Minä en meinaa jaksa tätä ruokasotaa
1v ollut aina huono syömään kiinteitä ja tullut neuvoksi lopettaa imetys. Mutta on todella vaikeaa, kun lapsi repii mun paitaa että anna anna eikä suostu ottamaan kiinteitä. Neuvolasta sanoivat, että mies hoitamaan lapsen syömisasioita. No, meillä mies ei saa lasta syömään juurikaan ollenkaan. Hänen kärsivällisyytensä ei kestä sotkemista tms ja tokaisee mulle tuskaisena että "ei tää taaskaan syö mitään!". Ja lapsihan ymmärtää, eikä syö seuraavalla kerralla senkään vertaa.. Nyt neuvolasta ohjasivat, että minä voisin olla viikonlopun poissa kotoa, tiukka stoppi imetykselle ja isä hoitamaan syötöt. Mutta tuntuu niin vaikealta, koska tiedän mitä taistelua se on isän ja lapsen välillä. Mies sanoo mulle, että mä saisin hoitaa syöttämiset kokonaan koska "sulla ne sujuu paremmin, hän tekee sitten jotain muuta, vaikka kylvettää". Juu.. Miten saada mies aktiivisemmaksi ja OIKEASTI ÄLYÄMÄÄN että hänen on otettava toisenlainen tyyli ja vastuu?
Taas tänä aamuna pieni itkeseli muutamaan kertaan 4-5 aikaan ja sitten nukkui vielä kuuteen, jolloin otin viereen ja annoin nukkua (ja syödä) vieressä puoli kahdeksaan asti. Huokaus. Olisi pitänyt nouista kuudelta syöttämään kiinteää aamupalaa, mutten JAKSANUT! :( Nyt ei hänelle aamupala maistu. Mitenkä mä olen koko ajan niin väsynyt, että jokainen nukuttu/torkuttu puolituntinenkin niin merkityksellinen, silti tuntuu että liian pitkä päivä edessä. Miehellä sama juttu. Herää arkena jo puoli kuusi, viikonloppuna ei millään jaksaisi myöskään nousta lapsen kanssa. Mistä tähän tilanteeseen helpotusta?