Mistä te olette ne kunnon miehenne löytäneet?

sokkotreffeiltä.

Niin ja mieheni ei juo eikä polta. Et silleen.

reilut 10 vuotta sitten ;)

netin deittisivuilta. tuli samalla todistettua, että on niiden idioottiprofiilien joukossa siis ihan "kunnon ihmisiäkin". pitää vain osata hakea se oikea profiili. ja tietty tuuriakin tarvitaan.

keskiviikkoiltana baarin terassilta. On itse myös eronnut vuosia sitten, kuten myös minä. Ollaan oltu yhdessä nyt 1v3kk, ollaan kihloissa ja asutaan yhdessä.

nuorten aikuisten tapaamisista aikoinaan

Se kyllä vaatikin sitten kaksi aiempaa parin vuoden avoliittoa, joista ei ollut mihinkään lopulta, sekä pitkiä sinkkuaikoja ja yhden pitkähkön seurustelusuhteen, joka oli kuitenkin niin toivoton, ettei avoliittoonkaan edennyt.



Lopulta sitten 34-vuotiaana aloin seurustella miehen kanssa, joka oli kaikkea tuota, mistä puhuit. Hän on seitsemän vuotta vanhempi, oli lapseton ja naimaton. Tai no, seurusteli kyllä pitkäaikaisesti, mutta teki sitten vaihdon, kun koki myös, että olen just SE. Vajaan vuoden seurustelun jälkeen odotin sitten jo esikoista, ja kun yhteiseloa on takana nyt reilut neljä vuotta, meillä on lapsia kaksi.



Niin, mies löytyi lopulta sitten kliseisesti omalta työpaikalta. Tosin meillä on yli sata henkilöä siinä samassa talossa, että eihän sitä kaikkiin ollut kerennyt kovin hyvin tutustua. Onneksi sitten kävi näin.



Tuosta "loistava isä" asiasta en voinut tietenkään olla varma, koska hänellä eikä minulla ollut lapsia, mutta päättelin niin. Siitä, miten hän puhui muiden lapsista ja kohteli heitä, ja siitä, miten hän huolehti koirastani. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta jos mies ei hermostu hössöttävään koiraan, niin tuskinpa lapseenkaan. Ja on tosiaan loistava isä. Leikkii, tekee perushoidot vähintään yhtä paljon kuin minä, sylittelee, lukee, lohduttaa jne. Olen usein miettinyt, että olisi mies mennyt ihan hukkaan ilman lapsia. Minusta häneen on tullut sellaista lämpöä ja rakkautta, mitä vain lapset saavat esiin.



Ap:lle sanoisin vielä, että useimpien ongelma varmaan on, että sitoutuvat siihen "ihan hyvään" suhteeseen ja jäävät, ehkä perheen perustamisen hinku on niin kova, tai ehkä ei osaa elää yksin. Se on aika varma keino jättää "se oikea" löytämättä.

mieheni ns. suvusta, hän on isoveljen vimon pikkuserkku. Tosin sain tietää sen vasta kun olimme jo seurustelleet jonkin aikaa.

Mut vinkki sulle: sieltä missä on ihmisiä xD

löytyi 13 vuotta sitten. Kyllä ne kiltit ja rauhallisetkin miehet siellä käy mutta voipi olla että niihin ei vain kiinnitetä helposti huomiota.

Hyvin täyteen ahdetusta pikkukaupungin baarista :) Yli 6 vuotta yhdessä, niistä monta vuotta naimisissa.

Itse olin vielä teinityttö jä hän ajeli vanhalla autonrämällään viikonloppuiltaisin kaupungilla ja huudatti stereoita. Sitten odottelin häntä valomerkin aikaan baarin rappusilla, heh. Mutta neljännesvuosisata ollaan oltu yhdessä ja toinen samanlainen suunnitelmissa :)

tarkkailin ensin vuoden onko sopiva :)

Eksy kännissä mun telttaan=)

onko kunnon mies sellainen joka ei petä eikä lyö, tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia jne? Jos on niin sit mulla on sellainen, ihan tuttujen kautta törmättiin toisiimme ;))

oltiin molemmat siellä kesätöissä. Aluksi oltiin ihan kavereita mutta huomasin heti kuinka mukava mies on joten nyt ollaan oltu yhdessä kohta 11vuotta ja lapsia 2.

Mä löysin mielisairaalasta, siellähän ne parhaat :) siis hoitajia ollaan molemmat.

siksi onkin hauskaa hyvällä omallatunnolla haukkua täällä muiden äijät kusipääksi.Omassa äijässä ei ole mitään vikaa,onhan se hommattu jopa yliopistolta.

töistä siis mies asiakkaana ja alkoi viihtymään niin hyvin mun työpaikalla että pomo kielsi juoruamasta asiakkaiden kanssa ja jouduttiin sit siirtymään kahvitauoille muualle :D

nyt ollaan naimisissa ja lapsia 2.. :)

Täyttää kaikki unelmien miehen kriteerit!

Netistä, eroottissävyiseltä chatilta. Nyt naimisissa ja 2 lasta... hyvin pyyhkii. :D



ja tämä on tosi.