa, mistä ei mitään varmaa tietoa ole? Menettää biologisetkin vanhemmat lapsiaan, tavalla tai toisella, eikä ne ole estellyt sitä ennen itseään kiintymästä lapseensa sen varalta, että jotain sattuu.
ja sinä olet äitipuoli, kasvattiäiti tai mikä vaan äiti, äiti kuitenkin. En tiedä tapausta, mutta sitä biologista äitä ei pidä korvata vaikka näkeekin lastaan silloin kun huvittaa, vaan hänen rinnallaan voi olla se ihminen, joka on lapsen arjessa ja elämässä kuin äiti ikään.
Mieheni haki huoltajuuden kolmeen lapseeni ja hän saisi myös pitää heidät, jos minä kuolisin (isäpuoli siis). Näin oli jo silloin kun asiasta päätettiin, mutta nyt ihan varmasti, kun biologinen isä kuoli.
Nimitin nyk. miestäni etunimellä lapsille, mutta he itse alkoivat kutsua iskäksi. Nyt puhutteluapa on jo ihan vakiintunut, hän on isi, isä tai iskä eikä puolikkaita mainita.
Ihana kuitenkin, että miehesi lapsella on kaltaisesi ihminen äitihahmona elämässään.